Tarvitsen autoa | Autoliitto

Varoitusviesti

Submissions for this form are closed.×

Olet täällä

Tarvitsen autoa

Autoliitto keräsi viime syksynä suomalaisilta tarinoita siitä, mihin he tarvitsevat autoa. Tarinoita kertyi lähes kolme tuhatta. Ylivoimaisesti suurin osa kertoi tarvitsevansa autoa työssäkäyntimatkoihin ja muuhun välttämättömään asiointiin, kuten lasten hakemiseen ajoissa päiväkodista, kauppamatkoihin ja omien ikääntyneiden vanhempien asioiden hoitamiseen.

Autoa käyttävät aivan tavalliset työssäkäyvät ihmiset arjen asioihin, joiden hoitaminen ei käytännössä ilman autoa onnistu. Silmiinpistävää oli myös se, että auton käyttötarve ei rajoitu maaseudulle, kuten monesti annetaan ymmärtää. Auto on ylivoimainen kulkuneuvo pääkaupunkiseutua myöten varsinkin asiointimatkoja yhdisteltäessä.

Viime aikoina eri tahoilta on tullut esityksiä, joiden mukaan autoilua pitäisi hankaloittaa ja tehdä siitä kalliimpaa, jotta ihmiset siirtyisivät käyttämään muita kulkumuotoja. Autoliiton mielestä tämä on väärä lähestymistapa.

Ihmiset valitsevat aina itselleen parhaiten sopivan kulkumuodon. Valintaan vaikuttavat kustannusten lisäksi, saatavuus, joustavuus, matka-aika, turvallisuus ja moni muu asia. Henkilöautoilua ei pidä keinotekoisesti hankaloittaa, jotta ihmiset siirtyisivät käyttämään itselleen huonommin soveltuvaa kulkumuotoa. Meidän ei pidä tahallaan kurjistaa Suomessa asumista, työskentelemistä ja yrittämistä.

Allekirjoita vetoomus liikkumisen vapauden puolesta www.autoliitto.fi/vetoomus

Poimintoja tarinoista

Työ, harrastukset, mökki ja muu asiointi

Autolla pitää päästä töihin ympäri vuorokauden. Arkena toki käyn töissä toimistoaikaan, mutta toisinaan minun pitää päästä työpaikalle todella nopeasti. Henkilöautoa tarvitaan arkena myös kolmen lapsen harrastuksiin, joita on eri aikaan eri paikoissa ympäri pääkaupunkiseutua. Lisäksi käytämme autoa viiden hengen perheen ruokaostoksiin ja arjen asioiden hoitoon. Vapaa-ajalla kuljemme autolla lähinnä mökille.

En oikein ymmärrä, miten meidän perheemme pärjäisi ilman omaa autoa. Olemme mm. jääneet usein ilman taksikyytiä, koska perheemme on viisihenkinen emmekä mahdu tavalliseen taksiin. Näin siis jopa pääkaupunkiseudulla. En voi mitenkään luottaa julkisten palvelujen toimivuuteen enkä näe, että lapsiperheet pärjäävät arjessa kovin hyvin ilman autoa. Etenkin jos matka osuu hiukankin ohi julkisen liikenteen pysäkin. Erilaisia alennuksia emme voi perheenä hyödyntää, sillä suomalaiseen perhekäsitykseen kuuluu 2+2, ei 2+3, joten kaikki matkailu julkisilla on kallista ja hankalaa.

Rakkaus toi autontarpeen

Asun pojan kanssa Helsingin kantakaupungissa ja käyn töissä puolen tunnin mukavan pyörämatkan päässä. Pojan koulu, jalkapallokenttä ja kaverit ovat kävelymatkan päässä meiltä ja lapsen isänkin koti on vain muutaman metropysäkin päässä. Jos meidän koko elämä olisi tässä kuplassa, emme tarvitsisi autoa mihinkään. Menin kuitenkin muutama vuosi sitten löytämään meille lisää perhettä kun ihastuin muutamien kymmenien kilometrien päässä asuvaan mieheen. Ilman autoa varsinkin arkikäynnit jäisivät tosi vähäisiksi, mutta vanhallakin autolla on hyvä suhata meidän kahden kodin välistä pätkää juuri niin usein kuin haluamme.                                                                                      

Liikuntavammaisen pitää päästä kulkemaan

Tarvitsen autoa, koska liikkumiseni on vaikeaa. Liikkumisen apuvälineinä minulla on kyynärsauvat, pyörätuoli, käsipyörä ja auto. Otan käyttöön liikkumistarpeen ja tilanteen vaatiman välineen. Auto on mahdollistanut minulle yhdenvertaisuutta opiskelussa ja työelämässä. Oman kuntoni heikennyttyä käytän apunani nykyään myös auton käsihallintalaitteita.

Sairauden takia omalla autolla

Sairastan keuhkojen vajaatoimintaa ja astmaa. En kykene käyttämään julkista liikennettä koska niissä on liian paljon hajuja, kuten tupakka, hajuvedet, hiki, alkoholi, koirien ja kissojen karvoja ja niiden hajuja, homeenhajua ihmisten vaatteissa. Olen kerran yrittänyt sairastuttuani käyttää julkista liikennettä, mutta jouduin jäämään kesken matkan pois kyydistä, koska olin tukehtua. Ilman omaa autoa en kykenisi edes käymään töissä tai liikkumaan missään.

Yrittäjän ja sukellusharrastajan tarve liikkua

Tarvitsen autoa harrastuksissani sekä yritystoiminnassani. Yritystoiminnassa tarvitsen autoa toimittaakseni asiakkaiden tilaukset postiin ja matkahuoltoon sekä käydessäni asiakastapaamisissa. Kaikkea asiakastapaamisissa mukana kuljetettavia tuotteita ei voi kuljettaa julkisissa välineissä.

Harrastan sukellusta ja tarvitsen autoa, jotta voin kuljettaa sukellusvälineet venerantaan. Sukellusvarusteisiin kuuluu lyijypainoja ja sukelluspullo, joka painaa venttiileineen 45 kg sekä sekä toinen painoltaan 11 kg. Koska pulloissa on 200 barin paineellista sukelluskaasua, ei niitä edes saa kuljettaa julkisissa kulkuvälineissä. Sukelluksia tulee vuodessa noin 40-50 kpl.

Syrjäseudulla ei pärjää ilman autoa

Tarvitsen autoa muun muassa siksi, että Posti lakkautti konttorinsa. Nyt jokaisen on itse haettava pakettinsa naapurikunnasta noin 25 km päästä. Julkista liikennettä ei ole, paitsi koulutaksi aamulla ja illalla.

Oma auto matkailua varten

Käytämme autoa lähinnä matkailuun. Kahden hengen taloudessamme on yksi auto, jota käytetään ehkä kerran viikossa isompien kauppaostosten hakemiseen. Joskus auto saattaa seistä pihassa kuukaudenkin käyttämättömänä.

Työmatkat olemme kulkeneet jo vuosia julkisilla ja polkupyörillä. Vaikka omalla autolla kulkeminen olisi nopeampaa ja joidenkin mielestä varmasti mukavampaa, arvostan suuresti yksityisautoilun ja sen aiheuttamien päästöjen vähentämistä. Omalla esimerkillä pystyy parhaiten vaikuttamaan muutokseen.

Julkisista auton rattiin

Tein työmatkat aiemmin bussilla. Hyvin harvoin pääsin bussissa istumaan, koska koululaiset valtasivat kaikki paikat ja viereisellä penkillä oli usein reppu. Sain tarpeekseni linja-autossa seisomisesta. Yhden kerran lensin penkkiä vasten, kun kuski joutui jarruttamaan lujasti. Onneksi ei käynyt pahasti. Linja-autot lastataan täyteen, eikä niissä ole turvavöitä. Nyt eläkkeellä ollessani käytämme mieheni kanssa omaa autoa.      

Ammattiautoilija tarvitsee omaa autoa

Auto on ollut minulle välttämätön kaveri sekä työssä että vapaa-ajalla. Ajoin ammatikseni 15 vuoden ajan ja ajokilometrejä on kertynyt noin 2,5 miljoonaa.

Nyt ikääntyneenäkin autoilen vaimoni kanssa säännöllisesti.  Asumme maaseudulla, ja omalla autolla kulkeminen alkaa jo olla elinehto. Kaikenlaisten asioiden hoitaminen ilman autoa ei yksinkertaisesti olisi mahdollista.  Ei täällä ole metroa eikä "dösää" ja taksilla ajeluun ei eläke riitä.  Kauppakassitkin tuntuvat aina vain painavammilta.

Oman auton käyttöä pidetään nykyään usein moitittavana ja arveluttavana toimintana. Olisi asioista päättävien syytä jalkautua tutustumaan todelliseen elämään kaupunkien ulkopuolellakin. Oman auton käyttökustannuksia pitää alentaa, eikä jatkuvasti vaikeuttaa autoilua niitä lisäämällä.

Kainuussa ei bussilla pääse

Liikun Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa omalla autollani, koska julkisilla kulkuneuvoilla täällä pääsee paikasta toiseen ainoastaan, mikäli määränpää ja sovittu kellonaika täsmäävät sattumalta päivän ainoaan bussilinjaan. Rautatieliikennettähän ei ole maassamme lainkaan itä-länsi-suunnassa, joten sitä ei voi pitää edes vaihtoehtona. Harvoin kulkevat bussit poikkeavat pääteiltä kiertäen jokaisen pikkukylän, joten matka-aika on tuplaten se, minkä omalla autollani ajan. Kotini ja työpaikkani välillä ei kulje bussilinjaa edes bussia vaihtamalla. Oman auton jälkeen seuraava ja ainoa vaihtoehto on taksi.

Arjen pyörittämistä pääkaupunkiseudulla

Asun pääkaupunkiseudulla, Lahdenväylän, Porvoonväylän ja Kehä kolmosen muodostamassa kolmiossa. Vaikka asun Helsingissä hyvien yhteyksien varrella, elämä olisi kovin monimutkaista ilman omaa autoa.

Käytän autoa työssäni, jossa joudun singahtelemaan päivittäin asiakkaiden luona. Mukanani on aina reilusti työkaluja. Ajokilometrejä tulee päivittäin helposti sata. Työpäiväni alkaa työpaikan varastolta aamulla klo 8. Ajan sinne sukkelasti 17 minuutissa - julkisilla matka kestäisi 55 minuuttia ja tähän mukavuuteen kuuluisi 1,2 kilometriä kävelyä. En viitsi edes kertoa, miten vähän ehtisin päivän aikana tehdä, jos varastolta käsin suhauttelisin bussilla ympäri pääkaupunkiseutua.

Kotimme lähellä on kaksi kauppaa, joita käytämme. Isot viikonloppuostokset tehdään kuitenkin Malmilla, Jumbossa tai Itäkeskuksessa. Kuhunkin näistä pääsee  omalla autolla noin kymmenessä minuutissa. Julkisilla näihin pääsy kestää puolisen tuntia eikä ostoksia jaksaisi kantaa.

Sukulaisemme tuleva usein vierailulle junalla. Autolla heidät on näppärä hakea Tikkurilan asemalta parissa kymmenessä minuutissa. Ilman autoa heidän pitäisi tulla Helsingin keskustan kautta ja matka aika pitenisi reilusti.

Tytär harrastaa balettia, jonka harjoitukset ovat kahdesti viikossa eri paikoissa. Vaimo kuljettaa autolla,  matka yhteen suuntaan kymmenen minuuttia. Keskiviikkoisin nuori on harjoitusten jälkeen kotona noin viisitoista vaille yhdeksän illalla. Ehtii hyvissä ajoin nukkumaan. Bussilla kulkiessaan hän olisi kotona tuntia myöhemmin.

Omakotiasuja lähiöstä

Nelihenkinen perheeni asuu omakotitalossa keskikokoisen kaupungin lähiössä noin 10 kilometriä keskustasta. Peruskouluikäisen vanhemman lapsemme koulumatka on noin viisi kilometriä ja nuoremman päiväkoti sijaitsee suurin piirtein yhtä kaukana vastakkaisessa suunnassa. Minun ja vaimoni työt ovat pääsääntöisesti klo 8-16 välillä arkisin, mutta päivät sisältävät siirtymiä sisällä mm. erilaisten palaverien vuoksi. Olemme opetusalalla, joten työajat eivät jousta, vaan meidän on sovitettava lasten hoitoon viennit ja koulumatkat työaikataulumme sallimissa rajoissa.

Työpaikkamme eivät ole saman reitin varrella ja nuoremman lapsen päiväkotiin vieminen lisää työmatkaa miltei 10 km, riippumatta siitä kumpi vie. Alakouluikäisen koulu ja harrastus vaatii kyytiapua mukana kuljetettavien harrastusvälineiden vuoksi. Osan matkoista hän kulkee itsenäisesti linja-autolla.

Teemme yhteistyötä tuttavaperheen kanssa lasten kyyditsemisessä mahdollisuuksien mukaan. Arkisin kaksi autoa on kuitenkin välttämättömyys. Polkupyörää tai linja-autoa käyttäen pienemmän lapsen hoitoon vievältä työmatkoihin kuluisi päivittäin yli kaksi tuntia. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että toinen meistä lähtisi viimeistään klo 7 viemään lasta hoitoon ja hakisi lapsen hoidosta klo 17 jälkeen. Tämäkin onnistuisi vain, mikäli linja-autojen aikataulut vaihtoineen kävisivät yksiin ja töistä pääsisi lähtemään minuutilleen aikataulujen vaatimalla tavalla.

Lähin ruokakauppamme sijaitsee kahden kilometrin päässä kotoamme, suuremmat marketit viiden. Ostoksemme eivät mahdu yhteen kangaskassiin. Kierrätämme, korjaamme ja kompostoimme tehokkaasti. Erilaista tavarankuljetustarvetta on useita kertoja kuukaudessa. Autojemme vetokoukutkaan eivät siis ruostu tyhjän panttina. Sulan maan aikaan lomilla ja viikonloppuisin liikumme polkupyörillä jo ihan kuntoilun vuoksi. Pyrimme keskittämään auton käyttöä vaativaa asiointia. Huviajoa emme harrasta, ellei sellaiseksi lasketa satunnaista mökkeilyä tai muutaman kerran vuodessa perheen kanssa tehtävää yhteistä reissua. Hyvälläkin suunnittelulla ja järjestelyllä molemmat automme ovat arkisin liikkeessä miltei päivittäin ja kilometrejä kertyy vuodessa yhteensä noin 30 000. Päivät ovat pitkiä ja arki riittävän raskasta näinkin, ilman autoja se olisi miltei mahdotonta.

Vihreä isä

Olen kolmekymppinen idealisti, kahden lapsen isä, joka haluaa asua luonnonläheisesti. Kannatan vihreitä arvoja, pyrin tekemään ekologisia valintoja, tunnustaudun liberaaliksi ja visioin vihreää tulevaisuutta. Tiedän mitä on "Mobility as a Service" ja joudun myös tunnustamaan, että minussakin asuu pieni sosialisti. Lisäksi olen vankkumaton yksityisautoilun kannattaja ja valmis nousemaan barrikadeille, jos auton omistamisesta ollaan tekemässä vähintäänkin hankalaa, jos ei jopa laitonta.

Minulle auto tuo arkista vapautta tehdä perheen ostokset milloin ja missä haluan sekä vapautta suunnitella ostokset tarkemmin, jotta voin tuoda kotiin isomman määrän kerralla ja näin vähentää kaupassa käyntiä sekä kulutusta. Vaihtoehtona olisi tuoda repullinen kerrallaan - toimistolta kävellen kauppaan, karsien pois sen mitä ei mahdu, jonottaa ja myöhästyä junasta ja viimein polkea pyörällä asemalta kotiin tullakseen kun lapset jo nukkuvat. Tätäkin tuli kokeiltua viime syksynä, kun olimme ilman autoa kuukauden ajan, en suosittele.

Minulle oma auto on arkista vapautta viedä lapset hoitoon ja puoliso teatteriin ja syömään ilman, että minun tarvitsee tuijottaa kelloa ja miettiä aikatauluja. Se on mahdollisuus lähteä mökille perheen kanssa, mahdollisuus käydä apteekissa ja lääkärin päivystyksessä, mahdollisuus lapsilleni käydä harrastuksissa ja leikkimässä kavereiden kanssa.

Omalla autolla bussin rattiin

Tarvitsen autoa, sillä työmatka on 45 km suuntaansa. Joukkoliikenne ei ole mahdollinen, sillä siihen vuorokauden aikaan ei vielä linja-autot kulje. Ne kulkevat vasta sitten, kun olen työpaikalleni päässyt linja-auton hakemaan ja sillä kulkenut päätepysäkille ottamaan aamun ensimmäisiä matkustajia kyytiin.

Entinen autoilija ymmärtää autontarvetta

Olen kotoisin pienestä kunnasta Pohjois-Pohjanmaalta, ja kun kävin vuorotöissä viereisessä kaupungissa muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ollut kuin auto. Bussit kulkivat ohi muutaman kerran päivässä eivätkä sopineet työaikojen kanssa mitenkään yksiin. Asuin myös noin 10 kilometrin päässä lähimmältä bussipysäkiltä. Nykyään asun Helsingissä, jossa julkinen liikenne toimii. Omaa autoa en siis käytä, mutta pienemmällä paikkakunnalla se oli välttämätöntä.

En aja, mutta tarvitsen autoa

En omista omaa autoa, mutta en voi käyttää julkista liikennettä kuin ani harvoin avustajan kanssa. Eli liikun invataksilla - niin Kela-ajot kuin vapaa-ajan matkanikin. Eli paljon tulee kyllä liikuttua autolla.  Ennen sairauden etenemistä vaikealle tasolle liikuin pääkaupunkiseudulla hyvinkin julkisilla, koska täällä julkinen liikenne toimii eikä Stadissa autoilu edes ole kovinkaan mukavaa.  Jyväskylässä, jossa aikaisemmin asuin, oli ihan eri tilanne. Siellä kävin autokoulun ja ajelin ystäväperheeni autolla, koska siellä julkinen liikenne ei todellakaan ole samaa luokkaa. Siellä auto olisi ihan ehdoton, kuten monessa muussakin paikassa Suomessa.

Vaivatonta sähköautoilua

Omistan sähköauton. Sillä liikkuminen on ympäristöystävällistä. Minulla on pitkä työmatka ja julkisilla kuluvälineillä työmatka yhteen suuntaan kestäisi yli tunnin. Niillä liikkuessa joutuisin myös odottelemaan pysäkillä, koska joutuisin vaihtamaan kulkuvälinettä matkan varrella. Omalla autolla on myös vaivatonta kuljettaa kauppakasseja ja harrastusvälineitä. Siksi olen päätynyt käyttämään omaa autoa.

Vanhempien apuna

Jouduin hankkimaan oman auton eron jälkeen ja tajusin, että autoilu onkin ihan kivaa. Käytän autoa, koska vanhempani ovat vanhoja ja heitä pitää auttaa ja he asuvat paikassa, jonne bussi menee lähimmillään 10 kilometrin päähän.

Käytän autoa myös, koska sillä saan kaikki viikon ostokseni samalla kertaa kotiin. Käytän autoa koska haluan päästä edes joskus konserttiin, teatteriin tai elokuviin, joihin en pääsisi paikkakunnallani bussilla.

Autoilun vihaaja tarvitsee autoa

Muutama vuosi sitten olin työpaikassa, jossa ei olisi voinut työskennellä ilman omaa autoa. Ensinnäkin työpisteeni sijaitsi toisessa kaupungissa 40 kilometrin päässä kotoani ja työpäiväni sisälsi runsaasti asiakaskäyntejä raskaiden työvälineiden kanssa eri paikkakunnilla. Aloin vihata autolla ajamista, koska siitä on Suomessa tehty todella hankalaa, väsyttävää ja ärsyttävää. Eivät kaikki ihmiset starttaa huvin vuoksi. Sen voisi jo pikkuhiljaa ruveta päättävissä elimissä tajuamaan.

Nykyään työskentelen konttorihommissa enkä tarvitse autoa varsinaisen työn tekemiseen. Hyvillä keleillä kuljen töihin moottoripyörällä. Tässä 40 000 asukkaan kotikaupungissani ei ole sellaista julkista liikennettä, joka mahdollistaisi minun tai kovinkaan monen muunkaan työssäkäynnin. Bussilinjat ovat koululaisille suunnattuja eivätkä sovellu tarpeisiini. Töihin päästäkseni tarvitsen auton. En terveydellisistä syistä pysty kulkemaan pyörällä ja kävellen matkaan menisi tunti. Autolla pääsen kymmenessä minuutissa.

Kesämökkini lähimmälle bussipysäkille taitaa olla 8-9 km ja ratsastustalli, jossa käyn, sijaitsee 15 km päässä kotoani. Tienvarressa on toki bussipysäkki, mutta siitä ei kulje ilta-aikaan bussia.

Voisin tietenkin lopettaa harrastukset ja lomamatkailun, kesämökinkin voi myydä. Mutta sitten herää kysymys, onko siinä enää elämisen kannalta järkeä. Eikö ole sitten aivan sama, jos lyö hanskat naulaan ja lopettaa työnteonkin siinä samalla?