Kesäisellä automatkalla ulkomailla saadut sakot voivat tulla perittäviksi joulukuussa

Kesäisellä automatkalla ulkomailla saadut sakot voivat tulla perittäviksi joulukuussa

Ulkomailla autoiltaessa täytyy noudattaa kunkin vierailumaan liikennesääntöjä. Jos tarkkaavaisuus herpaantuu, eli esimerkiksi joku nopeusrajoitusmerkki jää huomaamatta, voi seurauksena olla sakko. Rangaistusmaksujen määräytysmisperusteet ja summat vaihtelevat huomattavasti jopa eri EU-maissa. Myös  periaatteet haltijavastuusta vaihtelevat maakohtaisesti. Esimerkiksi Italiassa, Belgiassa ja Alankomaissa joutuu ajoneuvon haltijaksi/omistajaksi rekisteröintitodistuksessa merkitty henkilö vastaamaan ajoneuvolla tehdyistä liikennerikkeistä, vaikka haltija/omistaja itse ei olisi lainkaan ollut mukana ajoneuvossa rikkeen tapahtumahetkellä.

Viime aikoina ulkomailla saatuihin rangaistusmääräyksiin liittyviä kysymyksiä on tullut Autoliitton entistä useammin. Usein rangaistus on saatu automaattikameroiden valvonnasta, ei niinkään varsinaisten poliisien kirjoittamana.  Tämä on yksi osoitus siitä, että muuallakin kuin Suomessa ollaan siirtymässä entistä enemmän ”peltipoliisien” kontrolliin.

Ulkomailta saatujen rangaistusmääräysten perusteena on useimmiten kaksi EU:n tekemää päätöstä:

EU:n puitepäätös sakkojen perinnästä toisista EU-valtioista (Neuvoston puitepäätös 2005/214/YOS, tehty 24 päivänä helmikuuta 2005, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin).

Puitepäätöksen ja voimaanpanolain perusteella jossakin toisessa EU:n jäsenmaassa tuomittu taloudellinen seuraamus voidaan periä Suomessa. Vastaavasti Suomessa tuomitut taloudelliset seuraamukset voidaan lähettää täytäntöönpantavaksi toiseen jäsenvaltioon. Toisista EU-maista peritään rahasakkoja, jotka ovat vähintään 70 euron suuruisia, ja jotka on annettu esimerkiksi tieliikennelakien rikkomuksista tai kuljettajien ajo- ja lepoaikoja koskevien määräysten rikkomisesta. 70 euron raja täyttyy, mikäli sakko on esimerkiksi 50 euron suuruinen ja siihen liittyvät hallinnolliset tai toimistokulut ovat 20 euron suuruiset.

Periminen tapahtuu niin, että sakon antaneen EU-valtion viranomainen lähettää sakon toisen maan viranomaiselle (Suomen tapauksessa Oikeusrekisterikeskukselle), joka puolestaan lähettää perintävaatimuksen rikkeen tehneelle autoilijalle. Maksuvelvollinen voi valittaa Oikeusrekisterikeskuksen päätöksestä 30 päivän kuluessa Pirkanmaan käräjäoikeuteen, joka ainoana käräjäoikeutena Suomessa käsittelee EU-sakkojen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia valituksia.

EU:n jäsenmaista ainoastaan Kreikka ei ole saattanut puitepäätöstä kansallisesti voimaan, joten kyseisestä maasta ei toistaiseksi tule puitepäätöksen mukaisia perintävaatimuksia.  Suomi saattoi puitepäätöksen voimaan lailla 22.3.2007 lukien.
Puitepäätös koskee vain EU-maita, eli esimerkiksi Norja, Sveitsi tai Liechtenstein eivät voi periä sakkoja tämän puitepäätöksen nojalla.

Vuonna 2014 Suomeen tuli 100 EU-puitepäätöksen perustuvaa täytäntöönpanopyyntöä. Eniten lähetti Hollanti, 75 pyyntöä ja toiseksi eniten Viro, 19 pyyntöä. Saksasta tuli kolme pyyntöä.

Vuonna 2014 Suomi lähetti 261 toimeenpanopyyntöä muihin EU-maihin kuin pohjoismaihin: Hollantiin 78, Liettuaan 63, Iso-Britanniaan 41, Latviaan 38 ja Viroon 26. Näiden lisäksi tulevat pohjoismaiset pyynnöt. Pohjoismaiden välillä sakkojen perintää on harjoitettu jo 1960-luvulta lähtien.

Oikeusrekisterikeskuksen perintälakimies Sakari Haataja on kirjoittanut syyskuussa 2014 perinnän ongelmistä näin: ”Joidenkin jäsenmaiden kesken täytäntöönpanoyhteistyö ei ole toiminut odotetulla tavalla. Esimerkiksi Latvian toimivaltainen viranomainen on katsonut, etteivät Suomessa rangaistusmääräysmenettelyssä annetut sakot olisi puitepäätöksessä tarkoitettuja päätöksiä, joita voitaisiin tunnustaa Latviassa. Latvian mukaan edellä mainitut päätökset ovat hallinnollisia päätöksiä, joiden osalta vastavuoroista tunnustamista ei voida toteuttaa puitepäätöksen mukaisesti. Viron osalta ongelmana ovat olleet tapaukset, joissa Suomessa sakon saanut henkilö ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä, jossa henkilölle on tuomittu sakko. Tällaisessa menettelyssä annettuja sakkoja Viro ei ole suostunut tunnustamaan ja panemaan täytäntöön lainkaan. Toisaalta Viro on lähettänyt Suomeen täytäntöönpantavaksi taloudellisia seuraamuksia, jotka ovat perustuneet siihen, että henkilölle on tuomittu rangaistus elatusapumaksujen laiminlyönnistä. Tällaisista täytäntöönpanopyynnöistä on jouduttu kieltäytymään, koska kysymyksessä ei ole ollut puitepäätöksen mukainen listarikos eikä elatusapumaksujen laiminlyönti ole Suomen lain mukaan rangaistavaa. ” LÄHDE: www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste32014/sakkojenvastavuoroine...

CBE-direktiivi (Cross Border Enforcement), (EU)2015/413). Alkuperäinen CBE-direktiivi (2011/82/EU) annettiin 25.10.2011.

Direktiivillä säädetään toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ajoneuvon ja ajoneuvon omistajien ja haltijoiden tunnistamista ja tietojen vaihtoa.  Direktiivissä ei säädetä esimerkiksi rangaistuksellista toimenpiteistä, vaan toimivalta on näiltä osin valtiolla, jossa rikos tai rikkomus on tehty. Tanska, Iso-Britannia ja Irlanti ovat jättäytyneet direktiivin ulkopuolelle.  Muiden 25 jäsenvaltion, Suomi mukaan luettuna, on pitänyt panna direktiivi täytäntöön 7.11.2013 mennessä. Direktiivi 2011/82/EU on pantu osittain täytäntöön Suomessa 28.3.2014 voimaan tulleilla tieliikennelain ja ajoneuvoliikennerekisterilain muutoksilla.

Haltijatietojen vaihtodirektiivin piiriin kuuluvat vain seuraavat liikennerikkomukset: ylinopeus, turvavyön käytön laiminlyönti, punaisen liikennevalon noudattamatta jättäminen, rattijuopumus, huumausaineen vaikutuksen alaisena ajaminen, suojakypärän käytön laiminlyönti, kielletyllä kaistalla ajaminen sekä matkapuhelimen tai muun viestintävälineen laiton käyttö ajon aikana.
Esimerkki CBE-direktiivin mukaisesta tapahtumasta:
Puolassa rekisteröity auto ei pysähdy punaisissa liikennevaloissa Ranskassa. Ranskan viranomaiset selvittävät Puolan viranomaisten kautta auton omistajan/haltijan tiedot. Jos Ranska haluaa esittää rangaistusvaatimuksen, se lähettää ensin kirjallisesti tiedustelun kuljettajasta puolan kielellä auton omistajalle/haltijalle. Tiedustelun vastauksen ja ko. maassa voimassa olevien lakien mukaan määräytyy sitten mahdollinen rangaistusvaatimus.

Käytännön tilanne on siis se, että suomalainen autoilija voi saada sakkoja ulkomailta, joko EU:n puitepäätöksen nojalla Oikeusrekisterikeskukselta tai CBE-direktiiviin nojautuen suoraan muiden EU-maiden viranomaisilta.

Italian suhteen tilanne on hankalimmasta päästä, koska Italian lain mukaan poliisilla on 360 päivää aikaa lähettää sakko ja  sakon perimiseen on aikaa viisi vuotta sakon langettamispäivästä alkaen. Esimerkiksi Saksan kuluttajaviranomaisten mukaan Italiasta tulleisiin sakkovaatimuksiin pitää suhtautua vakavasti, vallankin, mikäli aikoo tulevaisuudessa matkustaa uudestaan Italiaan. Uhkana on jopa auton takavarikointi, jos Italiassa käy ilmi, että sakot on maksamatta.

Tässä lisätietoa aiheesta Italian kuluttajaviranomaisten englanninkieliseltä sivustolta: www.euroconsumatori.org/82058d82506.html 

Saksan autojärjestön ADAC:n juristit neuvovat, että ulkomaisilta viranomaisilta saatu rangaistusmääräys kannattaa tutkia tarkkaan ja jos se tuntuu oikeutetulta, on syytä maksaa viivyttelemättä.  Sen sijaan ADAC kehottaa olemaan epäileväinen erilaisten perintätoimistojen lähettämien vaatimusten suhteen. Saksassa on ollut viime aikoina monia tapauksia, joissa Kroatiasta on tullut perintätoimiston kautta muhkeita sakkovaatimuksia pysäköintirikkeistä: tavanomainen pysäköintirikemaksu Kroatiassa on 300 kunaa (n. 40 €), mutta perintätoimistot ovat vaatineet jopa 350 euroa!

Ulkomailla autoilevan kannattaa ehdottomasti tutustua Autoliiton Autoillen Euroopassa –kirjaan tai AL:n verkkosivujen Matkustusoppaaseen, sillä molemmista löytyy tietoa eri maiden liikennesäännöistä ja -rangaistuksista sekä sakkojen määristä.