Ulkomailla saadut sakot

• Puitepäätöksen ja voimaanpanolain perusteella jossakin toisessa EU:n jäsenmaassa tuomittu taloudellinen seuraamus voidaan periä Suomessa. Vastaavasti Suomessa tuomitut taloudelliset seuraamukset voidaan lähettää täytäntöönpantavaksi toiseen jäsenvaltioon. Toisista EU-maista peritään rahasakkoja, jotka ovat vähintään 70 euron suuruisia. Sakko voi olla pienempi, sillä 70 euron summa voi koostua varsinaisesta sakosta sekä sen päälle lisätyistä hallinnollisista tai muista kuluista.
• Periminen tapahtuu niin, että sakon antaneen EU-valtion viranomainen lähettää sakon toisen maan viranomaiselle (Suomen tapauksessa Oikeusrekisterikeskukselle), joka puolestaan lähettää perintävaatimuksen rikkeen tehneelle autoilijalle.
• Maksuvelvollinen voi valittaa kyseisestä Oikeusrekisterikeskuksen päätöksestä 30 päivän kuluessa. Valitukset käsittelee Pirkanmaan käräjäoikeus. Alkuperäisestä sakosta ei voi tässä yhteydessä enää valittaa, voi valittaa vain Oikeusrekisterikeskuksen päätöksestä täytäntöönpanna kyseinen seuraamus.

• Direktiivillä säädetään toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ajoneuvon ja ajoneuvon omistajien ja haltijoiden tunnistamista ja tietojen vaihtoa.
• Haltijatietojen vuonna 2015 laadittuun vaihtodirektiivin piiriin kuuluvat seuraavat liikennerikkomukset: ylinopeus, turvavyön käytön laiminlyönti, punaisen liikennevalon noudattamatta jättäminen, rattijuopumus, huumausaineen vaikutuksen alaisena ajaminen, suojakypärän käytön laiminlyönti, kielletyllä kaistalla ajaminen sekä matkapuhelimen tai muun viestintävälineen laiton käyttö ajon aikana. Uudistetun direktiivin 2024/3237 rangaistavia kohtia ovat vanhan direktiivin lisäksi: turvallisen etäisyyden pitämättä jättäminen edessä olevaan ajoneuvoon nähden, vaarallinen ohittaminen, vaarallinen pysäköinti tai pysäyttäminen, yhden tai useamman yhtenäisen viivan ylittäminen, kiellettyyn ajosuuntaan ajaminen, pelastuskujien muodostamista ja käyttöä tai hälytysajoneuvojen väistämistä koskevien sääntöjen noudattamatta jättäminen, ylikuormatun ajoneuvon käyttö, ajoneuvojen pääsyrajoituksia koskevien sääntöjen noudattamatta jättäminen, liikennepako sekä rautatien tasoristeystä koskevien sääntöjen noudattamatta jättäminen.
• Direktiivissä ei säädetä esimerkiksi rangaistuksellista toimenpiteistä, vaan toimivalta on näiltä osin valtiolla, jossa rikos tai rikkomus on tehty.
• CBE-direktiivin perusteella myös siis mm. Latviasta tai Virosta lähetetään ylinopeussakkoja suoraan suomalaisen ajoneuvon omistajalle.

Italiassa on erilainen lainsäädäntö ainakin sakkoasioissa kuin Suomessa. Erikoisia ovat pitkät sakkojen toimitusajat sekä myös rangaistavien tekojen vanhenemisajat.

Italian ECC-kuluttajavirasto neuvoo  

Italian tieliikennelain (Codide della Strada) artiklan 201 nojalla Italian viranomaisilla on 360 vuorokautta aikaa toimittaa liikennesakko (esimerkki ZTL-vyöhykkeitä koskeva) ulkomaille. 360 vuorokauden laskenta alkaa siitä, kun rikkomus on todettu tai saatu selvitetyksi.

Artiklan kontekstista ilmenee, että ulkomaalainen kuljettaja, jolla on ollut italialainen vuokra-auto, ja joka on esimerkiksi ajanut ylinopeutta tutkaan, voi saada sakon Italiasta tuon mainitun 360 vuorokauden jälkeenkin. Nimittäin Italiassa on maan sisällä aikaa 90 vuorokautta toimittaa sakko johonkin italialaiseen osoitteeseen. Näin ollen italialainen viranomainen lähettää rangaistusvaatimuksen auton omistajalle eli autovuokraamolle lain määräämän 90 vuorokauden sisällä. Vuokraamon tehtäväksi jää selvittää ensin kuljettajan henkilöllisyys. Kuljettajan henkilöllisyyden selvittäminen keskeyttää sakon toimittamiselle annetun määräajan kulumisen.

Liikennerikkomukset ja -sakot vanhenevat Italiassa yleensä viiden vuoden kuluttua siitä, kun päätös on tullut lainvoimaiseksi (täytäntöönpanon vanhentumisaika), mutta siviilioikeudelliset saatavat vanhenevat vasta 10 vuoden kuluttua. Lähde: Centro Europeo Consumatori ja ADAC.

Italiasta saapuneen sakon vanhentumisajat

Italiassa rangaistusvaatimus on periaatteessa annettava tiedoksi ulkomailla asuvalle rikkeen tehneelle vuoden kuluessa rikkeen tekemisen ajankohdasta. Vaatimus toimitetaan perille kirjattuna kirjeenä. Kirjeen saamisesta on rikkeen tehneellä aikaa 5 vuorokautta (alennuksen saamiseksi) tai 60 vuorokautta maksaa sakko. Valituksen tekemistä varten on aikaa 60 vuorokautta.

Rangaistusmääräys katsotaan lain mukaisesti tiedoksi annetuksi, vaikka vastaanottaja ei olisi noutanutkaan tai lunastanut kirjattua kirjettä. Sakon syy eli rangaistava teko vanhenee viidessä vuodessa teon tapahtumispäivästä lukien. Mikäli rikkeen tehnyt ei maksa sakkoa toistuvista maksukehotuksista huolimatta, on vaarana saada jollain tulevalla Italian matkalla paljon vakavampi rangaistus, kuten ajokielto tai ajoneuvon takavarikointi.

Zona Traffico Limitato – ZTL-alueet Italiassa

Monissa Italian kaupungeissa on historiallisesti merkittävillä alueilla ajoneuvojen liikennöinti kielletty ruuhka- ja päästöongelmien välttämiseksi. Kaupunkien keskustoissa on liikennöinti kielletty Zona Traffico Limitato- eli  ZTL-alueilla muilta paitsi asukkailta tai erikoisluvan haltijoilta kuten tavarantoimittajilta (lisäkilvessä on teksti Eccetto autorizzati). Kaikki ZTL-alueelle ajavat ajoneuvot valokuvataan, kuvat lähetetään automaattisesti paikalliselle poliisille ja mikäli ajoneuvon rekisteritunnusta ei löydy sallittujen ajoneuvojen tietokannasta, lähetetään ajoneuvon omistajalle rangaistusmaksu. Sakkoja tai perintävaatimuksia lähetetään myös ulkomaille ja monesti vasta vuoden kuluttua tapahtumasta.

ZTL-vyöhykkeitä osoittava liikennemerkki on useimmiten kantikas merkki, jossa on ajokiellon merkki ja sanat ”Zona traffico limitato”. Merkissä voi olla monta (vaikeaselkoista) lisäkilpeä.

Latviasta saadut rangaistusmääräykset on lähes aina saatu automaattikameroiden valvonnasta, ei poliisien kirjoittamana. Latviassa poliisilla ei ole oikeutta maksattaa sakkoja paikan päällä.  Ajoneuvon omistaja tai haltija on vastuussa tiedonvaihtodirektiivin (CBE-direktiivin) mukaisista liikennerikkomuksista muulloin paitsi silloin, jos ajoneuvon omistaja ilmoittaa rikkomuksen tekohetkellä ajoneuvoa kuljettaneen henkilön nimen, syntymäajan, osoitteen ja kuljettajan ajokorttitiedot sekä ja toimittaa todisteet näistä.

Latviassa hallinnolliseen lainsäädäntöön kuuluvan rangaistavan teon vanhenemisaika on viisi vuotta (kuusi vuotta, jos rikkeen tehneen asuinpaikka on ulkomailla) perintäkelpoisena.

Kroatiassa on syytä olla tarkkana, että pysäköi ajoneuvonsa sallitulle pysäköintipaikalle, muuten voi tulla kalliita jälkivaatimuksia asianajajien tai notaarien kautta, kertoo Saksan autojärjestö ADAC. 40 euron asemesta laskussa voi olla 500 euroa, koska notaarit lisäävät laskuun omat kalliit palkkionsa. Maksutositteet on syytä säilyttää huolellisesti.

Italian autoilua rajoittavilta ZTL-vyöhykkeiltä (zona traffico limitato) on tullut rangaistusmaksuja Suomeenkin. Myös Italian tiemaksuista, erityisesti Pohjois-Italian free flow -järjestelmää käyttävältä tieyhtiöltä on tullut kalliita jälkimaksuja.

Lontoon päästörajoitusalue eli LEZ-vyöhykekin voi tulla todella kalliiksi. Siellä pitää yli 1 200 kiloa painavat dieselpakettiautot ja kevytkuorma-autot sekä yli 2500 kg matkailuautot rekisteröidä järjestelmään vähintään kaksi viikkoa ennen tuloa Lontooseen.

Itävallan moottoritieyhtiö Asfinag laittaa myös kerkeästi postia Suomeenkin. Varsinkin yli 3,5 tonnin painoisten ajoneuvojen Go Box -maksut ja asetukset ovat aiheuttaneet harmeja ja jälkiseuraamusmaksuja.

Unkarista on tullut tiemaksuihin liittyviä jälkimaksuvaatimuksia, vaikka autoilija on ostanut e-vinjetin. Maksuvaatimusten mukaan vinjetissä on ollut jotain vääriä tietoja (esim. ostopaikka, kellonaika, ajoneuvon maksuluokka, voimassaolon alkamisaika). Tästä syystä pitää ehdottomasti tarkistaa ennen kuin allekirjoittaa e-vinjetin kontrollilipukkeen, että kaikki tiedot tulevat oikein. Kontrollikuitti pitää säilyttää vähintään 3 vuoden ajan.

Ulkomaan viranomainen selvittää auton omistajan tiedot Euroopan EUCARIS (European Car and Driving License Information System) tietokannasta. Eucaris-tietojenvaihtojärjestelmän kautta maa voi vaihtaa haltija- ja ajokorttitietoja sakkoasioita varten. Taustalla on kaikissa EU-maissa voimassa oleva tietojenvaihtodirektiivi (ns. CBE-direktiivi).

Periaatteet haltijavastuusta vaihtelevat maakohtaisesti. Esimerkiksi Italiassa, Belgiassa, Britanniassa, Bulgariassa, Alankomaissa, Ranskassa, Portugalissa, Sveitsissä ja Unkarissa joutuu ajoneuvon haltijaksi/omistajaksi rekisteröintitodistuksessa merkitty henkilö vastaamaan ajoneuvolla tehdyistä liikennerikkeistä, vaikka haltija/omistaja itse ei olisi lainkaan ollut mukana ajoneuvossa rikkeen tapahtumahetkellä. Näiden maiden lisäksi myös monissa muissa maissa ovat erityisesti hallinnolliset rangaistusmaksut tai automaattisen kameravalvonnan perusteella annetut maksut haltijavastuun alaisia, näin myös Latviassa tai Virossa.

Puolassa ei ole haltijavastuuta, joten Puola haastoi Alankomaat EU:n tuomioistuimeen haltijavastuusta sakkoseuraamusten täytäntöönpanon yhteydessä. Tuomioistuin antoi ratkaisunsa asiassa C-671/18 vuonna 2020, ja tuomion mukaan sakkopuitepäätöstä sovellettaessa saa käyttää haltijavastuuta, vaikka sitä ei täytäntöönpanojäsenvaltiossa muutoin käytetä.

Haltijavastuuta sovelletaan Suomessakin automaattisen liikennevalvonnan perusteella havaittuihin liikennerikkomuksiin, joiden perusteella määrätään ajoneuvokohtainen liikennevirhemaksu.  Ajoneuvokohtaisesta liikennevirhemaksusta vastaa ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja, haltija, tilapäinen käyttäjä tai käyttövastaava.

Ruotsissa haltijavastuun piiriin kuuluvat sekä infrastruktuuri- eli silta- tai tunnelimaksut että ruuhkamaksut. Ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija on vastuussa maksun suorittamisesta.

Ulkomailla autoilevan kannattaa ehdottomasti tutustua Autoliiton Autoillen Euroopassa -kirjaan tai AL:n verkkosivujen Matkustusoppaaseen, sillä molemmista löytyy tietoa eri maiden liikennesäännöistä ja -rangaistuksista sekä sakkojen määristä.

Nopeusrajoitukset on tarkistettava maahan tultaessa. Monet maat kertovat kyltein rajalle saavuttaessa, mitkä ovat nopeusrajoitukset. Yleisiä nopeusrajoituksia ei monissa maissa viitoiteta lainkaan teiden varsilla liikennemerkein, ainoastaan poikkeukset kuten tietyökohteissa vallitsevat nopeusrajoitukset viitoitetaan. Monissa maissa on merkittävästi vähemmän nopeusrajoituskylttejä kuin Suomessa. Navigaattorin ilmoittamaan nopeusrajoitukseen ei myöskään pidä sokeasti luottaa. Kun Suomessa on taajamaa lähestyttäessä oma taajamamerkki, ei tällaista merkkiä ole kaikkialla muualla. Hyvä käytännön vinkki on se, että useissa maissa tietää tulleensa taajama-alueelle silloin, kun kylän tai kaupungin nimi on merkitty suorakaiteen muotoiseen usein valkopohjaiseen kylttiin. Taajaman nopeusrajoitus on silloin syytä olla muistissa tai nopeasti tarkastettavissa.

Joidenkin maiden tiemaksuja perivät tieyhtiöt tai kaupunkien pysäköintiorganisaatiot ovat antaneet jälki- tai rangaistusmaksujen perimisen brittiläiselle Euro Parking Collection plc:lle. EPC perii mm. seuraavien maiden maksamattomia tiemaksuja: Irlanti, Unkari, Portugali ja Iso-Britannia. Latvia ei ole tehnyt perintäsopimusta EPC:n kanssa. Norja on purkanut sopimuksensa EPC:n kanssa ja Norjan tiemaksurästejä hoitaa nyt Park Trade Europe AB (Epass 24) -yhtiö. EPC laskuttaa Norjassa edelleen yksityisiä teitä ylläpitävien organisaatioiden (esim.NorTronic) tiemaksurästejä.

Saksan autojärjestö ADAC kehottaa olemaan tarkkana, jos saa ulkomailta perintäkirjeen tai maksuvaatimuksen yksityiseltä perintäyhtiöltä, asianajajalta tai notaarilta. Tällaisissa maksuvaatimuksissa ei ole pelkästään rangaistusvaatimus vaan summassa on lähettäjätahon monesti tosi korkea palkkio. ADAC:n ulkomaan lakiasioista vastaava juristi Michael Nissen sanoo, että jos ei noudata ulkomailla maan sääntöjä, on kannettava vastuu tekemisistään, mutta perintäpalkkioiden tulisi olla kohtuullisia eikä olla tuottoisa lisäansio maksuvaatimusten lähettäjille.

Uusitussa CBE-direktiivissä (EU) 2024/3237 on artikla 5 h, jossa kielletään yksityiset perintäfirmat. Perinnän ulkomailla pitää loppua viimeistään 31.12.2028. Mutta on muistettava, että tämä direktiivi koskee vain julkisoikeudellisia (esim. poliisin antamia) ja erikseen direktiivissä lueteltuja sakkoja, joita ovat mm. ylinopeus, turvavyön käyttörikkeet, päin punaista ajaminen, rattijuopumus, matkapuhelimen pito kädessä ajaessa, vaarallinen pysäköinti, ylikuorma, liikennepako ja muut aiemmassa (2015/413) ja uudessa CBE-direktiivissä erikseen luetellut rikkeet. Direktiivi ja sen myötä yksityisfirmojen perintäkielto ei siis koske lainkaan siviilioikeudellisia rikkeitä, kuten tiemaksujen laiminlyönti.

Autoliittoon ovat ottaneet yhteyttä vuosien varrella lukuisia kertoja sellaiset henkilöt, jotka ovat saaneet ulkomailta rangaistusvaatimuksia tai jälkimaksuja. Pääsääntöisesti sakot tulevat maksetuiksi, mutta laiminlyöntejäkin on ollut. Jonkun ajan kuluttua rikkeen tehneen kimpussa ovat sitten joko viranomaiset, jotka vaativat entistä suurempaa maksua tai perintätoimistot, jotka lisäävät rangaistusmääräykseen omat kulunsa tai palkkionsa.

Ulkomailta tulleisiin sakkovaatimuksiin pitää suhtautua vakavasti, etenkin jos aikoo tulevaisuudessa matkustaa uudestaan maahan. Uhkana voi monen maan osalta olla jopa auton takavarikointi, jos käy ilmi, että sakot ovat maksamatta. Ulkomaisilta viranomaisilta saatu rangaistusmääräys kannattaa tutkia tarkkaan. Jos se tuntuu oikeutetulta, on se syytä maksaa viivyttelemättä. Monissa maissa, kuten Ranskassa, Espanjassa, Britanniassa, Kreikassa, Italiassa ja Sloveniassa saa alennusta sakon summasta, kun maksaa pikaisesti.

Jos maksumääräys tuntuu väärältä tai virheelliseltä, on syytä ottaa heti yhteys maksun lähettäjään ja tehdä selvityspyyntö tai kiistää maksu. Usein maksumääräyksissä on ohjeet, määräajat ja yhteystiedot valituksen tekemistä varten.

Ulkomaisen sakon vanhenemisen odottelu on kärsivällisyyttä koettelevaa, sillä esimerkiksi Italiassa oikeusvoimaiset sakot vanhenevat vasta viiden vuoden kuluttua, Espanjassa vanhenemisaika on neljä vuotta.

Italian suhteen tilanne on hankalimmasta päästä, koska Italian tieliikennelain (Codide della Strada) artiklan 201 nojalla Italian viranomaisilla on 360 vuorokautta aikaa tehdä ilmoitus liikennesakosta (esimerkiksi ZTL-vyöhykkeitä koskevasta rangaistusmaksusta) rikkeen tehneelle. 360 vuorokauden laskenta alkaa siitä, kun Italian viranomaiset ovat saaneet rikkeen tehneen henkilön henkilö- ja yhteystiedot selvitetyksi. On syytä olla tarkkana päivien määrää laskeskellessa: sakon ei tarvitse saapua perille 360 päivän kuluessa, vaan italialaisen hallintoviranomaisen on annettava sakko edelleen lähetettäväksi Poste Italianelle 360 päivän kuluessa rikkomuksen tekopäivästä. Rangaistusmääräys katsotaan lain mukaisesti tiedoksi annetuksi, vaikka vastaanottaja ei olisi noutanutkaan tai lunastanut kirjattua kirjettä.

Sakon syy eli rangaistava teko vanhenee viidessä vuodessa teon tapahtumispäivästä lukien (Art. 209 Codice della Strada).

Esimerkiksi Saksan kuluttajaviranomaisten mukaan Italiasta tulleisiin sakkovaatimuksiin pitää suhtautua vakavasti, vallankin, mikäli aikoo tulevaisuudessa matkustaa uudestaan Italiaan. Uhkana on jopa auton takavarikointi, jos Italiassa käy ilmi, että sakot ovat maksamatta.

Lisätietoa aiheesta Italian kuluttajaviranomaisten englanninkieliseltä sivustolta.