Autoliitto kiittää mahdollisuudesta saada lausua tässä asiassa.

Esitys on pääasiassa hyvä ja kannatettava, sillä biopolttoaineiden käytön lisääminen mahdollistaa päästöjen vähentämisen osin myös olemassa olevalla ajoneuvokannalla. Matalammalla sekoitussuhteella olevia polttoaineita pitää olla kuitenkin saatavana jatkossakin muun muassa vanhempaan ajoneuvokantaan sekä erikois- ja harrasteajoneuvoihin. Näiden ajoneuvojen käyttö on niin vähäistä, että niiden merkitys hiilidioksidipäästöissä on pieni. Biokaasun ottaminen jakeluvelvoitteen piiriin on kannatettava asia ja sen voi olettaa lisäävän biopolttoaineiden määrää liikennekäytössä kustannustehokkaasti.

Keskeiset tekijät biopolttoaineissa ovat niiden tekninen soveltuvuus olemassa olevaan autokantaan, saatavuus ja markkinahinta sekä verotus. Suomen pitää olla valmis käyttämään kansallista liikkumavaraa, mikäli osoittautuu, että hintatasossa tapahtuu muutoksia, joilla on merkittävää hintavaikutusta loppukäyttäjille tai kun uusien polttoaineiden, kuten sähköpolttoaineiden kehitys ja potentiaali selviävät.

Bio-osuuksien lisäämisen kustannusvaikutukseksi on arvioitu tavoitepolulla + 7 % vuoteen 2030 mennessä. Sillä on merkittävä vaikutus ihmisten ja tavaroiden liikkumiskustannuksiin, sillä tieliikenteen osuus henkilöliikennesuoritteesta on yli 90 prosenttia ja tavaraliikenteen tonnikilometreistä kaksi kolmasosaa. On tärkeää, että kustannusvaikutustarkasteluja päivitetään jatkuvasti ja jos kustannustaso on vaarassa nousta, tähän on puututtava esimerkiksi verotuksen keinoin.

EU on määrännyt Suomelle jo Euroopan tiukimpiin kuuluvia päästövähennystavoitteita. Suomi on ilmoittanut tavoittelevansa vielä asetettuja vaatimuksia ”kunnianhimoisempia” tavoitteita. Sama pätee nyt esitettäviin jakeluvelvoitteisiin. Jakeluvelvoitteen tiukentaminen ja biopolttoaineiden osuuden lisääminen väistämättä nostaa polttoaineiden tuotantokustannuksia ja siten kuluttajahintoja jo ilman verotukseen tehtäviä muutoksia. Suomen ei pidä asettaa vapaaehtoisesti itselleen EU:n vaatimuksia tiukempia tavoitteita ja siten haitata elinkeinoelämän kilpailukykyä ja kansalaisten toimeentuloa muihin maihin verrattuna.

Sen sijaan, että liikkumisesta tehdään Suomessa kustannuksia lisäävä tekijä, niin siitä tulisi tehdä kilpailukykytekijä. Henkilöautoliikenteessä tuotetaan merkittävä määrä liikkumispalveluja, joiden tuottaminen vaihtoehtoisilla malleilla ei ole kotitalouksille tai julkiselle taloudelle mahdollista. Suomessa henkilöautolla on tulevaisuudessakin keskeinen ja perusteltu rooli päivittäisessä henkilö- ja tavaraliikenteessä.

Keskeinen haaste toteutettaessa toimenpiteitä päästötavoitteiden saavuttamiseksi, on varmistaa, että Suomi ja suomalaiset pysyvät jatkossakin liikkeessä.

Kunnioittavasti,

Pasi Nieminen

Autoliitto Ry