Käytettyjen autojen tuonti ulkomailta jatkuu, vaikka viime vuosina ei enää ole ylletty 2000-luvun kuumimpien vuosien tuontilukuihin. Vuonna 2016 tuotiin ulkomailta Suomeen yksittäistuontina 24 700 käytettyä henkilöautoa. Suomalaiset tuovat edelleen autonsa useimmiten Saksasta runsaan tarjonnan houkuttelemina. Uusien ja käytettyjen autojen kauppiaita on noin 36 000. AutoBild –lehti on tutkinut parina viime vuonna tilastointiyritys Statistan avulla 1 000 Saksan parasta autokauppiasta. Tulokset on julkaistu lehden numerossa 10/2016 ja ne voi ostaa kahdella eurolla pdf-tiedoston muodossa sivuilta: http://www.autobild.de/artikel/deutschlands-beste-autohaendler-2016-8723...

Saksa on suomalaisten kestosuosikki käytettyjen autojen tuontimaana. Se on helppo ymmärtää: maa on täynnä autokauppoja ja yli 7 miljoonan käytetyn auton vuotuinen myynti takaa tarjonnan laajuuden.  Suosituimmat tuontimaat ovat Saksa, Ruotsi ja Viro.

Monen autonostajan ostosmatka alkaa internetistä. Esimerkiksi erittäin suositulla mobile.de-sivustolla on lähes 1,5 miljoonan uuden ja käytetyn ajoneuvon tiedot. Kun sopiva kohde on löytynyt ja tapaaminen myyjän kanssa on sovittu, on hyvä tutustua perusteellisesti edessä olevaan "paperisotaan" ja kaupan vaiheisiin.

Vaikka Saksa onkin monelle auton ostajalle unelmamaa runsaan tarjonnan ja täsmällisten asiapapereidensa ansiosta, suureen määrään mahtuu monenlaista kauppiasta ja monelaista ajoneuvoa.

Autoliiton saksalaisen sisarjärjestön ADAC:n verkkosivuilla on tulokset ADAC:n käytetyille autoille tekemistä testeistä. Sivuilla on tiedot noin 60:stä eri automallista, joita on myyty viimeisten 10 vuoden aikana. ADAC on listannut testitulokseen kyseisen auton plussat ja miinukset.

Tässä esimerkiksi diesel-BMW, 5-sarja:

https://www.adac.de/infotestrat/fahrzeugkauf-und-verkauf/gebrauchtfahrze...  

Saksan autokauppiaiden yleisimmät synnit ovat virheellisten tietojen antaminen, vahinkojen vähätteleminen ja matkamittarilukemien väärennökset. Tässä on omakohtainen melko tuore kokemus pieleen menneestä autokaupasta: https://www.jokamies.fi/auton-haku-saksasta-muuttui-painajaiseksi/

 

Matkamittarien väärennökset

Saksan poliisin mukaan joka kolmannen Saksassa käytettynä myydyn auton matkamittaria on manipuloitu. Mittarin käsittely on ollut Saksassa laitonta 17.8.2005 lähtien, mutta silti palvelua tarjotaan yleisesti. Valitettavasti manipulointilaitteiden valmistus ja myynti on sallittu. Manipuloinnin suora mainostus on kielletty, mutta kieltoa kierretään käyttämällä sanamuotoja ”Tacho-Justierung” tai ”Tacho-Anpassung”. Lukeman muuttaminen on nykyisissä elektronisissa mittareissa helppoa tietokoneen avulla – autosta ei tarvitse irrottaa mitään osia.

Muutosten havaitsemiseksi ostaja joutuu tekemään salapoliisin työtä. Erittäin tärkeää on tutkia, löytyisikö auton asiapapereiden perusteella ristiriitaisuuksia:

Kannattaa tutkia korjauslaskuja, pakokaasu- ja katsastustodistuksia, tankkaustositteita (jos on käytetty öljy-yhtiön korttia, voi tositteissa olla ajokilometrimerkintä), huoltokirjan merkintöjä, öljynvaihtotarroja tai –lappuja. Ovatko tositteet uskottavia ja yhdenmukaisia? Jos seuraavan ölynvaihdon on merkitty olevan 180 000 km:n kohdalla, mutta auton ajokilometrejä on mittarin mukaan vain 100 000, jotain on pielessä. Yleensä öljynvaihto pitäisi tehdä aina 30 000 km:n jälkeen (tai viimeistään 40 000 km:n jälkeen).

Saksassa auton kilometrilukema kirjataan muistiin katsastuksen yhteydessä, mutta tätä tietoa ei Saksan ajoneuvohallintoviranomaiselta KBA:lta luovuteta muille kuin auton omistajalle.

Edelliseen omistajaan voi ottaa yhteyttä. Hänen tietonsa on merkitty rekisteröintitodistuksen II osaan. Edelliseltä omistajalta voi  kysyä, paljonko auton mittarilukema oli hänen myydessään autonsa. Lisäksi häneltä voi kysyä edellisessä kappaleessa mainituista dokumenteista.  

Seuraavanlaisiin kauppiaan käyttämiin ilmaisuihin ei pidä luottaa: „Kilometerstand laut Tacho“ (ajokilometrimäärä mittarin mukainen) tai „Kilometerstand abgelesen“ (ajokilometrimäärä luettu). Tällaiset lausumat eivät sido kauppiasta yleensä mitenkään. Siksi pitää vaatia todellisesta ajokilometrimäärästä („tatsächliche Laufleistung) kirjallinen ilmoitus, joka merkitään kauppakirjaan. Tällöin kauppiaalla on vastuu annetusta tiedosta. Ajoneuvon todellisen ajokilometrilukeman kertomatta jättäminen on petos, josta voi saada Saksan lakien mukaan sakkoa tai enintään viiden vuoden vapausrangaistuksen.  

 

Virhevastuulaki voimassa vain yritykseltä ostettaessa

Virhevastuulaki on ollut voimassa vuoden 2002 alusta. Lain perusteella myyjäliike on kahden vuoden ajan vastuussa tuotteessa myyntihetkellä olleista virheistä. Käytettyjen autojen myynnissä virhevastuun saa rajata vain yhden vuoden pituiseksi. Jos virhe ilmenee autossa kuuden kuukauden sisällä kaupanteosta, voidaan olettaa virheen olleen autossa jo kaupantekohetkellä. Myyntiliikkeen vastuulla on todistaa toisin. Kuuden kuukauden jälkeen ostajan on pystyttävä todistamaan virheen olleen autossa jo sen luovutushetkellä.

Viat eivät automaattisesti johda kaupan purkamiseen vaan myyjällä on oikeus korjata auto. Jos kaksi korjauskertaa ei auta, ostaja voi vaatia kaupan purkua tai kauppahinnan alentamista. Kauppias voi myös liittää kauppakirjaan luettelon auton vioista, jotta asiakas ei voisi valittaa niistä myöhemmin.

Auton ostajan on muistettava, että virhevastuulaki on voimassa vain, jos myyjänä on autoliike ja ostajana yksityishenkilö. Se ei ole voimassa kahden yrityksen tai kahden yksityishenkilön välisissä kaupoissa. Näin esimerkiksi autoliikkeen asiakkaan lukuun kauppaaman auton kohdalla virhevastuu ei ole voimassa. Jotkut liikkeet käyttävätkin tätä kauppatapaa kiertääkseen vastuutaan kaupan kohteen virheistä.

Kaupan purkuun päädyttiin esimerkiksi tapauksessa, jossa Autoliiton jäsen osti käytetyn Volkswagen Transporterin. Auton mittarilukema oli 106 000 kilometriä. Ennen maastavientiä auto vietiin korjaamolle, jossa todettiin autolla olevan takanaan tätä enemmän kilometrejä. Merkkikorjaamolle tehdyssä tiedustelussa selvisi, että jo puoli vuotta aiemmin auton mittarilukema oli ollut 238 000 kilometriä. Myyjäliike suostui purkamaan kaupan ilman kallista oikeudenkäyntiä.

Vaikka edellä varoitellaankin kaupanteon kompastuskivistä, on ajoneuvon ostaminen Saksasta pääsääntöisesti hyvin turvallista. Todisteena tästä maanteillämme liikkuu tuhansittain Saksasta tuotuja autoja ja moottoripyöriä. Kun ostaja valmistautuu huolellisesti ostosmatkaansa tutustumalla tarvittaviin asiapapereihin ja perehtyy tarvittaessa asiantuntijan kanssa yhdessä kaupankohteeseen, ei ongelmia pitäisi syntyä.

 

Ostetun ajoneuvon rekisteröinti Saksassa

Ennen ostosmatkalle lähtöä on hyvä perehtyä tarvittaviin asiapapereihin ja eri viranomaisten rooleihin. Autoliiton internetsivut ovat monipuolinen tietolähde.

Saksasta ostettuun autoon, joka viedään pois maasta muualla rekisteröitäväksi, on hankittava vientikilvet (Ausfuhrkennzeichen, Zollkennzeichen, Exportkennzeichen). Kilvet tunnistaa punaisesta palkista kilven oikeassa reunassa. Kilvet myöntää paikallinen rekisteröintiviranomainen (Kfz-Zulassungsstelle/Strassenverkehrsamt). Kilpiin merkitään niiden voimassaoloaika, joka riippuu auton katsastuksen voimassaolosta ja vakuutuksista. Vientikilpiin rekisteröitävästä ajoneuvosta pitää maksaa Saksan ajoneuvoveroa (Kraftfahrzeugsteuer).

Vientikilvet voidaan myöntää vain autolle, jonka määräaikaiskatsastus (Hauptuntersuchung) on voimassa. Mikäli katsastuksen voimassaoloaika on päättynyt tai päättyy vientikilpien haluttuna voimassaoloaikana, autolle on tehtävä tavallista katsastusta suppeampi vientikatsastus (vereinfachtes technisches Gutachten) paikallisella testiasemalla. Vientikilvet ovat voimassa enintään yhden vuoden.

Vientikilpiin oikeuttavan liikennevakuutuksen (Haftpflichtversicherung) voi hankkia esimerkiksi Autoliiton sisarjärjestöltä ADAC:lta. ADAC myy ARISA Ausfuhrversicherung -vientivakuutusta, jonka voi ostaa vähintään 15 päiväksi (henkilöautoille 80 /moottoripyörälle 40 euroa) tai enintään yhdeksi vuodeksi (160/55 euroa kuukaudelta).

Jos kaupan kohde on edelleen rekisteröitynä edellisen omistajan nimiin, ensin on tehtävä ilmoitus ajoneuvon poistamisesta rekisteristä (Ausserbetriebsetzung). Tämä tehdään paikkakunnasta riippuen liikennevirastossa (Verkehrsamt), kunnanvirastossa (Bürgeramt) tai suomalaista lääninhallitusta lähinnä vastaavassa Landesamtissa. Paikallinen automyyjä osaa opastaa oikeaan paikkaan.

Kun vakuutus ja katsastus sekä vientikilpiä varten tarvittava ajoneuvoveron maksu ovat kunnossa, auto voidaan rekisteröidä. Rekisteröintitoimistoon kannattaa saapua ostettavalla ajoneuvolla. Näin viranomainen voi varmistaa, että asiapaperit koskevat nimenomaan kyseistä ajoneuvoa.

Rekisteröintiin tarvitaan rekisteröijän virallinen henkilötodistus; jos ostaja on yritys, tarvitaan kaupparekisteriote ja toimitusjohtajan tai nimenkirjoitusoikeuden haltijan henkilötodistus. Rekisteröintitoimisto voi vaatia virallisen todistuksen suomalaisesta osoitteesta, esimerkiksi

maistraatin antaman kotipaikkatodistuksen. Liikennevakuutuksen ja alkuperäisen katsastustodistuksen (TÜV-Protokoll, vain yli kolme vuotta vanhoilta autoilta) lisäksi tarvitaan auton rekisteröintitodistuksen osat I ja II (Zulassungsbescheinigung, Teil I ja Teil II, vanhemmissa autoissa Zulassungsschein eli Kfz-Schein ja Fahrzeugbrief eli Kfz-Brief). Jos auto on poistettu rekisteristä jo aiemmin, tätä osoittava todistus (Ausserbetriebsetzung) on esitettävä virkailijalle.

Rekisteröinti ja uudet vientikilvet maksavat yhteensä noin 60 euroa. Hinnat vaihtelevat eri puolilla Saksaa. Jos kaikki paperit ovat kunnossa, rekisteröintitoimistosta ja kilpien teettämisestä saattaa selvitä saman päivän aikana. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että virastot ovat useimmiten auki vain aamupäivisin.

Viranomaiselta saa mukaansa vain uuden rekisteröintitodistuksen I-osan. Tämän kanssa on mentävä lähimpään kilpivalmistamoon. Uusien kilpien kanssa palataan rekisteröintitoimistoon, joka tarkastaa auton valmistenumeron ja kiinnittää punaiset tunnisteet kilpiin. Sitten uudet kilvet voi kiinnittää autoon ja suunnata kotia kohti.

Jos autonhakumatkaan on yhdistetään autoloma Euroopassa, auton vakuutuksen ja vientikilpien hankkimiseen täytyy varata riittävästi aikaa. Pohjoiseen voi palata vientikilvillä Saksan läpi, vaikka autolla olisi käytykin välillä Saksan rajojen ulkopuolella.

 

Saksan keltaperäisten siirtokilpien myöntämisehtoja kiristetty

 

Saksasta autoja ostaneet ovat vuosien saatossa käyttäneet myös Saksan lyhytaikaisia siirtokilpiä (Kurzzeitkennzeichen), vaikka lyhytaikaiset kilvet ovat maan lakien mukaan vain kansalliset kilvet. Kilvet on tarkoitettu koeajoihin ja siirtoihin toiselle paikkakunnalle. Vuosien mittaan Saksan eri rekisteröintitoimistoilla on olleet kovin erilaiset käytännöt siitä, millaiset kilvet auton ostaja saattaa saada.

Lyhytaikaiset kilvet ovat voimassa enintään 5 vuorokautta ja kilpien tunnisteena on keltainen reunus kilven oikeassa reunassa.

Lyhytaikaisien kilpien myöntämisehtoja on kiristetty vuosien varrella. Viimeisimmät kiristykset astuneet voimaan 1.4.2015. Ajoneuvojen rekisteröintiasetuksen (FZV) mukaan lyhytkaiset kilvet voi hankkia joko ajoneuvon haltijan kotipaikkakunnalta tai siltä paikkakunnalta, jossa ajoneuvo on. Asetuksen soveltaminen kuitenkin vaihtelee huomattavasti eri rekisteröintitoimipisteiden välillä. Joissakin toimipisteissä ulkomailla asuvalle ei anneta lainkaan keltaisia siirtokilpiä.

Asetuksen mukaan autolla pitää olla siirtokilpien saamiseksi voimassa oleva ”HU” eli Hauptuntersuchung, siis määräaikaiskatsastus (”TÜV”). Auto pitää esittää rekisteröintiviranomaiselle ja lisäksi autosta pitää olla rekisteröintitodistuksessa konkreettiset yksilöintitodisteet (malli- ja merkkitiedot sekä merkinnät EU-tyyppihyväksynnästä tai yksittäiskatsastuksesta).

 

Tilapäiskilpien hyväksyminen muissa maissa

 

Jos tilapäisillä kilvillä ajetaan muissa maissa, vierailumaan lainsäädäntö määrää, hyväksytäänkö tilapäiset kilvet, vai eikö hyväksytä. Tilapäisistä kilvistä tai rekisteröinnistä ei nimittäin ole olemassa EU-direktiiviä, on vain EU:n komission antama tulkitseva tiedonanto vuodelta 2007 (2007/C 68/04).

Tiedonannon mukaan moottoriajoneuvo on aiemmin rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa, jos sille on myönnetty viranomaisen lupa, joka oikeuttaa ottamaan ajoneuvon käyttöön liikenteessä ja josta ajoneuvo tunnistetaan ja jossa sille annetaan rekisteröintinumero. Tiedonanto koskee myös moottoriajoneuvoja, jotka on rekisteröity tilapäisesti tai lyhytaikaisesti tai joille on annettu erityinen elinkeinonharjoittajille suunnattu rekisteröinti.

Mutta tämä on siis vain suositus, ei sitova määräys.

 

Liikennevakuutus lyhytaikaisille kilville

 

Käytettäessä Saksan lyhytaikaisia kilpiä ulkomailla, säilyy autolle otetun liikennevakuutuksen voimassaolo. Kuitenkin Saksasta saa autolle vihreän kortin (= todisteen liikennevakuutuksen voimassaolosta) yleensä vain sellaisissa tapauksissa, joissa tiedetään, että asiakas ottaa välittömästi lyhytaikaisen vakuutuksen voimassaolon päätyttyä pitkäaikaisen, auton normaaliin rekisteröintiin ja käyttöön liittyvän liikennevakuutuksen Saksasta.

Jos ajoneuvon ostomaan viranomaiset hyväksyvät, voidaan liikennevakuutus ottaa jo ennakkoon Suomesta. Vakuutus on voimassa tällöin ajoneuvon ostohetkestä alkaen. Edellytyksenä on, että yhtiölle ilmoitetaan yksilöidyt tiedot ajoneuvosta.”

Verkossa: http://www.lvk.fi/fi/vakuuttamisvelvollisuus/tuontiajoneuvon-vakuuttaminen/   

 

Muistilista asiapapereista Saksassa:

henkilöllisyystodistus tai passi
kotipaikkatodistus maistraatista
kaupparekisteriote saksaksi (jos ostaja on yritys)
sähköinen todistus liikennevakuutuksesta, eVB-numero
vientikilpien saamiseksi on maksettava Saksan ajoneuvovero (Kraftfahrzeugsteuer) joko suoraan verotoimistoon tai pankin kautta
rekisteröintitodistus, osat I ja II (Zulassungsbescheinigung, Teil I/II, ennen 1.10.2005 rekisteröidyissä autoissa Zulassungsschein ja Fahrzeugbrief)
katsastustodistus (TÜV-Protokoll tai Hauptuntersuchungsprotokoll)
todistus rekisteristä poistamisesta (Ausserbetriebsetzung)
mahdolliset vanhat rekisterikilvet

 

Hyödyllisiä internetosoitteita

 

www.autoscout24.de

www.mobile.de

www.faircar.de

www.adac.de

www.kba.de

https://www.kkv.fi/ (Kuluttaja- ja kilpailuvirasto)
www.autouncle.fi