Suomi

Liikenneonnettomuuteen osallisen tienkäyttäjän on toisen osallisen tai onnettomuudessa vahinkoa kärsineen vaatimuksesta ilmoitettava nimensä ja osoitteensa sekä annettava tietoja tapahtumasta. Myös ajoneuvojen rekisteritiedot on hyvä kirjata ylös.

Milloin onnettomuudessa on joku kuollut tai vaikeasti loukkaantunut, on onnettomuuteen osallisen ilmoitettava onnettomuudesta ensi tilassa numeroon 112 ja sitten poliisille. Jos onnettomuudesta on haittaa muulle liikenteelle tai tilanteeseen liittyy epäselvyyksiä, on tällöin myös hyvä tehdä ilmoitus poliisille. Poliisille ei välttämättä tarvitse tehdä ilmoitusta, jos onnettomuuden osapuolet ovat onnettomuuden syistä ja syyllisyyskysymyksistä yksimielisiä, jos liikennevaurio on pieni, aineelliset omaisuusvahingot vähäiset tai onnettomuus ei ole aiheuttanut henkilövahinkoja.

Jos omaisuutta on vahingoittunut eikä paikalla ole ketään, joka voi ottaa vastaan tietoja ja selvityksiä, onnettomuuteen osallisen on viipymättä ilmoitettava tapahtumasta vahinkoa kärsineelle tai poliisille.

 

Liikennevakuutuksesta haetaan korvausta tekemällä vahinkoilmoitus vakuutusyhtiölle.

Jos vahingon aiheuttaja on ulkomainen ajoneuvo, sen vakuutusyhtiötietojen ilmoittaminen nopeuttaa vahingon käsittelyä. Jos mahdollista, toimita kopio tai valokuva ulkomaisen ajoneuvon vihreästä kortista Liikennevakuutuskeskukselle.

Vahinkoilmoitukseen liitetään mukaan kaikki asiakirjat, jotka selventävät vahinkoa (esim. poliisin tutkintailmoitus, mahdolliset valokuvat, jäljennös vihreästä kortista).

Vuonna 2017 voimaan tulleen liikennevakuutuslain mukaan vakuutusyhtiöllä on velvollisuus aloittaa korvauskäsittely seitsemän arkipäivän kuluessa asian vireille tulosta. Varsinainen korvauspäätös on annettava kuukauden kuluessa aiemman kolmen kuukauden sijaan.

Juomarahan antaminen ei ole tyypillistä Suomessa. Osin siksi, että tipit ovat veronalaista tuloa ja toisaalta siksi, että palvelumaksujen katsotaan kuuluvan hintoihin. Jos palvelu on ollut erittäin hyvää, voi laskun summaa pyöristää hieman ylöspäin ravintoloissa sekä takseissa.

Tieverkon pituus ja teiden viitoitus

Koko tieverkosto:                                  454 000 km
Valta-, kanta-, seutu- ja yhdystiet:       77 925 km
Yksityis- ja metsäautotiet:                    350 000 km
Kuntien katuverkko:                             26 000 km
Moottoritiet:                                         926 km
Moottoriliikennetiet:                            136 km
Lossit:                                                    62

Lähde: Tilastokeskus/Tietilasto 2019

Tiet viitoitetaan seuraavasti:

Liikenteellisen merkityksensä mukaan maantiet luokitellaan valtateiksi, kantateiksi, seututeiksi tai yhdysteiksi.

• Valtatiet (1–39), palvelevat valtakunnallista ja maakuntien välistä pitkämatkaista liikennettä.
• Kantatiet (40–99), täydentävät valtatieverkkoa ja palvelevat maakuntien liikennettä.
• Seututiet (100–999), palvelevat seutukuntien liikennettä ja liittävät näitä valta- ja kantateihin.
• Yhdysteihin kuuluvat ne muut maantiet, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin tieluokkiin.

Yhdysteistä merkittävimmät 4-numeroiset saattavat tapauskohtaisesti esiintyä viitoituksessa. 5-numeroisia ja mahdollisesti sitä suurempia numerosarjoja ei esiinny muualla kuin rekistereissä.

Teiden kunto

Päällystettyjä teitä on n. 65 % teistä eli yhteensä n. 50 000 kilometriä. Vähäliikenteisellä tieverkolla alimpaan hoitoluokkaan kuuluu noin 41 000 kilometriä tiestöä, eli yli puolet koko maanteiden verkosta. Kaikkia näitä teitä ei ole mahdollista pitää hyvässä kunnossa niin, ettei tiestöllä esiintyisi ongelmia vaikeimmissa kelitilanteissa.

Talvella vilkkaimmat tiet aurataan ensin. Tavoitteena on, että vilkasliikenteisillä teillä ja kevyen liikenteen väylillä lunta ei saisi olla kuin muutama senttimetri. Väylävirasto määrittelee teiden hoidon palvelutason. Hoitoluokkia yhtenäistettiin ja korotettiin 1.1.2019 noin 10 000 tiekilometrillä.

Asetus pääväylistä ja niiden palvelutasoista tuli voimaan 1.1.2019. Pääväylät on valittu nykyisten ja ennustettujen liikennemäärien perusteella. Maanteistä pääväyliksi määriteltiin tiet, joilla kulki henkilöautoja yli 6 000 vuorokaudessa ja raskaan liikenteen autoja yli 600 vuorokaudessa. Pääväylien ympärivuotinen korkeatasoinen kunnossapito asetetaan etusijalle, mutta asetuksella ei päätetä investoinneista. Kunnossapidon tasosta maantieverkolla säädetään myös uudistetussa maantielaissa.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) toimivat maanteiden tienpitoviranomaisina ja vastaavat toiminta-alueillaan siitä, että maantiet ovat yleistä liikennettä tyydyttävässä kunnossa.

Maailman talousfoorumin vuoden 2019 raportin mukaan Suomen tiet ovat kunnoltaan 23. parhaimmat vertailtujen 141 maan joukossa.