LVM:n esittämät uudet liikenteen verot eivät ole ratkaisu
14.10.2026, klo 10.21
Ruuhkamaksut ja muut uudet tienkäytön verot lisäisivät kotitalouksien ja yritysten kustannuksia tilanteessa, jossa korkeat polttoainehinnat vaikeuttavat jo niiden toimeentuloa. Tiestön korjausvelan vähentäminen on tärkeää, mutta se edellyttää rahoituksen priorisointia, ei lisää veroja.
Liikenne- ja viestintäministeriön virkakunta esittää tulevalle hallitukselle muun muassa alueellisia ruuhkamaksuja suurille kaupunkiseuduille sekä ajoneuvoverotuksen kytkemistä tienpidon kustannuksiin. Autoliitto torjuu uusien verojen rakentamisen tämän esityksen pohjalta.
”Ihmiset kamppailevat vakavan polttoainekriisin kanssa, eivätkä poliitikot ole löytäneet siihen riittävää ratkaisua. Tässä tilanteessa ministeriön virkakunta esittää lisää veroja liikkumiselle. Kotitaloudet ja yritykset tarvitsevat kustannuksiinsa helpotusta, eivät uusia laskuja. Samaan aikaan luodaan suoria tukimuotoja liikenneköyhyyden torjumiseksi. Ihmisten ja yritysten arki ja todellisuus ovat ministeriössä pahasti hukassa”, Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen sanoo.
Kallis keräysjärjestelmä ei korjaa teitä
Tienkäytön verotusta on esitetty Suomessa toistuvasti uusilla nimillä. Jorma Ollilan työryhmän kilometriveromallia ja Anne Bernerin liikenneverkkoyhtiötä seuraisi nyt jälleen uusi kierros liikenteen hinnoittelun uudistamista. Keräysjärjestelmien korkeat kustannukset ovat olleet keskeinen este uusien mallien toteuttamiselle.
”Suomessa ei ole kansainvälisen mittapuun mukaisia ruuhkia. Ruuhkamaksu olisi käytännössä uusi vero, vaikka sitä kutsuttaisiin maksuksi. Sen keräämiseen rakennettaisiin kallis järjestelmä, ja autoilun kokonaisverotuksesta tulisi entistä vähemmän läpinäkyvää”, Nieminen toteaa.
”Koko ruuhkan määritelmä on epämääräinen ja tulkinnanvarainen. Kyseessä on ennemminkin etikettihuijaus tai markkinointitermi, jolla veronkorotusta on tarkoitus peitellä”.
Miksi verojen korvamerkintä onnistuisi nyt?
Tieliikenteestä on kerätty pitkään moninkertaisesti enemmän veroja kuin valtion tieverkkoon on käytetty rahaa. Vuonna 2025 verokertymä oli arvonlisäverot mukaan lukien noin 7,6 miljardia euroa. Tästä huolimatta väyläverkon korjausvelka on kasvanut yli neljään miljardiin euroon, josta tieverkon osuus on 2,6 miljardia euroa.
”Tieliikenne tuo valtion kassaan vuosittain miljardeja enemmän kuin tieverkkoon palautuu. Silti tiet on päästetty pitkäaikaisella alirahoituksella huonoon kuntoon. On perusteltua kysyä, miten liikenne- ja viestintäministeriö on onnistunut tehtävässään, jos ratkaisuksi tarjotaan jälleen uusia veroja”, Nieminen sanoo.
”Liikenteen veroja ei ole ennenkään onnistuttu korvamerkitsemään niin, että tienpidon riittävä rahoitus olisi turvattu. Miksi se onnistuisi nyt? Uuden veron perusteleminen teiden kunnolla ei ole tae siitä, että rahat todella lisäävät tienpidon rahoitusta. Kyseessä on aina lopulta poliittinen päätös, kuten on tähänkin saakka ollut.”
Korjausvelan vähentäminen ja perusväylänpitoon panostaminen ovat tärkeitä tavoitteita. Ne on toteutettava pitkäjänteisillä budjettipäätöksillä. Tiestön rahoituksen on vastattava paremmin sen osuutta henkilö- ja tavaraliikenteestä.
Ministeriössä puhutaan tietoon perustuvan päätöksenteon tärkeydestä, mutta sen on näyttävä myös käytännössä. Hankkeiden hyöty-kustannussuhteilla pitää olla merkitystä, eikä yhteiskuntataloudellisesti kannattamattomia hankkeita tule toteuttaa.
”Rohkeutta tarvitaan kannattamattomista hankkeista luopumiseen, vaikka kyse olisi suurista raidehankkeista. Liikenteen ratkaisuissa on huomioitava kotitalouksien toimeentulo ja yritysten kilpailukyky. Suomessa auto on arjen mahdollistaja, ei luksustuote”, Nieminen painottaa.