Koulut alkoivat – lapsi on elävä varoitusmerkki!

Koulutyö on taas aloitettu. Vaikka lapsia on ollut liikenteessä myös kesäloma-aikaan, näkyy koulujen alkaminen runsaina lapsijoukkoina aamuisin ja iltapäivisin.

Lapsi on aina melko kokematon liikenteessä liikkuja, mutta erityisen kokemattomia ovat koulu-uransa aloittaneet pienet ekaluokkalaiset.

Myös hieman vanhemmalla koululaisella voi olla vastassaan uusi tilanne, jos koulumatkaa on aiemmin tullut kuljettua jalan ja nyt aloitetulla vuosiluokalla onkin herunut lupa alkaa kulkea samaa matkaa polkupyörällä. Liikkumisvälineen muutos tekee tutustakin koulumatkasta taas uuden ja toivottavaa on, että matkaa on harjoiteltu yhdessä vanhempien kanssa myös uuden liikkumisvälineen riskit ja haasteet huomioiden.

Aikuisen vastuu ja ennakointivelvoite

Aikuisten tienkäyttäjien on tärkeää muistaa lapsiin liittyvät riskit ja pyrkiä kompensoimaan niitä toimimalla itse järkevästi. Tämä ei tarkoita pelkästään moottoriajoneuvojen kuljettajia vaan myös esimerkiksi pyöräilijöitä. Liikenteessä näkee liian usein kuinka aikuinen pyöräilijä ohittaa kovalla nopeudella hyvin läheltä pieniä koululaisia. Pitää aina muistaa, että lapsi voi hetkenä minä hyvänsä rynnätä sivuilleen vilkuilematta pyörätien toiselle puolelle nähdessään siellä jotain kiinnostavaa.

Tieliikennelakiin kirjatun ennakointivelvoitteen mukaan tienkäyttäjän on ennakoitava toisten tienkäyttäjien toimintaa vaaran ja vahingon välttämiseksi ja sovitettava oma toimintansa sen mukaisesti sujuvan ja turvallisen liikenteen edistämiseksi. Kun liikennetilanteessa on läsnä aikuinen ja lapsi, voidaan aikuisella katsoa olevan huomattavasti suurempi ennakointivelvollisuus kuin lapsella.

Pieni koko vaikeuttaa havainnoimista ja havaittavuutta

Lapsi katselee liikennetilanteita huomattavasti matalammalta kuin aikuinen.  Aikuinen voi tutustua lapsen mahdollisuuksiin tehdä havaintoja menemällä kyykkyyn ja seuraamalla liikennettä. Lapsen silmien korkeudelta katsottuna esimerkiksi pysäköityjen autojen taakse saattaa jäädä katveeseen monia olennaisia asioita.

Vastaavasti lapsen pieni koko vaikeuttaa ajoneuvojen kuljettajien mahdollisuuksia havaita lapsia esimerkiksi pysäköidyn auton takaa. Juuri tämän vuoksi on tärkeää, että ajoneuvojen kuljettajat alentavat nopeutta riittävän ajoissa ja tarpeeksi esimerkiksi suojatietä lähestyessään. Keskeistä on pitää mielessä, että ajoneuvo on pystyttävä pysäyttämään tarvittaessa näkyvissä olevalla tien osalla kaikissa ennalta-arvattavissa tilanteissa.

Tavallisuudesta poikkeavat tilanteet hämmentävät lasta

Tavallisuudesta poikkeavat tilanteet ovat lapsille usein haasteellisia. Tällaisesta hyvä esimerkki on liikennevalojen toimimattomuus. Jos jonain päivänä tutun, normaalisti turvalliseksi koetun, liikennevaloristeyksen valot ovatkin pimeänä tai vilkuttavat keltaista, hämmentää tilanne lasta varmasti – erityisesti, jos tällaisen tilanteen mahdollisuutta ja toimintaohjeita siihen ei ole käyty etukäteen vanhempien kanssa läpi.

Poikkeustilanteessa on ensiarvoisen tärkeää, että ajoneuvolla liikkuva aikuinen kantaa vastuunsa ja varmistaa lapselle turvallisen tienylityksen. Tyypillisiä virheitä, mitä ajoneuvojen kuljettajien näkee tekevän näissä tilanteissa, on suojatielle astumassa olevan jalankulkijan väistämättä jättäminen ja jopa suojatien eteen pysähtyneen auton ohittaminen pysähtymättä. Tarkkuutta siis tarvitaan.

Puhelimenkäytön pelisäännöt

Tarkkaavaisuudesta puhuttaessa avainasia on, että kuljettaja keskittyy ajamiseen. Jos ajon aikana huomio kiinnittyy esimerkiksi matkapuhelimeen, jää helposti jotain todella paljon olennaisempaa havaitsematta kohtalokkain seurauksin. Aikuisen puhelimen käyttötottumukset toimivat myös esimerkkinä lapselle. Jos aikuinen ajaessa räpeltää puhelimen kanssa, on vaikeaa perustella lapselle, miksi hän ei saa käyttää puhelinta liikenteessä liikkuessaan.

Tärkeää on, että lapsen kanssa käydään läpi puhelimenkäytön pelisäännöt. Esimerkiksi tienylitykset tulisi kävellenkin hoitaa niin, ettei puhelimeen puhuta. Mikäli puhelin soi kesken tienylityksen, annetaan sen soida, kunnes tie on ylitetty turvallisesti. Sitten voi pysähtyä ja soittaa takaisin. Pyörällä ajettaessa ei puhelimeen tule puhua missään tilanteessa.

Huomio kypärään

Pyöräilevien koululaisten kohdalla vanhempien pitää tarkastaa pyöräilykypärän kunto ja myös valvoa kypärän kiinnittämistä. Monilla lapsilla kypärä on väärin asetettu päähän tai sen leukahihna on auki tai aivan liian löysällä. Huolimattomasti kiinnitetystä kypärästä ei juurikaan ole apua kaatumis- tai törmäystilanteessa. Vanhempien tulisikin tarkkailla aina mahdollisuuksien mukaan, laittaako lapsi kypärän päähän huolellisesti ja kiinnittääkö hän sen asianmukaisesti. Mikäli kypärän kiinnityshihnoissa on vikaa tai niiden säädöt ovat pielessä, on vanhemman tehtävä huolehtia ne kohdalleen.

Kypärän tulisi olla otsalla, koska usein juuri otsa edellä kaadutaan maahan tai törmätään ilmalennon jälkeen esteeseen. Esimerkiksi kypärän alla käytettävä lippalakki nostaa herkästi kypärää otsalta takaraivolle, jolloin menetetään merkittävältä osalta kypärän suojaava vaikutus. Lippalakkia ei pidäkään käyttää koskaan kypärän kanssa.

Lapsi on opetettava kiristämään kypärän pantaosa niin, ettei kypärä pääse hölskymään päässä. Leukahihna tulee kiristää niin, että sen ja leuan väliin mahtuu nipin napin yksi sormi. Mikäli hihna on niin löysässä, että se pääsee lennähtämään leuan yli, on se sama kuin hihna olisi kokonaan auki. Auki oleva kypärä putoaa pyöräilijän päästä ilmalennon aikana eikä suojaa kriittisellä hetkellä iskeydyttäessä pää edellä asfalttiin tai esteeseen.

Ja mikä tärkeintä, aikuisen tulee itse näyttää esimerkkiä lapselle omalla kypäränkäytöllään.