Autoliiton Ajokoulu: Talvirenkaat alle sääennusteiden – ei kalenterin – mukaan

Tässä artikkelissa käsitellään talvirenkaiden käyttöä luokittelumassaltaan enintään 3500 kg:n henkilö- ja pakettiautoissa. Muille ajoneuvoille ovat omat säädöksensä.

Talvirengaspakko ja nastarenkaiden käyttöaika

Talvirenkaita on käytettävä marraskuun alusta maaliskuun loppuun, mikäli sää- tai keliolosuhteet sitä edellyttävät. Käytännössä ne edellyttävät, jos alueen tieverkostolla – myös pienemmät tiet huomioiden – on liukasta. Liukkauden määrittelee valvontatilanteessa kulloinkin oleva poliisi.

Nastattomien talvirenkaiden käyttöaikaa ole rajoitettu ollenkaan eli niillä voi lain puolesta ajaa vaikka ympäri vuoden. Tosin järkevää se ei ole, koska ne ovat ominaisuuksiltaan tarkoitettu talvikäyttöön. Kesän lämpötiloissa ja olosuhteissa talvikäyttöön suunniteltu rengas saattaa käyttäytyä hyvinkin arvaamattomasti.

Nastarenkaita puolestaan saa käyttää marraskuun alusta maaliskuun loppuun. Niiden käyttäminen on kuitenkin luvallista muulloinkin, jos sää tai keliolosuhde sitä edellyttää. Etelä-Suomessakin on varsin usein ollut perusteltua vaihtaa nastarenkaat alle jo lokakuun puolivälin jälkeen.

Sääennuste ja omat liikkumistarpeet avainasemassa

Renkaidenvaihdon ajankohtaa suunniteltaessa on syytä ottaa huomioon sekä sääennusteet että omat liikkumistarpeet lähiviikkoina. Suomi on pitkä maa ja keliolosuhteet ovat täysin erilaiset sen eri puolilla.

Tien pintoihin saattaa helposti muodostua petollista ja vaikeasti havaittavaa mustaa jäätä yöpakkasilla.

Näissä paikossa tarvitaan erityistä varovaisuutta

Silloilla esiintyy mustaa jäätä muuta tieosuutta herkemmin. Niiden rakenteet ovat usein betonia, jonka lämpökapasiteetti ja lämmönjohtavuus on erilainen kuin asfaltilla. Talvikaudella maaperä on huomattavasti lämpimämpää kuin ulkoilma. Maasta irrallaan oleva siltarakenne jäähtyy myös altapäin, koska sillan kannen alapuolellakin on kylmää ilmaa. Jäätymistä edesauttaa entisestään, jos sillan alla kulkee vesistö, josta nousee vesihöyryä tien pintaan. Tämä on syytä pitää mielessä myös rantateillä ajettaessa.

Vastaavasti teiden liittymäkohdissa olevat rampit ovat siltojen tavoin betonisia, maasta irti olevia, rakenteita. Näin ollen ne jäätyvät maanpinnassa olevaa tietä herkemmin. Lisäksi rampeilla on yleensä pienemmät liikennemäärät kuin itse tiellä. Liikenteen lämmittävä vaikutus saa helposti aikaan sen, että varsinainen tieosuus on sula ja kuiva – vähemmän liikennöity ramppi sen sijaan petollisen liukas.

Kesäkelillä sorateillä on pääasiassa huomattavasti asfaltoituja teitä huonompi pito muun muassa niiden pinnalla pyörivän irtosoran vuoksi. Kun ilman lämpötila laskee lähelle nollaa tai pakkasen puolelle, saattaa tilanne muuttua päinvastaiseksi. Moni kuljettaja onkin vuosien varrella yllättynyt ajaessaan syysaamuna soratieltä mustan jään verhoamalle asfaltille.

Koska kylmä ilma on lämmintä raskaampaa, laskeutuu se notkopaikkoihin ja laaksoihin tehden tien pinnasta niillä kohdin petollisesti muuta ympäristöä liukkaamman. Usein törmää myös tilanteeseen, jossa aurinko on kuivannut tai sulattanut tien pinnan peltoaukeiden kohdalta. Kun siirrytään aurinkoiselta peltoaukealta metsän varjoon, saattaa tilanne ollakin aivan toinen.

Ennakointitaitoa ja osaamista tarvitaan

Mikäli talvirenkaat on tarkoitus vaihdattaa alle rengasliikkeessä, kannattaa talven tuloa ennakoida myös siksi, että ensilumen sadettua alkaa alan liikkeissä tyypillisesti melkoinen kaaos kaikkien halutessa vaihdattaa renkaansa samaan aikaan. Vapaata renkaanvaihtoaikaa voi tällöin joutua odottelemaan päiviä, minkä ajan fiksu ja ennakoinut autoilija ajelee jo turvallisesti talvirenkailla.

Mikäli renkaat päätyy vaihtamaan itse, pitää vaihtopaikan, välineiden ja osaamisen olla kunnossa. Se, että luulee osaavansa, ei riitä.

Ihan ensimmäiseksi ennen renkaanvaihtoon ryhtymistä on syytä tarkastaa auton käyttöohjeesta autokohtaiset ohjeet. Jos autossa on esimerkiksi ilmajousitus, on asetettava päälle tunkkausmoodi, jousituksen vaurioitumisen ehkäisemiseksi.

Vaihtopaikaksi kannattaa valita kova alusta, esimerkiksi autotallin betonilattia. Auton paikallaan pysyminen on syytä varmistaa kytkemällä seisontajarru ja P-vaihde (manuaalivaihteisessa autossa 1-vaihde) ellei auton käyttöohjeessa toisin ohjeisteta. Lisäksi pitää käyttää pyöräkiiloja niin, että vaihdettaessa vasenta eturengasta pyöräkiilat ovat oikean takarenkaan ympärillä jne.

Tunkin käyttö vaatii huolellisuutta

Autoa saa nostaa vain käyttöohjeessa neuvotusta nostokohdasta. On tärkeää huolehtia, että tunkin ja auton nostokohdan välissä käytetään naarmuuntumista ja painumia ehkäisevää nostotyynyä. Mikäli pyöränpultit tai -mutterit on tarkoitus avata käsipelillä, pitää niitä löysätä hieman (noin neljänneskierros) jo ennen auton nostamista. Kun autoa on nostettu sen verran, että vaihdon kohteena oleva pyörä on irti maasta, on syytä laittaa jotain varmistamaan tunkkia ennen pyörän lopullista irrottamista. Hyvä varmistus on esimerkiksi johonkin toiseen auton kulmaan tuleva pyörä asetettuna lappeelleen auton helman alle, tunkin viereen. Tämän jälkeen avataan pyöränpultit tai mutterit lopullisesti. Mikäli käyttää pulttien tai mutterien avaamiseen pulttipyssyä, voi avauksen tehdä alusta loppuun tässä vaiheessa.

Ennen parin viimeisen pultin avaamista, kannattaa kahteen vastakkaiseen pultinreikään, joista on jo irrotettu pultti, asettaa Autoliiton verkkokaupassa myynnissä olevat Wheel-Fix ohjuritapit. Kun kaikki pultit on irrotettu, auttavat tapit ottamaan pyörän hallitusti pois paikoiltaan. Vastaavasti ne auttavat alle vaihdettavan pyörän asennusta.

Pyörän asennus

Kun pultit tai mutterit on avattu ja pyörä irrotettu, on syytä varmistaa, ettei pyörännavassa ole epäpuhtauksia, jotka haittaisivat uuden pyörän kiinnittymistä. Samalla kannattaa varmistaa, ettei pois alta otettujen vanteiden soviterengas jäänyt vahingossa kiinni pyörän napaan. Mikäli jäi, on se syytä irrottaa ennen seuraavan pyörän asentamista. Soviterenkaita käytetään tyypillisesti tarvikealumiinivanteissa – auton alkuperäiset vanteet, sen sijaan, ovat varsin usein suorasovitteiset.

Ennen uuden pyörän asentamista, varmista vielä, että kyseinen rengas on varmasti tarkoitettu juuri siihen kohtaan autoa. Tässä on huomioitava pyörimissuunnan lisäksi myös omat merkinnät, mikäli tapana on ollut vaihtaa pyörien paikkaa rengassarjan kuluttamiseksi tasaisesti. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että autossa on samankokoiset renkaat etu- ja takapäässä.

Kun uusi pyörä kiristetään paikoilleen, on syytä kiristää vastakkaiset (vanteen keskireiän eri puolilla olevat) pultit peräkkäin. Näin vanne asettuu paikoilleen tasaisesti. Kun pultit ovat kohtuullisessa kireydessä, on aika poistaa auton alta tunkkia varmistava rengas tai muu tuki, laskea auto alas ja tehdä lopullinen kiristys momenttiavaimella vasta sen jälkeen.

Momenttiavainta käytettäessä on tärkeää varmistaa oikea kiristysmomentti auton käyttöohjeesta ja muistaa, että kiristys on tehtävä tasaisella vääntöliikkeellä merkkiääneen saakka. Näin pultit tulevat varmimmin oikeaan kireyteen. Momenttiavaimellakin kiristys on pitää tehdä aiemmin neuvotulla tavalla ristiin.

Toimet vaihtotyön päätteeksi

Pyöränvaihto suoritetaan vastaavalla tavalla auton joka nurkkaan. Kun pyörät on vaihdettu, tarkastetaan ja säädetään rengaspaineet talvirenkaille sopiviksi (0,2 baria autonvalmistajan suositusta korkeammiksi) ja poistetaan pyöräkiilat auton alta. Kesäpyörien paikat merkitään ja ne pestään huolellisesti ennen varastointia.

Huolehdithan myös, että autosta löytyy pyöränvaihdon jälkeen myös mahdollisen varapyörän kiinnittämiseen soveltuvat pultit tai mutterit sekä lukkopulttien avain, jos autossa on lukkopultit. Pyörän vaihto tai sen irrottamista edellyttävä vian korjaaminen on huomattavasti helpompaa näiden välineiden ollessa mukana autossa eikä autotallin hyllyllä.

Jälkikiristystä ei pidä laiminlyödä

Noin 150–200 km:n jälkeen pyöränvaihdosta pitää muistaa tehdä jälkikiristys. Se koetaan usein turhaksi, ”kun pyörät ovat aina pysyneet kiinni ilmankin”. Autoliittoon tulee kuitenkin aina renkaanvaihtoaikaan useita kyselyitä siitä, että kenen vastuulla on, kun pyörä irtosi. Pääsääntöisesti näissä tapauksissa pyörän irtoaminen olisi vältetty, jos jälkikiristys olisi tehty 150-200 km:n sisällä renkaanvaihdosta.

Jälkikiristys saattaa tuntua turhauttavalta, jos vuodesta toiseen vaikuttaa siltä, että pultit tai mutterit eivät ole löystyneet. Ei kuitenkaan tarvita kuin yksi kerta, kun näin sitten on päässytkin tapahtumaan, niin vuosikymmenien ”turhat” jälkikiristykset tulee kerralla kuitattua.