Hybridi- ja sähköauton lataaminen

Karkeasti voidaan yleistää, että sähköauton lataukseen on tyypillisesti tarjolla kolme erilaista tapaa: hidaslataus, peruslataus ja pikalataus.

Hidas- ja peruslatauksessa (AC-lataus) hyödynnetään autoon sisäänrakennettua laturia. Hidaslatauksessa auton sisäänrakennetulle latauslaitteelle syötetään virtaa schuko-pistokkeella varustetulla latauslaitteella. Nämä latauslaitteet on kuitenkin tarkoitettu lähinnä satunnaiseen tilapäislataukseen, eikä niiden pitkäaikaista käyttöä suositella. Ennen lyhytaikaistakin käyttöä on syytä varmistaa sähköalan asiantuntijaa apuna käyttäen, että kyseisestä pistorasiasta johdotuksineen on turvallista ladata. Tavallisesta schuko-pistorasiasta ladattaessa latausvirta tulee rajoittaa 8 ampeeriin.

Hidaslatureissa on tyypillisesti painavahko mötikkä jossain kohtaa johtoa. Sen sisällä ovat laitteen tarvitsemat älyominaisuudet ja päällä usein muutamia painikkeita, joista voidaan, laturimallista riippuen, säätää esimerkiksi asetuksia ja tehdä ajastuksia. Usein nämä samat toiminnot onnistuvat myös autosta käsin.

Olennaista on kuitenkin huolehtia, ettei tämä painava osa jää roikkumaan sähköjohdon varaan, jolloin johto, sen liitokset sekä pistotulppa rasittuisivat kohtuuttomasti. Joissakin latauslaitteissa onkin seinäteline tuolle painavalle osalle, ja jos sellaista ei ole, on tukemisesta huolehdittava muilla keinoin.

Peruslatauksessa auton sisäiselle laturille syötetään virtaa erillisen latauslaitteen avulla. Vaikka näitä kiinteästi asennettuja latauslaitteita kuulee usein nimitettävän kotilatureiksi, todellisuudessa lataaminen tapahtuu autoon sisään rakennetulla laturilla. Tällainen kiinteä latauslaite on olennaisesti schuko-latausta turvallisempi – ja usein myös huomattavasti nopeampi – vaihtoehto jatkuvassa käytössä.

Peruslatauksen tehoon vaikuttaa olennaisesti se, hyödyntääkö auton sisäinen laturi yhtä-, kahta- vai kolmea vaihetta. Jotta kolmivaihelaturilla varustettua autoa saadaan ladattua kaikkia vaiheita hyödyntäen, pitää myös käytössä olevien latauslaitteen ja -kaapelin tukea kolmen vaiheen käyttöä. Peruslatauksen mahdollistavia latauspisteitä löytyy usein myös julkisilta latausasemilta.

Kotilatauslaitteena peruslatauksessa voi käyttää myös voimavirtapistokkeeseen tulevaa laturia. Tämä on huomattavasti schuko-latausta turvallisempi ja nopeampi vaihtoehto. Tällaisella laturilla päästään yleensä samaan lataustehoon kuin kiinteästi asennettavalla latauslaitteella. Jatkuvaan käyttöön Autoliitto suosittelee kuitenkin kiinteää latauslaitetta.

Lataushybridien lataaminen perus- tai hidaslatauksessa tapahtuu vastaavilla tavoilla – tosin niiden akut ovat selvästi pienempiä, joten ne saattavat latautua lähes tyhjästä täyteen sähköauton isoa akkua nopeammin. Latausnopeus kuitenkin riippuu muun muassa vertailtavien akkujen koosta, käytettävästä latauslaitteesta sekä auton sisäisen laturin tehosta. Varsinkin vanhemmissa lataushybrideissä sisäinen laturi on usein vain yksivaiheinen.

Pika- ja suurteholatausta tarjotaan julkisilla latauspisteillä. Niihin kannattaa turvautua sellaisissa tilanteissa, kun autoon pitää saada nopeasti lisää toimintamatkaa. Toisin kuin koti- tai muu peruslatauslaite, pika- tai suurteholatauslaite on oikea erillinen laturi, joka syöttää tasavirtaa suoraan auton ajoakkuun. Käytännössä käytettävyydessä pika- ja suurteholaturien välillä ei ole olennaista eroa. Erot liittyvät lähinnä latausnopeuteen – olettaen, että ladattava auto kykenee hyödyntämään suurteholatausta.

Latausasemalla auto pysäköidään huolellisesti vapaana olevan latauslaitteen ruutuun, kytketään CCS-kaapeli ja käynnistetään lataus tägillä, puhelinsovelluksella tai maksukortilla. Autoliitto suosittelee latauksen käynnistämiseen applikaation käyttöä, koska sieltä on selvästi nähtävissä ladattavan sähkön hinta. Näin välttyy esimerkiksi mahdollisten roaming-maksujen tuomilta yllätyksiltä. Odota auton luona, että lataus varmasti käynnistyy ja seuraa latauksen etenemistä mahdollisuuksien mukaan puhelinsovelluksesta.

Suurteholatauksen ja pikalatauksen nopeuteen vaikuttavat laturin ja auton vastaanottokyvyn lisäksi akun varaus- ja lämpötilat latauksen alkaessa. Parhaan mahdollisen latausnopeuden saavuttamiseksi latauspisteelle kannattaakin hakeutua vasta, kun akun varaustila on pudonnut 20 %:n paikkeille. Ihan tyhjäksi akkua ei kuitenkaan kannata ajaa, jotta matka ei katkea odottamattomasti. On myös hyvä pitää mielessä, että etukäteen suunnitellulla latauspaikalla laturit saattavat olla epäkunnossa, jolloin virtaa on löydyttävä akusta vielä sen verran, että voi hakeutua toiselle latauspaikalle.

Erityisesti kylmemmillä keleillä on optimaalisen latausnopeuden saavuttamiseksi tärkeää käyttää ajoakun suurteho- ja pikalatausta varten valmistelevaa esilämmitystoimintoa. Jotta iso ajoakku ehtii varmasti lämmetä, on tärkeää, että lämmitys kytketään ajoissa päälle. Osassa autoja tämä tapahtuu syöttämällä latauspiste päämääräksi navigaattoriin, jolloin auto käynnistää lämmityksen automaattisesti riittävän ajoissa, kunhan latausasema on syötetty määränpääksi hyvissä ajoin. Osassa autoja lämmitys taas kytketään päälle manuaalisesti, usein kosketusnäytöltä. Kehittyneimmät järjestelmät ohjaavat kuljettajaa olosuhteisiin sopivan lämmitysajan valinnassa. Ison ajoakun lämmittäminen latauksen kannalta optimaaliseen tilaan voi helposti viedä aikaa lähemmäs tunnin.

Latausnopeus pikalaturilla romahtaa tyypillisesti – autosta riippuen – akun saavutettua 80–90 %:n varaustason. Romahduksen jälkeen latausnopeus putoaa peruslatauksen tasolle. Näin ollen autoa ei ole järkevää tämän jälkeen enää pitää kiinni pikalaturissa vaan vapauttaa kyseinen latauspiste seuraavalle lataajalle. Mikäli itsellä kuitenkin on syystä tai toisesta tarve ladata akku aivan täyteen, kannattaa auto siirtää viimeisiä lirutteluja varten peruslatauspisteelle, joita on yleensä myös vapaana paremmin. Akun täyteen lataamista ei itse asiassa muutenkaan suositella kuin satunnaisesti, esimerkiksi ennen pidempää ajomatkaa.

Monissa lataushybrideissä ei ole pikalatausmahdollisuutta. Jos sellainen löytyy, tapahtuu lataushybridin lataaminen samaan tapaan kuin sähköautojenkin. Monesti julkisilta latauspisteiltä löytyy myös mahdollisuus peruslataukseen, jonka käyttö tosin vaatii mukana olevaa latausjohtoa.

Hyvä lähtökohta akun varauskyvyn säilyttämiseksi on, että pyrkii lataamaan sen AC-latauksella eli peruslatauksella aina, kun se on mahdollista ja siihen on aikaa. Peruslataus on säännöllisesti käytettynä huomattavasti akkuystävällisempää kuin suurteho- tai pikalataukset eli DC-lataukset.

Akun varaustila kannattaa arjessa pitää riittävänä, jotta auto on aina tarvittaessa toimintakykyinen, jos tulee vaikkapa yllättävä tarve lähteä kuljettamaan loukkaantunutta tai sairastunutta perheenjäsentä hoitoon.

Säännöllistä ajoakun täyteen (100 %:iin) lataamista Autoliitto suosittelee välttämään, ellei matkaa varten tarvita täyttä toimintamatkaa. Monien autojen kohdalla suositus enimmäislatausrajaksi arkikäytössä on 80 %:a.

Molempia ääripäitä – siis täyttä ja tyhjää akkua – tulisi välttää auton jäädessä seisomaan pidemmäksi aikaa. Näin vähennetään ajoakun vaurioitumisen riskiä. Huomionarvoista on myös se, että akun lataustaso voi itsepurkautumisen ja taustalla toimivien sähkölaitteiden takia laskea 0 %:iin, vaikka autolla ei ajettaisi, mikäli auto jätetään kytkemättä lataukseen akun lataustason ollessa alhainen. Lataaminen onkin aina suositeltavaa, jos lataustaso on alle 20 %. Näin vältytään parhaiten akun täydelliseltä purkautumiselta.

Olennaista on kuitenkin perehtyä omassa käytössä olevan sähköauton käyttöohjeeseen ja katsoa, mitä siellä ohjeistetaan lataamisesta.