Uusia ystäviä ja elämyksiä Portugalissa

Matkani Atlantin rannikolla Portugalia tutkien summautuu varsinaiseksi tunteiden vuoristoradaksi, sillä lyhyessä ajassa ehti sattua paljon ihania kohtaamisia. Vastapainoksi kaikelle kivalle, osui kohdalleni kuitenkin myös sairastuminen ja muutama keltanokan virhe tien päällä.

Saavuin Algarveen suoraan pääteitä pitkin Sevillasta ja sähelsin tovin ensimmäisellä tietulliasemalla. Maksuautomaatit eivät jostakin syystä toimineet, mutta infonapin painalluksen päästä minua palvellut naisääni kehoitti kirjautumaan maan tietullijärjestelmään heidän verkkosivujensa kautta. Onnistuin rekisteröimään autoni ja maksukorttini, mutta myöhemmin sohelsin uudelleen, kun en ymmärtänyt tulliasemien kaistamerkintöjä oikein.

Kokemukseni mukaan Portugalissa on muutamia erilaisia tietulleja, joista täysin automatisoidut tietulliasemat veloittavat tullimaksun minulta suoraan rekisteröimäni maksukortin kautta ilman pysähdystä asemille. Toinen asematyyppi toimii suoramaksulla automaattiin. Jos asemalla on kahdenlaisia kaistoja, on syytä olla tarkkana kumman niistä valitsee. Toinen on merkitty vihreällä oikein-merkin näköisellä symbolilla, jota luulin ensimmäisellä kerralla omaksi kaistakseni rajalla tekemäni rekisteröitymisen takia. Ilmeisesti kyseinen symboli on kuitenkin tarkoitettu paikalliselle liikenteelle ja turistien kuuluu käyttää toista kaistaa.

Muutaman kerran jälkeen tietulliasemien läpi ajamisesta tuli minulle rutiinia, mutta olin yllättynyt miten tiheästi niitä on ja kuinka paljon kahdessa viikossa tuli maksettavaa teiden käytöstä (yhteensä n. 90 euroa).

Matkailuauton kanssa matkustavan on syytä huomioida, ettei leiriytyminen ole Portugalissa sallittua muilla kuin siihen erikseen osoitetuilla alueilla. Tästä syystä vietin tavoistani poiketen suurimman osan öistä matkaparkeilla, joista tähänastisista kokemuksistani parhaimmaksi osoittautui Lissabonin eteläpuolella sijaitsevan maatalon pihapiiriin perustettu pieni leirintäalue Quinta das Kopas.

Paikan omistajat Isabel ja Pedro ovat itsekin aikanaan seikkailleet retkeilyautolla ympäri Eurooppaa ja ovat siksi osanneet varustella paikan vastaamaan matkalaisten unelmia. Lämmitetty ja katettu uima-allas ja viimeisen päälle siistit suihkutilat olivat todellinen hitti. Lisäksi viihtyisäksi kalustettu erillisrakennus toimitti reissaajille olohuoneen virkaa. Erityisen ihanaksi vierailuni teki kuitenkin isäntäparin lämmin vieraanvaraisuus sekä nuotiotuli, jonka ääressä iltaisin tutustuimme toisiin automatkailijoihin.

Isabel ja Pedro ovat rakentaneet leirintäalueensa vastaamaan omia unelmiaan maailman parhaasta leirintäalueesta. Heidän maatalonsa pihalla nuotiotulen ääressä oli helppo tehdä uusia kavereita.

Ystävystyin erään hollantilaisen pariskunnan kanssa, ja päätimme reissata muutaman päivän yhtä matkaa kokeillen kahta Portugalin suosituimmista lajeista, nimittäin kalliokiipeilyä sekä surffausta. Madelief ja Arjen olivat kokeneita kiipeilijöitä, ja heiltä löytyi kaikki tarvittavat välineet, jotta pääsin itsekin testaamaan taitojani. Ajoimme Lissabonin pohjoispuolelle Cascaisiin, jossa kallioisen rannan kielekkeillä vietetty päivä uusien ystävien kanssa oli hauskaa vaihtelua yksin reissaamiselle!

Seuraavana päivänä edessä oli vielä suurempi haaste, nimittäin aallokon kesytys Penichen kaupungin lähellä sijaitsevalla Balealin rannalla. Onneksi erittäin ammattitaitoisen surffikoulun ohjaajan avulla opin lajin perusteet nopeasti. Suureksi ylpeydekseni onnistuin kipuamaan laudan päälle seisomaan ja muutaman kerran sain jopa aallon kiinni itsenäisesti ilman ohjaajan apua! Kumpaankin lajiin tykästyin siinä määrin, että niitä on pakko päästä harjoittelemaan lisää myös jatkossa.

Kalliokiipeily on ihanan seesteistä ja kuitenkin sopivan jännittävää urheilua, johon Portugali tarjoaa mahtavat puitteet. Onnekkaimmat meistä sattuivat näkemään myös delfiinejä taustalla kuohuvan Atlantin horisontissa!

Portugali oli siitä poikkeuksellinen etappi, että vietin paljon aikaa uusien ystävien seurassa. Normaalisti matkantekoni on ollut itsenäistä ja välillä jopa hieman yksinäisen tuntuista, mutta tämä tulee kuitenkin olemaan historiaa, sillä yllättäen syntyneen rakkauden vuoksi retkeilyautooni muuttaa uusi matkatoveri. Vierailin nimittäin Bombarralin koiratarhalla lahjoittamassa ruokaa ja tarvikkeita eläimille ja kohtasin siellä erään nuoren pentukoiran, joka päätyi varastamaan sydämeni. Muutaman yön yli nukuttuani päätös adoptiosta oli syntynyt ja aloin valmistella kaikkia tarvittavia muutoksia retkeilyautooni uutta ystävääni varten.

Hylätyt katukoirat ja kastroimattomat lemmikit ovat Espanjassa ja Portugalissa oikea ongelma, ja siksi näillä main on paljon yhdistyksiä ja tarhoja, jotka yrittävät suojella eläimiä ja valistaa ihmisiä vastuullisesta eläintenpidosta. On hyvin tyypillistä, ettei lemmikin omistajilla ole varaa maksaa tarvittavia eläinlääkärikuluja, jolloin lemmikit saatetaan hylätä kadulle tai koiratarhojen portinpieleen. Satojen kodittomien koirien näkeminen teki surulliseksi ja sai toisaalta ymmärtämään, miten hyvin asiat Suomessa tähän verrattuna ovat.

Koko pienen ikänsä tarhalla viettäneen pennun mielestä lämmin rantahiekka ja ikioma lelu olivat elämän parasta antia! Taustalla leijasurffauksen alkeita opiskelivat suomalaiset reissukaverini Heta ja Matti.

Uusien ystävien, lajikokeilujen ja perheenjäsenen tuoma ilo vaihtui yllättäen ruokamyrkytykseen, jonka epäilen saaneeni pikaruokaravintolasta. Oireet alkoivat ensin lievinä, mutta ensimmäisenä iltana olin jo niin heikkona, että minun piti hakeutua seuraavana aamuna lääkärin vastaanotolle. Olin tavannut juuri suomalaisen tuttavapariskunnan, jonka seurassa vietin Portugalin matkani viimeisen osan, kunnes sairastuin ja jouduin viettämään muutaman tovin tiputuksessa. Heta ja Matti olivat valmiina auttamaan myös uuden tulokkaani kanssa niinä hetkinä, kun minua heikotti liikaa ulkoillakseni.

Kun vointini koheni ja saderintama alkoi lähestyä, päätimme ajaa rannikolta sisämaata kohti ja leiriytyä ihastuttavan Boutique-hotellin ja viinitilan yhteyteen perustetulle matkaparkille. Tilan toiminta oli hiljalleen heräämässä uuteen sesonkiin, ja saimme nauttia opastuksesta viininteon saloihin, paikan hollantilaisen omistajan johdatuksella. Erityisen kiehtovaa oli oppia ymmärtämään tavanomaisen ja luomuviljelyn eroja sekä perusteita niin kutsutusta “natural wine” -periaatteesta. Koska olin juuri kärsinyt viikon kestäneestä ruokamyrkytyksestä, en osallistunut maisteluun, mutta nautin kuunteluoppilaan roolista ja ostin tuliaisia kotiin viemisiksi.

Portugaliin on palattava uudelleen pidemmäksi aikaa, sillä ilmasto ja kulttuuri viehättivät minua suuresti. Tällä erää puolet matkastani meni vatsanväänteistä toipuen, joten paikallinen ja suuresti kehuttu ruokakulttuuri jäi minulta enimmäkseen kokematta. Seuraavaan kertaan siis!

Bonjardim on erittäin viehättävä etappi automatkalla Portugalissa. Hotelli, viinitila ja matkaparkki puhkeavat väriloistoonsa hieman myöhemmin keväällä, joten Nesperaliin kannattaa ajaa ihastelemaan rustiikkia tunnelmaa kesäkaudella.