Unkarilaista vieraanvaraisuutta ja luontokohteita

Unkari on yksi niistä maista, joista minulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä ennen matkaani. En tuntenut maan historiaa tai kulttuuria, joten pääsin tutustumaan tähän mielenkiintoiseen kohteeseen muutamien päivien ajaksi täysin ilman odotuksia. Tässä artikkelissa nostan esiin kaksi erityistä paikkaa, joissa uskon muidenkin automatkailijoiden viihtyvän.

Unkarissa on käytössä vignette, jonka voi hankkia voimaan sähköisenä tai rajan läheisyydestä löytyviltä huoltoasemilta. Tiemaksu on kuitenkin voimassa vain muutamilla moottoriteillä, joten oma reitti kannattaa tarkistaa ennen vignetten ostoa.

Jotkin kantateistä ovat päässeet hieman huonoon kuntoon, ja esimerkiksi rekkojen aiheuttamat syvät painumat asfaltissa aiheuttivat syytä varovaisuuteen. Valtatiet ja moottoritiet olivat kuitenkin pääosin kunnossa. Liikennekäyttäytyminen oli kokemukseni mukaan maltillisempaa kuin esimerkiksi Kroatiassa tai Sloveniassa ja kuljettajat yleensä hyvin ystävällisiä liikenteessä.

Forro Fogado -majatalon sisäpiha oli suojaisa paratiisi, josta löytyi kaikki mitä tarvitaan rentouttavaan pysähdykseen.

Lähellä Serbian rajaa Szegedistä löytyi varsinainen helmi. Forro Fogado -niminen majatalo ja ravintola toivottavat tervetulleiksi myös leiriytyjät matkailuautoineen ja telttoineen. Heiltä löytyy majoitustiloja ja juhlasali tarvittaessa suuremmillekin ryhmille tai tapahtumille.

Forro Fogado on rakennettu aivan upeaan maalaismiljööseen, jossa hevostallit, lampi ja lammaslaitumet rajaavat suojaisan sisäpihan leiriytymiseen. Paikka on perheyritys, jossa jokaisella jäsenellä on oma tehtävänsä ylläpidossa ja palvelujen tarjoamisessa. Isoäiti keitteli kahvia vieraille ja huolehti pihan ihanasta puutarhasta, isä kiinteistönhuollosta ja äiti tarjoilusta. Perheen poika vastasi tilan markkinoinnista ja taitoi parhaiten myös englannin kielen, ja hänen kumppaninsa järjesti ratsastustunteja ja -leirejä vierailijoille. Erityisen ihastuttava kokemus kuitenkin oli keramiikkataiteilijatyttären pitämä savityöpaja, jossa sain viettää rentouttavan perjantaipäivän kulhoja ja amuletteja tehden.

Kun koko perhe on sydämellään mukana, sen aistivat myös vierailijat. Testasin ravintolaa molempina päivinä ja ihastuin paikallisiin herkkuihin, joskin ne olivat melko tuhteja Kroatian jälkeen. Hintataso oli hyvin edullinen, ja esimerkiksi lounaasta viinilasin kera maksoin alle 10 euroa. Saman verran kustansi myös leiriytyminen yhdeksi yöksi sisältäen suihkutilat, kemssan tyhjäämisen, sähkön ja veden. Perheellä on rakenteilla vielä täysin uudet fasiliteetit automatkailijoille, joten kesällä saattavat uudet vierailijat päästä testaamaan niitäkin.

Testasin ravintolan menusta erilaisia annoksia, mutta tämä raikas ja kesäinen salaatti vei sydämeni ryöstämättä kuitenkaan kukkaroani.

Kompassin vastalaidasta Pohjois-Unkarista löytyi toinen ikimuistoinen kohde, jonne taatusti palaan tilaisuuden tullen maadoittumaan. Kyseessä oli erittäin boheemi “villi-camping” nimeltään Farmunk, jonka omistavat kaksi kaverusta. He olivat unelmoineet yhteisön perustamisesta luonnon äärelle ja ostaneet valtaisan maa-alueen, jonka keskiössä komeili keinojärvi.

Täällä vetonauloina toimivat vapaasti tontilla kirmaavat eläimet, jotka aika-ajoin kuokkavierailivat pikniktarjoilujen kimpussa. Parisenkymmentä vuohta ja kiliä, yksi aasi ja hevonen riemastuttivat “rosvoretkillään” ympäri järveä kiertäen. Tilalta löytyi myös kiharaturkkisia possuja, kanoja ja ankka lasten iloksi.

Yhteisö on hyvin avoin ja toivottaa vierailijat tervetulleeksi leiriytymään, kalastamaan ja viettämään kesäpäivää järjessä soudellen. Vastineeksi toivotaan lahjoituksia, mutta varoja kerätään myös myymällä tilan omia tuotteita, kuten siirappeja, juustoa, salamia ja täytettyjä paprikoita.

Sähköä tai kemssan tyhjennysmahdollisuutta täällä ei kuitenkaan ollut, joten pidemmän päälle majoittuminen voi olla joillekin turhan haasteellista. Viihdyin itse kuitenkin kolme päivää näissä maisemissa, joka huokui lähes suomalaista juhannuksen tunnelmaa.

Riemukkaasti ympäri järveä laukkaava “rosvolauma” oli parasta antia Farmunkin tilalla.

Tutustuin Farmunkissa perheenäitiin, joka oli tullut telttailemaan järven rannalle kahden lapsensa kanssa. Huomattuaan, että olen matkassani yksin, hän lähestulkoon adoptoi minut ja kutsui mukaan nuotiotulen ääreen. Kuuntelin mielelläni hänen tarinoitaan omasta nuoruudestaan Unkarissa ja siitä, millaisena hän maan poliittisen historian ja nykytilan on kokenut.

Maria kokkasi myös hyvin perinteisiä paikallisia ruokia, joiden nimiä en hoksannut pyytää kirjoittamaan ylös. Ruoka oli hyvin tuhtia ja rasvaista, sillä vihannekset kuullotettiin possunrasvassa ja joukkoon heitettiin lisäksi vielä mausteista salamia. Ruoka maittoi hyvin ja piti nälän kauan loitolla, joten kiitin häntä vuolaasti vieraanvaraisuudesta.

Viikonloppumme Farmunkissa tuli hiljalleen päätökseen, ja minun oli aika jatkaa matkaani kohti uusia seikkailuja. Tällaiset sattumanvaraiset kohtaamiset ovat kuitenkin sellaisia, jotka tulen muistamaan vielä pitkän aikaa ja joista yksin matkustavalle tulee helpotusta ajoittaiseen erakoitumiseen.

Unkarilainen ruoka on maukasta ja ravitsevaa mutta melkoinen rasvapommi. Tämä herkullinen annos valmistui Marian toimesta näppärästi nuotiotulella.