Seikkailu Kroatian halki

Helteisen kuuma Slovenia jäi taakse, ja matkani jatkui Kroatian pohjoisosassa sijaitsevaan Bijele Zemljen kylään. Sääennuste näytti surkeita sadelukemia tuleville päiville, joten päätin odotella pilviverhon rakoilemista kaksi päivää paikallisen majatalon parkissa.

Ponte Porton osoittautui hienoksi elämykseksi, sillä heidän ravintolansa tarjoili harvinaisen kattavan menun myös vegaanisia ja gluteenittomia herkkuja. Majatalon johtaja kertoi, että he ovat rakentamassa matkaparkkia majatalon takapihalle, joten tulevaisuudessa paikka soveltuu paremmin myös matkailuautoille. Erityisen ystävällisenä eleenä hän tarjosi minulle vapaana olevaa huonetta peseytymiseen, ja otinkin tarjouksen riemulla vastaan.

Vastineeksi huomaavaisuudesta halusin ruokailla heidän ravintolassaan molempina päivinä ja maistella paikallisia erikoisuuksia. Tämä alue tunnetaan erityisesti Malvasia-viinistään ja tryffeleistä, joten näistäkin sain maistiaiset päivällisen yhteydessä.

Ponte Porton on tunnelmallinen ja viihtyisä majatalo, joka tarjoaa majoitukseen kuusi huonetta ja ihastuttavan ravintolamenun. Tulevina kausina heille aukeaa myös matkaparkki matkailuajoneuvojensa kanssa reissaaville!

Valitettavasti sääennuste ei ottanut parantuakseen, ja päätin jatkaa matkaa kohti etelää myrskyvaroituksista huolimatta. Suuntasin Ravna Goraan, jossa yövyin erittäin rankan sateen keskellä huoltoaseman parkissa. Tarkoituksenani oli jatkaa pidemmälle, mutta näkyvyys oli heikko ja tiellä sen verran vettä, että tuumasin odottaa jälleen aamun nousuun.

Jatkoin seuraavana päivänä E71-tietä pitkin kohti Zadaria. Mogoricin kohdalla jouduin jälleen tekemään saman ratkaisun kuin edellisenä iltana ja nukkumaan yöni levähdyspaikalla. Onneksi ravintolat ja kioskit palvelevat siellä melkein kellon ympäri, joten sain lääkittyä matkalla herännyttä nälkäkiukkuani. Huono sää teki myös osansa turhautumiselle, joten minun ei kannattanut suunnitella ajopäiviäni liian pitkiksi.

Seuraavana aamuna aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa, joten päätin suunnata viikonlopuksi Krkan kansallispuistoon. Löysin sieltä mainion Autocamp Slapovi -leirintäalueen, jossa oli todella siistit kylpyhuoneet ja rento meininki.

Taivas näytti kuitenkin hyvin synkältä kansallispuiston yllä, joten päätin seurata tilannetta ennen sen suurempia retkisuunnitelmia. Ilma oli hiostava, joten päätin avata kattoikkunan ja lähteä huuhtomaan suurimmat hiet pois suihkuun. Valitettavasti tämä osoittautui virheeksi, sillä suihkussa ollessani taivas repesi ja sadevettä pääsi ropisemaan avoimesta ikkunasta ruokapöytäni päälle. Siitä vesi valui kuljettajan penkin taakse asennetun invertterin päälle ja aiheutti katastrofin, jonka seurauksena oikosulkuun mennyt laite oli pakko kytkeä irti akkukaapeleita myöten.

Viikonloppu ei olisi voinut alkaa juuri surkeammin, sillä invertterin rikkoutumisen myötä myös asuinosan pistorasiat menivät vikatilaan, enkä saanut tämän jälkeen enää ladattua auton sisällä laitteitani. Mitään ei ollut kuitenkaan tehtävissä viikonloppuna, joten seuraavat päivät menivät ukkosmyrskyn keskellä murjottaen.

Mlinin kylässä sijaitsevan vuoren rinteiltä oli ihana katsella Adrianmerelle ja nautiskella Vardia-viinitilan antimista.

Maanantaina huristin Dalmatian vuoriston keskelle Zagvozdin kylään, jonne on rakennettu kenties sympaattisin pikkucamping nimeltään Biokovo. Sää ei näyttänyt parantumisen merkkejä, enkä enää viitsinyt vahdata ennusteitakaan.

Leirintäalueen omistaja hankki minulle sähkömiehen tarkistamaan autoni tilannetta, mutta hän ei valitettavasti löytänyt syytä sisäpistorasioiden toimimattomuuteen, joten päätin hankkia hätävaraksi itselleni pitkän jatkojohdon, jonka saisin auton ikkunasta sisään. Tämä viritys on kenties hieman kyseenalainen, mutta pelastaa minun työpäiväni ja toimii siihen saakka, kunnes löydän caravanliikkeen, jossa asuinosan sähköjen asennukset ovat tutumpia.

Olin saamassa ystäväni mukaan matkaani viikon ajaksi, joten ajoin Dubrovnikin lentokentän lähellä sijaitsevalle Vardian viinitilalle. Tutustuin tämän pienen ja historiallisen tilan tarinaan ja osallistuin viininmaistajaisiin, joissa tarjolla oli myös oman maan manteleita, sitrushedelmistä tehtyjä karamelleja ja oliiviöljyä tuoreen leivän kera.

Pöydän antimet olivat kuitenkin puoliruokaa, sillä maisema Adrianmerelle toi oman verrattoman mausteensa tähän kokemukseen. Herkuttelun päätteeksi asetuin yöpuulle viinitilan rinteessä olevaan parkkiin. Ilman hurjia myrskypuuskia, tämäkin yöpyminen olisi ollut vertaansa vailla!

Domestico-ravintola kannattaa ehdottomasti laittaa kartalle, mikäli suuntana on Dubrovnikin seutu. Täällä on tilava parkkialue, herkullinen ja edukas menu sekä erittäin ystävällinen henkilökunta!

Seuraavana päivänä oli aika ajaa kentälle ystävääni vastaan, joten jäin lounastamaan ja tekemään töitä aseman lähellä sijaitsevaan Domestico-ravintolaan. Hintataso oli pienoinen järkytys, sillä en ole missään ravintolassa selvinnyt vielä näin halvalla! Maukas kurpitsakeitto ja runsas salaatti maksoivat yhteensä alle kymmenen euroa, ja palvelu oli tämän lisäksi ensiluokkaista. Kylläisenä ja työpäivääni tyytyväisenä nappasin ystäväni mukaan kentältä.

Varta vasten etelän lämpöön lentäneelle ystävälleni tuli järkytyksenä sateinen ja kolea ilma, joten mietimme hetken vaihtoehtojamme. Alkuperäisenä suunnitelmana oli ajaa Montenegron ja Albanian läpi Kreikkaan, mutta koska valtava myrskyrintama oli matkalla juuri näihin osiin, päätimme tehdä täyskäännöksen ja koittaa onneamme kelien suhteen Zagrebin suunnilla.

Kurjassa säässä ei ollut muuta puuhattavaa, joten ensimmäinen yhteinen reissupäivämme menikin rattoisasti ajaen monen monta tuntia pääkaupunkiin, jonka laidalta löysimme ihanan perhevetoisen leirintäalueen. Val-Travel Minissä meidät otettiin vastaan keskellä yötä ja aamulla emäntä kantoi meille pientä purtavaa. Pitkän ja raskaan ajon päätteeksi tällainen huomaavaisuus lämmitti sydäntä erityisen paljon!

Zagrebiin suuntaaville suosittelen lämpimästi Val-Travel Mini -leirintäaluetta. Heidän kauttaan on myös mahdollista vuokrata asuntoautoja, mikäli automatkailu Kroatiassa kiinnostaa!