Ajokortin uusiminen ja ajokortista luopuminen

Autoilijoita monesti mietityttää, minkä ikäisenä ajokortin uusiminen tulee ajankohtaiseksi. Jos suomalainen ajokortti on myönnetty ennen 19.1.2013, on se voimassa enintään 18.1.2033 saakka, vaikka kortin vanhenemispäiväksi on merkitty myöhäisempi ajankohta. Mikäli taas vanhenemispäivä on ennen 18.1.2033, on aiempi ajankohta luonnollisesti määräävä.

19.1.2013 tai sen jälkeen myönnetty ajokortti on voimassa korttiin merkittyyn voimassaolopäivään saakka. Voimassaoloajan pituuteen kortin myöntämisestä vaikuttavat ajokorttiluokka ja kortinhaltijan ikä. Ajokortin voimassaoloajan päättyessä kortti pitää uudistaa.

Kuljettajan ajoterveys on tärkeä asia, joka varmistetaan aika-ajoin lääkärintarkastuksissa. Ajokortin terveysvaatimukset – mukaan lukien ajokortin näkövaatimukset – määräytyvät ajokorttiluokan mukaan. Raskaan kaluston ajokorttia varten ajokortin terveysvaatimukset ovat tiukemmat kuin kevyemmän. Ikä ja ajokorttiluokka vaikuttavat myös siihen, tarvitaanko tavallinen vai laajennettu lääkärinlausunto – ohjeistus on kuitenkin ajoterveystarkastusta tekevän lääkärin tiedossa.

Traficom lähettää muistutuksen lääkärintodistuksen toimitustarpeesta, mutta kortinhaltija on velvollinen huolehtimaan asiasta myös siinä tapauksessa, että hän ei olisi syystä tai toisesta muistutusta saanut.

Ajoterveyttä toki valvotaan muutenkin kuin pakollisissa lääkärintarkastuksissa, esimerkiksi poliisin toimesta. Lääkäreillä on myös velvollisuus ilmoittaa poliisille potilaan terveydentilan heikkenemisestä, vaikka potilaan asiointi ei koskisikaan ajokorttia.

Autoliiton ikäautoilijakoulutuksissa käydään läpi ikääntymisen aiheuttamia haasteita ajamiseen ja pohditaan kompensointikeinoja näiden haasteiden selättämiseksi, jotta ajamista pystyisi jatkamaan turvallisesti mahdollisimman pitkään. Olennaista on kuitenkin huomata, että osalla ihmisistä on väistämättä jossain kohtaa edessä se päivä, ettei oma terveydentila enää mahdollista turvallista ajamista ja ainoa järkevä vaihtoehto on ajokortista luopuminen.

Tilanteen ollessa käsillä ihmiset toimivat hyvin eri tavoin: osa ei tiedosta tilannettaan ollenkaan – osa taas tiedostaa muttei halua myöntää sitä. Mikäli kuljettaja ei itse ymmärrä ajokykynsä heikentyneen merkittävästi, on ulkopuolisten syytä puuttua asiaan. Puoliso ei useinkaan ole oikea henkilö arvioimaan ajokykyä, koska yleensä ajokortista luopumiseen liittyy pelko isommasta muutoksesta, kuten esimerkiksi tarve muuttaa omasta rakkaasta kodista lähemmäs palveluita. Tämän tiedostaminen vaikuttaa herkästi puolisonkin haluun myöntää tosiasioita.

Huomattavasti realistisemman arvion ikäkuljettajan ajokyvystä kykenevät antamaan lapset tai lasten lapset. Olisikin tärkeää, että jälkipolvet säännöllisesti istuisivat ikäkuljettajan kyydissä ja seuraisivat tämän edellytyksiä selviytyä liikenteessä.

Yksi hyvä keino, millä vältetään radikaali muutos asumisjärjestelyissä ajokortista luopumisen yhteydessä, olisi se, että molemmat puolisot autoilisivat säännöllisesti ja ylläpitäisivät ajotaitoaan. Usein törmätään tilanteeseen, jossa molemmilla on ajokortti, mutta vain toinen puolisoista on ajanut. Kun sitten aina kuljettajana toimineen ajokyky romahtaa, on vuosikymmeniä ajamattomana olleen puolison kynnys kavuta rattiin varsin korkealla, vaikka hänellä voimassa oleva ajokortti olisikin. Tämä on hyvä pitää mielessä läpi koko elämän, sillä ikääntyminen lieveilmiöineen on väistämättä edessä jokaisella.

Toki on myös paljon autoilijoita, jotka ymmärtävät ajokyvyn ja ajoterveyden heikentymisen vakavuuden ja luopuvat ajokortista oma-aloitteisesti. Tämä on kyseisessä tilanteessa ehdottomasti paras vaihtoehto: on huomattavasti järkevämpää lopettaa vuosikymmenten mittainen kunniakas ajoura vapaaehtoisesti sen sijaan, että se päättyisi pakon sanelemana onnettomuuteen, jossa vaarantuu myös matkustajien ja muiden tienkäyttäjien henki ja terveys.

Tyypillisesti ajoterveyden heikentyminen vaaralliseksi näkyy vaikeuksina pysyä omalla kaistalla tai hereillä. Myös liikenneympyrässä ajaminen, kaistanvaihdot sekä pysäköinti saattavat muodostua selvästi aiempaa haasteellisemmiksi. Heikentyneen ajokyvyn myötä ajautuu herkästi toistuviin vaaratilanteisiin esimerkiksi auton käsittelyvaikeuksien, tarkkaamattomuuden tai keskittymisongelmien vuoksi. Vahinkoja sattuu kaikille, mutta jos autoon vähän väliä tulee uusia kolhuja tai naarmuja, pitäisi hälytyskellojen kyllä soida, että nyt kaikki ei ole enää kunnossa.

Ikäautoilijan kyydissä koetun turvattomuudentunteen lisäksi ongelmat arkisten asioiden muistamisessa sekä poliisin huomion kiinnittäminen epävarmalla ajotavalla ovat selviä merkkejä, joihin tulisi reagoida.

Mikäli ikäautoilija ei itse ymmärrä asian vakavuutta, tulisi hänet ohjata lääkäriin. Joskus saattaa lisäksi olla tarpeellista, että myös läheiset ottavat asian tiimoilta suoraan yhteyttä nimenomaan ajoterveysarviota tekevään lääkäriin.