Routakuoppaan ajaminen – ohjeet tilanteen välttämiseen ja korvauksen hakemiseen

Jotta routakuoppaan ei osuisi, on tärkeää havaita se ajoissa. Tämä onnistuu parhaiten pitämällä ajatukset ajamisessa ja ajamalla riittävän kaukana edellä ajavan takana. Usein kuulee puhuttavan ”liian lyhyestä turvavälistä”. Todellisuudessa ”liian lyhyt turvaväli” ei ole turvaväli ollenkaan.

Riittävä ajoetäisyys edellä ajavaan – siis turvaväli – on vähintään neljä sekuntia. Turvavälin ansiosta on mahdollista havaita myös tienpinnassa olevat routavauriot heti niiden putkahdettua näkyviin edellä ajavan auton alta. Näin turvaväliä pitävälle kuljettajalle jää vähintään neljä sekuntia aikaa toimia, jolloin ajolinjan muuttaminen onnistuu lähes huomaamatta sellaiseksi, ettei pyörä osu routakuoppaan tai muuhun tien vauriokohtaan. Jos taas roikutaan aivan edellä ajavan puskurissa, tärähtää auton pyörä tien pinnassa olevaan monttuun usein jo ennen kuin kuoppaa ehditään edes huomata.

Turvaväli ehkäisee myös tuulilasivaurioita, koska edellä ajavan renkaat saattavat ampua vaikkapa routakuopasta peräisin olevaa sepeliä kohti takana ajavaa. Kun ajetaan riittävän kaukana edellä ajavasta, ehtii kivi laskeutua takaisin tielle ennen kuin ajoneuvo joutuu sen lentoradalle.

Suomen vaihtelevat talviolosuhteet, kuten toistuvat pakkas- ja suojasään jaksot, rasittavat teiden rakenteita, mikä voi näkyä routakuoppina, halkeamina ja epätasaisuuksina. Sään nopea vaihtelu voi heikentää tien kuntoa lyhyessäkin ajassa, jolloin vaurioita myös ennestään hyväkuntoisille tieosuuksille. Siksi ajotilanteisiin ja tien kuntoon on syytä suhtautua tarkkaavaisesti lopputalven ja kevään vaihteessa.

Välillä routavaurioista varoitetaan varoitusmerkillä. Usein tällaisessa paikassa on myös laskettu kyseisen tieosuuden nopeusrajoitusta. Onkin tärkeää havainnoida liikennemerkkejä myös itselle tutussa ympäristössä, koska uusia merkkejä saattaa ilmestyä milloin tahansa, olosuhteiden niin edellyttäessä.

Joissakin tienkohdissa routakuoppia saattaa olla niin paljon, ettei monttuun ajoa oikein pysty välttämään. Tällöin on tärkeää hiljentää kunnolla vauhtia ennen monttuun osumista. Tilannenopeuden ollessa – tien kunto huomioon ottaen – järkevä, ajoneuvoon kohdistuvien vaurioiden todennäköisyys pienenee.

Jos vahinko kuitenkin pääsee tapahtumaan ja pyörä osuu routakuoppaan, on vaurioiden ehkäisemiseksi tärkeää, että rengaspaineet ovat oikeat – vajaapaineinen rengas vaurioituu herkemmin. Rengaspaineet onkin syytä tarkastaa paitsi kausivaihtojen yhteydessä, myös kuukausittain ajokauden aikana, sekä silloin, kun auton kuormausta olennaisesti muutetaan

Jos täräyttää renkaan kovemmassa vauhdissa ihan kunnolla routamonttuun, on syytä pysähtyä tarkastamaan auton kunto. Vaikka vaurioita ei vaikuttaisikaan syntyneen, on tärkeää seurailla auton käyttäytymistä ja äänimaailmaa herkällä korvalla ja hakeutua korjaamolle matalalla kynnyksellä. Tyypillisiä vaurioiden aiheuttamia oireita ovat ohjauksen outous, auton puoltaminen, ravistus, renkaan tyhjeneminen, renkaan kuluminen epätasaisesti sekä alustasta kuuluvat tavallisuudesta poikkeavat äänet.

Auton vauriot sekä vaurioitumisen aiheuttanut tienkohta on syytä kuvata huolellisesti heti vahingon tapahduttua. Samalla tarkka tapahtumapaikka ja -aika pitää kirjata ylös. Liikennettä vaarantavista tienpinnan vaurioista pitää ilmoittaa tienpitäjälle myös silloin, vaikka vahinkoa ei olisikaan sattunut, jotta mahdolliset korjaus- tai varoittamistoimenpiteet osataan aloittaa välittömästi.

Jos tapauksella on silminnäkijöitä, kannattaa heiltä pyytää lausunnot ja yhteystiedot, jotka liitetään myöhemmin korvaushakemukseen. Auton korjauskustannuslaskelman voi laatia vahingon suuruudesta riippuen joko autokorjaamo tai vahinkotarkastaja.

Mahdolliseen vahingonkorvausvelvollisuuteen vaikuttaa tapauskohtaisesti se, voidaanko vahingon katsoa aiheutuneen tien virheellisestä hoidosta, puutteellisesta kunnossapidosta tai muista laiminlyönneistä. Yksistään tien huono kunto ei oikeuta korvaukseen. Tienpitäjä saattaa välttyä korvausvelvollisuudelta esimerkiksi tilanteissa, joissa routavauriosta on kerrottu liikennemerkillä tai nopeusrajoitusta on alennettu tavanomaisesta. Mikään itsestäänselvyys korvauksen saaminen ei siis ole.

Jos tienpinnan vaurio on kunnan tai kaupungin katuverkolla, ilmoitetaan siitä ja esitetään mahdollinen korvausvaatimus kunnalle tai kaupungille. Ohjeet ja kaavakkeet tähän löytyvät pääsääntöisesti kyseisen kunnan tai kaupungin verkkosivuilta. Jos ne eivät ole kohtuullisella vaivalla löydettävissä, kannattaa soittaa kaupungin tai kunnan palvelupisteeseen.

Mikäli tienpinnan vaurio on maantiellä, jossa elinvoimakeskukset vastaavat tien kunnosta, on syytä olla yhteydessä Tienkäyttäjän linjaan soittamalla numeroon 0200 2100. Jos ajoneuvolle on aiheutunut vaurioita, korvaushakemus tulee toimittaa ensisijaisesti sähköisenä Lapin elinvoimakeskukseen, jonne niiden käsittely on valtakunnallisesti keskitetty.

Korvaushakemuksen täyttämiseen ja tarvittaviin liitteisiin löytyy pääsääntöisesti selkeät ohjeet kaupungin, kunnan tai elinvoimakeskuksen verkkosivuilta.