Peräkärryn kuormaus ja kuormansidonta

Jotta perävaunulla kuljetettavat tavarat saataisiin perille ehjinä – omaa ja muiden tienkäyttäjien turvallisuutta vaarantamatta – pienenkään peräkärryn kuormaukseen ei saa suhtautua välinpitämättömästi. Ennen peräkärryn kuormausta on tärkeää selvittää, paljonko peräkärryyn saa ottaa kuormaa ja kuinka painavaa kärryä vetoautolla saa vetää. Usein suurin autolle sallittu jarruttoman peräkärryn massa tulee vastaan aiemmin kuin kevytperävaunun kuormauskyky.

Perävaunun kuormauskyky selviää sen rekisteritiedoista vähentämällä kokonaismassasta omamassa. On kuitenkin huomattava, että jos kyseessä on kuomullinen peräkärry, ei kuomun massaa ole laskettu perävaunun omamassaan vaan se katsotaan osaksi kuormaa. Kuomun ja sen saranasarjan painon saa selvitettyä valmistajalta tai perävaunun myyjältä.

Peräkärryn akselin tai akselien alta punnittu massa ja sen aisapaino yhteensä eivät saa ylittää perävaunun rekisteritietoihin merkittyä suurinta sallittua kokonaismassaa. Aisapainoa eli auton vetokoukkuun kohdistuvaa pystysuuntaista kuormaa saa kevytperävaunussa olla enintään 10 prosenttia sen akselille tai akseleille sallitusta massasta – ei kuitenkaan enempää, mitä kyseiselle vetokoukulle on hyväksytty.

Suurin akselille tai akseleille sallittu massa löytyy perävaunun rekisteritiedoista ja suurin vetokoukulle sallittu pystykuorma eli aisapaino puolestaan auton tai vetokoukun käyttöohjeesta.

Auton suurin sallittu perävaunumassa puolestaan tarkoittaa suurinta sallittua peräkärryn pyörien kautta tien pintaan kohdistuvaa massaa peräkärryn ollessa kytkettynä vetoautoon.

Erikoista – ja jopa vähän nurinkurista – on se, että mitä järeämpi ja tukevampi peräkärry, sitä vähemmän siihen saa ottaa kuormaa. Autoliitto kuitenkin suosittelee panostamaan laatuun ja käyttämään mahdollisimman vankkatekoista kärryä sille sallittujen massojen puitteissa.

Perävaunun valojen toiminnan tarkastus tulisi tehdä jokaisen kytkennän yhteydessä. Mikäli polttimoita on rikkoontunut, on ne syytä korvata uusilla. Valojen toimimattomuus saattaa johtua myös esimerkiksi pistokkeen kontaktihäiriöstä, eli kannattaa nykäistä pistoke irti ja liittää se uudelleen kiinni ennen järeämpiin toimiin ryhtymistä.

Pohjavanerin kuntoa pitää tarkkailla, ettei se pääse pehmenemään liikaa. Jos näin käy, on vaneri uusittava. Kevytperävaunun renkaat kuluvat harvoin loppuun kulutuspinnan osalta, mutta ikä niitä alkaa herkästi painaa. Hyvä nyrkkisääntö on, että sellaisia renkaita, joiden valmistamisesta on kulunut yli kymmenen vuotta, ei enää tulisi käyttää perävaunuissakaan.

Perävaunun monet liikkuvat osat, kuten salvat ja vetopään lukitusmekanismi, tarvitsevat myös säännöllistä voitelua.

Ennen kuormaamisen aloittamista on tärkeää huolehtia, ettei peräkärryn kuormatilan pohjalla ole epäpuhtauksia. Ne saattavat paitsi vaurioittaa kuormattavaa tavaraa, myös vähentää kitkaa kuorman ja kuormatilan pohjan välillä.

Kuormasta on tehtävä mahdollisimman matala ja yhtenäinen kokonaisuus. Sen painopiste pitää sijoittaa leveyssuunnassa mahdollisimman lähelle peräkärryn pituussuuntaista keskiviivaa. Pituussuunnassa painopisteen taas tulisi olla niin, että aisapainoa on vähän muttei liikaa.

Hyvä nyrkkisääntö on, että jos pystyy nostamaan aisan vetokuulaan kohtuullisella voimankäytöllä – ilman sen kummempaa ponnistelua – on aisapainoa sopivasti. Jos taas aisa nousee ilmaan, kun perävaunun vetopää irrotetaan auton vetokuulasta, on kuorma liian takana, mikä puolestaan aiheuttaa aisaan kohdistuvan nosteen. Tällöin kuormaa on siirrettävä eteenpäin.

Koska perävaunu on kuin keinulauta, ylitykset lavan edessä ja takana tulisi pyrkiä pitämään yhtä suurina tasapainon säilyttämiseksi. Jos peräkärryyn kuormataan esimerkiksi pitkiä lautoja, jotka ylittävät kuormatilan takareunan enemmän kuin etureunan, saavat ne ”keinulaudan” kallistumaan taaksepäin. Tällöin peräkärry on kuormattu takapainoiseksi, ja yhdistelmästä tulee todella vaarallinen.

Lain puitteissa kuorma saa yltää enintään kaksi metriä perävaunun takaosan takapuolelle (yli metrin ylitys on merkittävä valaistusolosuhteista riippuen joko punaisella lipulla tai punaisilla valolla ja heijastimella). Takapään ylityksen lähennellessä maksimia törmätään siihen, että vastaavan ylityksen tekeminen lavan etureunasta katsottuna ei useinkaan ole mahdollista, ja siksi kuormaa ei saada tasapainoon eikä aisapainoa sopivaksi. Tämän takia esimerkiksi oikein pitkien lautojen kuljettamiseksi tulisi miettiä vaihtoehtoinen, turvallisempi tapa.

Sivusuunnassa kevytperävaunun kuormatilan reunoja ei saa ylittää. Poikkeuksena tähän on veneen kuljettaminen. Mikäli sellainen on suunnitelmissa, kannattaa aiheeseen liittyvään lainsäädäntöön tutustua tarkemmin.

Kun kuorma on sijoitettu perävaunuun huolellisesti, pitää sen paikallaanpysyminen varmistaa kuormattavasta materiaalista riippuen tuennalla, sidonnalla, lukitsemalla tai peittämällä. Lasti ei saa siirtyä perävaunun lavalla missään liikennetilanteessa, jotta aisapainoon ei tule äkillistä muutosta – tämä saattaisi pahimmillaan johtaa yhdistelmän hallinnan menettämiseen.

Kappaletavaran sidontaan tulisi käyttää riittävän järeitä ja ehjiä sidontaliinoja – pyykkinaru ei ole sidontaväline. Mikäli kuormassa on jotakin pölyävää tai varisevaa, on kuorma suojattava ja pölyäminen tai variseminen estettävä käyttämällä kuormapeitettä.

Huolellinen sidonta on tärkeää myös kuomullisessa peräkärryssä. ”Pois silmistä – pois mielestä” -ajattelu ei siis tule kyseeseen tässäkään yhteydessä.

Sidonta saattaa löystyä ajon aikana tärinän ja kuorman ”elämisen” tms. vaikutuksesta. Tämän vuoksi on tärkeää, että sidonnan lujuus varmistetaan noin 15 kilometrin ajon jälkeen, mikäli suunnitellun ajomatkan on tarkoitus olla tätä pidempi.

Pidemmällä matkalla sidonnan kireys on syytä varmistaa säännöllisesti myöhemminkin matkan aikana. Autoliitto suosittelee tekemään tämän vähintään jokaisen tauon yhteydessä. Lastin ”elämisen” ja tärinän aiheuttaman löystymisen lisäksi on valitettavasti aina mahdollista, että joku on käynyt taukopaikalla tekemässä ilkivaltaa ja avannut tai vaurioittanut sidontavälineitä.