Kannattaako polttomoottoriautoa esilämmittää?

Polttomoottoriautojen kohdalla lämmittimet voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: verkkovirralla toimiviin ja auton akusta virtaa ottaviin. Näistä jälkimmäiset tuottavat lämpöä polttamalla auton polttoainetta.

Verkkovirralla toimivia moottorinlämmittimiä kuulee nimitettävän usein lohkolämmittimiksi, vaikka ne eivät sellaisia enää nykyään juurikaan ole. Nimitys ”lohkolämmitin” juontaa juurensa siitä, että vielä 1990-luvulla verkkovirralla toimivan moottorilämmittimen lämmitysvastus asennettiin pääsääntöisesti moottorilohkon pakkaspropun tilalle lämmittämään lohkon sisällä olevaa vesitilaa.

Alumiinisten moottorilohkojen myötä poistuivat asennuksen mahdollistaneet pakkasproput ja siirryttiin käyttämään moottorilohkon kylkeä lämmittäviä säteilylämmittimiä. Tällainen säteilylämmitin lämmittää ulkopuolelta lohkon kylkeä, josta lämpö johtuu lohkon läpi.

Moottorien ”down sizing” -ilmiön myötä moottorikoot – ja samalla myös niiden nestetilat – pienentyivät. Osittain tämän takia – ja myös asennuksen helpottamiseksi – lohkon kylkeen asennettavista säteilylämmittimistä siirryttiin öljypohjan ulkokylkeen tuleviin lämmittimiin, joissa lämmitysvastus lämmittää moottoriöljyä öljypohjan läpi.

Neljäs sähkökäyttöinen moottorilämmitintyyppi on niin sanottu letkulämmitin, joka liitetään jäähdytysjärjestelmän letkuun asennusohjeiden mukaisesti. Letkulämmitin lämmittää jäähdytinnestettä, kuten perinteinen lohkolämmitinkin. Osassa letkulämmittimiä on myös kiertovesipumppu, jolla lämpö saadaan leviämään moottorissa tehokkaammin.

Letkulämmittimien asentaminen joihinkin nykyautoihin on kuitenkin osoittautunut haasteelliseksi, koska se saattaa sekoittaa auton moottorinohjausjärjestelmää sillä seurauksella, ettei moottori käynnisty heti lämmittämisen jälkeen.

Edellä mainituista öljypohjaan tuleva säteilylämmitin lienee tällä hetkellä yleisin verkkovirtaa käyttävä lämmitin. Sen asentaminen on helppoa ja kustannustehokasta, koska toimenpide ei aiheuta tarvetta tyhjentää, täyttää ja ilmata auton jäähdytinjärjestelmää, kuten vesitilan lämmittimien kohdalla on aiemmin tapahtunut.

Mikäli autossa käytetään verkkovirralla toimivaa moottorilämmitintä, on sisätilojen lämmittämiseksi usein tarpeen hankkia erillinen – myös verkkovirtaa hyödyntävä – sisätilanlämmitin. Siinä, missä moottorin esilämmittämisellä vaikutetaan sen kulumiseen, päästöihin ja taloudellisuuteen, sisätilojen esilämmittämisellä puolestaan parannetaan turvallisuutta ja mukavuutta.

Polttoainekäyttöinen lisälämmitin mahdollistaa auton esilämmityksen myös sellaisissa paikoissa, joissa verkkovirtaa ei ole saatavilla.

Useimmissa polttoainekäyttöisellä lisälämmittimellä varustetuissa autoissa lämmittimellä hoidetaan sekä moottorin että sisätilojen esilämmitys. Markkinoilla on myös sellaisia autoja, joissa lisälämmitintä käytetään vain sisätilojen lämmittämiseen.

Nykymoottorit itsessään tuottavat varsin vähän hukkalämpöä, jolla matkustamon lämmitys on perinteisesti hoidettu. Tämän vuoksi monessa autossa polttoainekäyttöistä lisälämmitintä tarvitaan esilämmityksen lisäksi myös auton ajonaikaiseen lämmittämiseen. Käytännössä tehdasasenteinen lisälämmitin saattaakin käynnistyä ajon aikana automaattisesti, kuljettajan asiaa edes tiedostamatta.

Polttomoottoriauton esilämmitys verkkovirtaan kytkettävällä lämmittimellä kannattaa aloittaa ilman lämpötilan painuessa nollan alapuolelle. Suositellut lämmitysajat sähkökäyttöisellä esilämmittimellä ovat:

• 0,5–1 h, ilman lämpötilan ollessa 0– (-5 °C)
• 1–2 h, ilman lämpötilan ollessa -5– (-10 °C)
• 2–3 h, ilman lämpötilan ollessa alle −10 °C.

Suositeltavaan lämmitysaikaan vaikuttaa sähkökäyttöisen lämmittimen tyyppi. Jos kyseessä on jäähdytinnestettä suoraan lämmittävä lohkolämmitin tai letkulämmitin, valitaan aikaikkunan lyhyempi lämmitysaika. Käytettäessä moottorilohkoa tai öljypohjaa lämmittävää säteilylämmitintä, valitaan annetun aikaikkunan pidempi lämmitysaika.

Polttoainekäyttöisellä lisälämmittimellä lämmitettäessä suositellut lämmitysajat eri ulkolämpötiloissa ovat:

• 10–15 min., ilman lämpötilan ollessa 0– (-5 °C)
• 15–20 min., ilman lämpötilan ollessa -5– (-10 °C)
• 20–30 min., ilman lämpötilan ollessa alle −10 °C.

Suositeltavaan lämmitysaikaan vaikuttavat ulkolämpötila, lämmittimen teho ja auton moottorin sekä sisätilojen koko. Omassa käytössä olevan auton tarvitsema lämmitysaika kannattaa hakea kokeillen yllä annettuja aikaikkunoita.

Liikenteeseen lähdetään aina jäättömin ja huurteettomin lasein. Jos polttoainekäyttöinen lisälämmitin on tullut kytkettyä päälle hieman liian myöhään eikä se ole ehtinyt sulattaa jäätä tai poistaa huurua, on kuljettajan huolehdittava puhdistustöistä itse.

Muutenkaan lisälämmitin ei vapauta kuljettajaa täysin auton puhdistamisesta aamulla: vaikka lasipinnat olisivatkin esilämmityksen johdosta sulat ja huurteettomat, saattaa auton muilla pinnoilla olla tyypillisesti lunta ja jäätä. Ne on poistettava ennen ajoon lähtöä. Valitettavan usein talviaamuina näkee liikenteessä autoja, joiden valot ovat täysin lumen peitossa.

Lämmitystolpan ajastinkellon kellonaika on syytä tarkastaa ja ajastimen toiminta testata aina aika-ajoin. Testauksen voi tehdä esimerkiksi jollain ulkokäyttöön soveltuvalla sähkölaitteella, jolla tolpan toiminta on helppo todeta. Mikäli tolppaan ei jostain syystä tule sähköä, kannattaa tarkastaa ensin ajastinkellon asento, tolpassa oleva sulake sekä vikavirtasuoja. Vikavirtasuojan toiminta tulisi testata ainakin pari kertaa vuodessa testipainiketta painamalla, jolloin vikavirtasuojan pitäisi laueta.

Myös lämmitystolpan luukun lukko kannattaa voidella säännöllisesti, jotta se toimisi moitteettomasti pakkasilla.

• Käytä vain laadukasta, pakkasen kestävää lämmityskaapelia.
• Pidä lämpötolpan kansi lukittuna aina – siis siitä riippumatta, onko tolpassa johto kiinni vai ei.
• Jos auto ei ole lämmityksessä, lämmitysjohtoa ei saa jättää kiinni pistorasiaan.
• Maassa lojuva lämmitysjohto on altis ilkivallalle ja aurausvaurioille. Vaurioitunut johto on aina hengenvaarallinen.
• Moottorilämmittimen johdon kanssa ei saa käyttää jatkojohtoja vaan auton käyttäjän tulisi hankkia valmiiksi oikeanpituinen lämmitysjohto.
• Auton lämmittämiseen on käytettävä vain siihen tarkoitukseen kehitettyjä ja oikeaoppisesti asennettuja lämmittimiä.