Väyläverkoston yhtiöittämissuunnitelmat pitää julkistaa | Autoliitto

Olet täällä

Väyläverkoston yhtiöittämissuunnitelmat pitää julkistaa

Autojono
23.11.2016

Liikenne- ja viestintäministeriö suunnittelee Suomen väyläverkoston siirtämistä uuden yhtiön hallintaan vuoden 2018 alusta. Faktoja avoimen keskustelun käymiseksi ei ole juuri annettu, mutta hanketta kehutaan ja asiaa markkinoidaan lupaamalla veronalennuksia.

Liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee parhaillaan liikenneverkon kehittämisen ja rahoituksen uudistusta. Tavoitteena on perustaa uusi yhtiö (LiVe Oyj), jolle siirtyisivät väylien hoidon, kehittämisen ja ylläpidon tehtävät. LVM:n mukaan yhtiö rahoittaisi toimintansa pääasiassa liikenneverkon käyttöön perustuvilla asiakasmaksuilla. Käytännössä tavoitteena on siirtää valtion omistama liikenneinfrastruktuuri, josta merkittävimpänä tasearvoltaan 14,7 miljardin euron tieomaisuus, uudelle yhtiölle ja alkaa kerätä tienkäytöstä maksua.

Yhtiöittämisessä olisi kyse merkittävästä vallanjaosta ja vallansiirrosta LVM:lle. Valtaa menettäisi eduskunta ja valtiovarainministeriö. Vaikuttaa siltä, että LVM haluaa käyttöönsä maksun, joka toisi poliittista ohjausvaltaa ilman poliittista vastuuta. Sellaista ei perustuslaki tunne. Keskeistä on varmistaa parlamentarismin toteutuminen jatkossakin.

”Yhtiöittämiseen sisältyy riski, että se etäännyttää päätöksentekoa ja tekee asioista liikesalaisuuksia, kuten Länsimetro Oy:n kohdalla on käynyt. Läpinäkyvyyden näkökulmasta on vielä isommasta asiasta kyse, koska LiVe Oyj tekisi itse investointipäätökset ja vaikuttaisi ratkaisevasti maksuperusteisiin. Keskeinen kysymys onkin se, minkälaista kauppahintaa, voittoa ja osinkoa valtio-omistaja yhtiöltä odottaa”, Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen sanoo.

Maksu vai vero?

LVM on sitkeästi puhunut maksuista, ei verosta. Maksun tulee kuitenkin perustua valtion maksuperustelain mukaan sen kohteena olevan suoritteen tai palvelun tuotantokustannuksiin ilman katetta ja voittoa. Esimerkiksi tiestön kohdalla maksu voisi perustua siihen millaisella ajoneuvolla tietä kulutetaan ja kuinka paljon liikennettä on kuluja jakamassa. Eli raskaan ajoneuvon maksu olisi suurempi kuin kevyen. Vastaavasti vähäliikenteisellä tiellä maksu olisi suurempi kuin vilkasliikenteisellä, koska kustannusten jakajia on vähemmän.

”Maksua ei ole tarkoitettu ohjailuun tai tuottojen uudelleenallokointiin. Esimeriksi tiestöltä kerättyjä maksuja ei voisi käyttää meriväyliin tai Etelä-Suomen tuottoja Lapin tiestölle. Koska ohjailuun liittyy mitä ilmeisimmin poliittista harkintavaltaa, raha on kerättävä veron muodossa”, Nieminen toteaa.

Hankkeen valmistelun yhteydessä LVM on vakuuttanut, etteivät autonkäyttäjien kokonaiskustannukset nouse, kun veroja lasketaan ja maksuja nostetaan. LiVe Oyj:tä perustettaessa mikään lupaus ei tosiasiallisesti sido verotason alentamiseen tai alempana pitämiseen. Jatkossa maksuista päätettäisiin lailla LVM:n esityksestä, mutta tosiasiassa ne olisivat sidottuja yhtiön investointipäätöksiin. Vastaavasti tieliikenteen verot kuuluisivat jatkossakin valtiovarainministeriön valmisteluun.

Koko hankkeen tehokkuutta ja vaikutuksia tulisi verrata nykyisen verojärjestelmän kustannuksiin ja tuottoihin. Erityisesti sitä pitää verrata polttoaineveroon, joka on ainoa liikenteen vero, jota maksetaan vain auton käytöstä. Lisäksi se on erittäin tehokas ja edullinen kerätä.

Tele- vai sähköyhtiö?

LVM on verrannut uuden yhtiön perustamista telemarkkinoiden vapauttamiseen. Suomessa on kuitenkin vain yksi väyläverkosto kun taas telemarkkinoilla kolme erillistä verkkoyhtiötä kilpailevat omissa verkoissaan asiakaspalvelulla, hinnalla sekä verkon nopeudella ja saatavuudella. LiVe Oyj vastaisi paremminkin alueellisten sähköyhtiöiden siirtohinnoittelun monopolimallia tai Finavia Oyj:n toimintamallia, jossa Finavia hallitsee monopoliasemassa lentokenttiä. Sellaisesta on lukuisia huonoja kokemuksia, kuten Carunan räikeät hinnankorotukset. Kukaan ei kantanut asiasta poliittista vastuuta, vaan asia käännettiin päättäjien ulottumattomissa olevan yhtiön vastuuttomaksi toiminnaksi.

LiVe Oyj:tä on markkinoitu sen tuomilla uusilla palveluilla. Tosiasiassa palveluja on jo olemassa ja niitä syntyy markkinaehtoisesti ilman LiVe Oyj:tä. Voiko palvelujen paketointi johtaa siihen, että veronmaksaja pakotetaan ostamaan myös sellaisia liikennepalveluita, joita hän ei tarvitse? Tosiasia on, että palveluja syntyy ja kuolee, mutta tieinfra on ja pysyy. Näiden esimerkkien valossa valtion on syytä vakavasti harkita monopoliasemassa olevan perusinfrastruktuurin pitämistä tiukasti suorassa omistuksessaan ja parlamentaarisessa ohjauksessa.

”LVM:n suunnitelma on toistaiseksi herättänyt enemmän kysymyksiä kuin antanut vastauksia. Keskustelua hankkeesta ei ole juuri käyty, koska mitään keskeisiä tekijöitä ei ole kerrottu julkisuuteen. Tämän kokoisen muutoksen hyvä valmistelu edellyttää perusteellista yhteiskunnallista keskustelua ja laajaa vaikutusarviointia kansalaisten, yritysten ja koko yhteiskunnan rakenteiden näkökulmasta. Ei ole hyväksyttävää, jos asia pyritään ajamaan läpi ilman kriittistä tarkastelua”, Nieminen toteaa.

Tiedote perustuu Autoliiton laajempaan arviointiin siitä, miten ja mihin liikenneverkon yhtiöittäminen vaikuttaisi. Arviointi löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta www.autoliitto.fi/tiedote/liikenneverkko-oyj-mista-siina-on-kyse

Jaa muillekin