1) EU-maat

EU-maita sitoo ns. ”Muuttoautodirektiivi”, eli direktiivi luonnollisten henkilöiden henkilökohtaisen omaisuuden lopullisessa maahantuonnissa sovellettavista verovapauksista, 83/183/ETY. Direktiivistä on olemassa uudempi koosteversio, eli kodifioitu toisinto, johon on koottu yhteen olemassa olevat säännökset. Kodifioidun direktiivin numero on 2009/55/EY.

Määräävää on se, mikä maa katsotaan pysyväksi asuinpaikaksi. Väliaikaista maahantuontia koskevan direktiivin 83/182/ETY mukaan pysyvä asuinpaikka on paikka, jossa henkilö asuu pysyvästi, eli vähintään 185 päivää kalenterivuodessa. Opiskelu yliopistossa tai koulussa ei muuta pysyvää asuinpaikkaa.

Yleisperiaate on, että jäsenvaltion kansalaisen on yleensä rekisteröitävä moottoriajoneuvonsa ja maksettava ajoneuvosta verot siinä maassa, jossa on hänen vakinainen asuinpaikkansa.

Jos autoa käytetään toisessa jäsenmaassa pidempään kuin maan määräykset sallivat, eikä määräaikaan mennessä ole mahdollista hakea pidennystä, pitää ajoneuvo rekisteröidä siinä maassa, jossa sitä käytetään.

Arvonlisäverodirektiivi 94/5/EY määrittelee uuden moottoriajoneuvon: ajoneuvo on alle kuusi kuukautta vanha ja sillä on ajettu vähemmän kuin 6000 kilometriä. Arvonlisävero pitää maksaa siinä maassa, jossa ajoneuvo rekisteröidään.

Ajoneuvon väliaikainen käyttö toisessa EU-maassa

Jäsenvaltion kansalainen voi käyttää asuinmaassaan rekisteröityä ajoneuvoa tilapäisesti toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, missä hänen vakituinen asuinpaikkansa on, joutumatta suorittamaan ajoneuvosta veroja toiseen jäsenvaltioon. Direktiivin mukaisena verosta vapautuksen edellytyksenä on, että ajoneuvoa käytetään toisessa jäsenvaltiossa enintään kuusi (6) kuukautta (yhtäjaksoisesti tai yhteenlaskettuna) kahdentoista kuukauden ajanjakson aikana. Tanskalle on direktiivissä myönnetty erivapaus, jonka mukaan Tanskassa saa käyttää ulkomaista ajoneuvoa väliaikaisesti veroitta enintään 12 kuukautta.

Kun kulkuneuvoa käytetään tilapäisesti toisessa maassa, sitä ei periaatteessa saa myydä, vuokrata eikä lainata siinä maassa. Kaikilla jäsenvaltioilla on kuitenkin oikeus soveltaa väljempiä sääntöjä.

2) EU:n ulkopuoliset Euroopan maat

Yhdistyneet Kansakunnat on koordinoinut tieliikennettä ja ajoneuvojen maahantuontia koskevia sopimuksia. Esimerkiksi ”Yksityiskäyttöisten kansainvälisessä liikenteessä olevien maantiekulkuneuvojen verottamista koskeva yleissopimus”, joka on vuodelta 1956. Sopimuksen on ratifioinut iso joukko YK:n jäsenmaita. Tämän sopimuksen mukaan ”Jonkin sopimuspuolen alueella rekisteröidyt ajoneuvot, ja siellä rekisteröimisvelvollisuudesta vapautetut ajoneuvot ovat, kun ne yksityiskäyttöä varten tilapäisesti tuodaan toisen sopimuspuolen alueelle, vapautetut tämän sopimuspuolen alueella ajoneuvojen liikennöimisestä tai hallinnasta kannettavista veroista ja maksuista. Tämä vapautus ei koske tie- ja siltamaksuja eikä kulutusveroja ja -maksuja.” Sopimuksen perusteella verottomuus sallitaan enintään 12 kuukauden ajaksi.

Toinen vanha YK:n aikaansaama sopimus on ”Yksityisten ajoneuvojen väliaikaista maahantuontia koskeva tulliyleissopimus” (Customs Convention on the Temporary Importation of Private Road Vehicles), joka on laadittu Genevessä vuonna 1949 ja jonka esimerkiksi Suomi on ratifinoinut vuonna 1956. 

3) Turistiauto-oikeuden määräajat Euroopan maissa

Turistiauto-oikeus tarkoittaa siis sitä, että maassa ollaan matkailijan asemassa, jolloin kyse ei ole pysyvästä asuinpaikasta, vaan tilapäisestä oleskelusta. Ajoneuvoa ei tällöin tullata, eikä rekisteröidä kohdemaahan eikä siitä makseta kohdemaan mahdollisia tulleja eikä veroja.

Henkilö, jolla on pysyvä asuinpaikka Suomessa, saa olla Euroopan maissa turistina oman pysyvästi Suomessa rekisteröidyn ajoneuvonsa kanssa seuraavasti.

(Tiedot perustuvat FIA:n tiedostoihin eikä Autoliitto vastaa tietojen oikeellisuudesta. Tarkempia tietoja turistiauton verovapaan käytön edellytyksistä voi tiedustella kunkin maan tulli- tai veroviranomaisilta.)

Alankomaat

Niin kauan kun ei siirrä asuinpaikkaansa Hollantiin

Albania

Ei tietoja saatavilla

Belgia

6 kk (yhteensä 12 kuukauden ajanjakson aikana)

Bosnia ja Hertsegovina

Ei tietoja saatavilla

Bulgaria

6 kk

Espanja

6 kk (pidennettävissä tietyin ehdoin jopa kolmeksi vuodeksi)

Irlanti

12 kk

Islanti

1 kk (pidennettävissä tietyin ehdoin 12 kk asti)

Iso-Britannia

6 kk (yhteensä 12 kuukauden ajanjakson aikana)

Italia

6 kk (yhteensä 12 kuukauden ajanjakson aikana)

Itävalta

6 kk (yhteensä 12 kuukauden ajanjakson aikana)

Kosovo

Ei tietoja saatavilla

Kreikka

6 kk (pidennettävissä 9 kuukaudella tietyin ehdoin)

Kroatia

6 kk (yhteensä 12 kuukauden ajanjakson aikana)

Kypros

6 kk

Latvia

6 kk

Liettua

3 kk

Luxemburg

6 kk (yhteensä 12 kuukauden ajanjakson aikana)

Makedonia

6 kk

Malta

3 kk, joka pidennettävissä kolmella kuukaudella

Moldova

6 kk

Monaco

6 kk (yhteensä 12 kuukauden ajanjakson aikana)

Montenegro

3 kk

Norja

12 kk

Portugali

6 kk (yhteensä 12 kuukauden ajanjakson aikana)

Puola

6 kk (yhteensä 12 kuukauden ajanjakson aikana)

Ranska

6 kk (yhteensä 12 kuukauden ajanjakson aikana)

Romania

3 kk

Ruotsi

12 kk

Saksa

6 kk (yhteensä 12 kuukauden ajanjakson aikana)

Serbia

3 kk

Slovakia

6 kk

Slovenia

6 kk (yhteensä 12 kuukauden ajanjakson aikana)

Suomi

6 kk (yhteensä 12 kuukauden ajanjakson aikana)

Sveitsi

12 kk

Tanska

12 kk (jos aikoo olla 12 kk, tehtävä hakemus Tanskan verovirastolle)

Tšekki

6 kk

Turkki

6 kk (yhteensä 12 kuukauden ajanjakson aikana)

Ukraina

2 kk

Unkari

6 kk

Valko-Venäjä

Viisumin ajaksi, enintään 3 kk

Venäjä

Viisumin ajaksi, enintään 12 kk                         

Viro

12 kk

4) Vienti- tai muut tilapäiset rekisterikilvet

Vienti- tai muilla tilapäiskilvillä varustetut autot eivät sisälly kansainvälisiin tieliikennesopimuksiin, joten niitä koskevat määräykset saa jokainen valtio määritellä itse.

EU:n komissio on antanut tulkitsevan tiedonannon vuonna 2007 (2007/C 68/04), joka on korvannut vanhemman tiedonannon vuodelta 1996 (96/C 143/04). EU ei ole säätänyt direktiiviä väliaikaisista rekisteröinneistä. Tiedonannon mukaan moottoriajoneuvo on aiemmin rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa, jos sille on myönnetty viranomaisen lupa, joka oikeuttaa ottamaan ajoneuvon käyttöön liikenteessä ja josta ajoneuvo tunnistetaan ja jossa sille annetaan rekisteröintinumero. Tiedonanto koskee myös moottoriajoneuvoja, jotka on rekisteröity tilapäisesti tai lyhytaikaisesti tai joille on annettu erityinen elinkeinonharjoittajille suunnattu rekisteröinti.

Jäsenvaltiot voivat tiedonannon mukaan antaa väliaikaisen rekisteröintitodistuksen, joka ei poikkea tai poikkeaa vain hieman direktiivissä 1999/37/EY vahvistetusta mallista, jolloin jäsenvaltioiden on tunnustettava jonkin jäsenvaltion antama väliaikainen rekisteröintitodistus. Väliaikainen rekisteröintitodistus voi poiketa direktiivissä 1999/37/EY vahvistetusta mallista myös merkittävästi. Jäsenvaltioiden on periaatteessa tunnustettava kyseinen todistus.

Väliaikaisilla rekisterikilvillä ja todistuksella varustetun ajoneuvon vapaa kulku voidaan estää vain liikenneturvallisuussyistä (esim. kuljettajan ajokunto, paikallisten liikennesääntöjen noudattaminen tai ajoneuvon kunto), tai jos ajoneuvoa on syytä epäillä varastetuksi taikka jos valvontaviranomaisilla on perusteltu syy epäillä todistuksen pätevyyttä.

Komission tulkitsevasta tiedonannosta huolimatta määräysten epäselvyyden vuoksi suomalaiset ovat törmänneet erilaisiin vaikeuksiin Euroopassa. Esimerkiksi Virossa on ollut ongelmia väliaikaisilla rekisterikilvillä varustetulla autolla ajettaessa. Käytännöt tuntuvat vaihtelevan niin paljon, että yleispäteviä sääntöjä on mahdoton antaa.

Vuoden 2007 EU:n tulkitseva tiedonanto löytyy täältä.