Suomeksi på svenska In English Auf Deutsch
Pienennä tekstin kokoa Suurenna tekstin kokoa Tulostettava versio

Tuomioistuinten ja lautakuntien ratkaisuja

Korkein oikeus antaa ennakkopäätöksiä mm. autovakuutuksia, liikennerikoksia sekä auton kauppaa ja huoltoa koskevissa asioissa.

Korkein hallinto-oikeus antaa ennakkopäätöksiä autoverotusta koskevissa asioissa.

Kuluttaja voi lisäksi saattaa esimerkiksi auton kauppaa ja auton huoltoa koskevat erimielisyydet kuluttajariitalautakunnan ratkaistavaksi. Kuluttajariitalautakunnan ratkaisu on ainoastaan suositus, mutta kuluttajariitalautakunnan kiistaton etu on käsittelyn maksuttomuus. Harkittaessa asian saattamista tuomioistuimen ratkaistavaksi kannattaa aina pitää mielessä oikeudenkäyntikuluriski. Asian hävinnyt osapuoli joutuu pääsääntöisesti korvaamaan paitsi oman asiamiehen käytöstä aiheutuneet kulut myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

Näillä sivuilla on esitelty autoiluun liittyviä keskeisiä tuomioistuinten ja kuluttajariitalautakunnan ratkaisuja.

Pikalinkki tuomioistuinten päätöksiin.

Kuluttajariitalautakunnan ratkaisuja

Pikalinkit kuluttajariitalautakunnan käsittelemiin aihepiireihin:

Autokauppa

Auton huolto ja korjaus

Auton vuokraus

Autokauppa

KÄYTETYN PAKETTIAUTON KAUPPA. AUTON VIAT. MARKKINOINTITIEDOT. HUOLTOKIRJA. HUOLTO-OHJELMAN LAIMINLYÖNTI. [30.09.2009]

KÄYTETYN AUTON KAUPPA. VAIHDELAATIKON VIKA. [30.09.2009]

KÄYTETYN PAKETTIAUTON KAUPPA. DIESELPUMPUN SEKÄ LISÄLÄMMITTIMEN VIAT. [12.10.2009]

KÄYTETYN HENKILÖAUTON KAUPPA. AUTON VIAT. [12.10.2009]

UUDEN HENKILÖAUTON KAUPPA. AUTON POLTTOAINEENKULUTUS. AUTOSTA ANNETUT TIEDOT. VAKIONOPEUSSÄÄTIMEN TOIMINTA. [23.10.2009]

KÄYTETYN HENKILÖAUTON KAUPPA. VIALLINEN MOOTTORI. TIEDONANTOVIRHE. KAUPAN PURKU. [02.12.2009]

KÄYTETYN HENKILÖAUTON KAUPPA. KAKSOISMASSAVAUHTIPYÖRÄN RIKKOUTUMINEN. TIEDONANTOVIRHE. [10.12.2009]

KÄYTETYN HENKILÖAUTON KAUPPA. AUTOMAATTIVAIHTEISTON RIKKOONTUMINEN. [08.04.2010]

UUDEN HENKILÖAUTON KAUPPA. INVALIDI-VARUSTELTU AUTO. AKUN KESTO. [09.04.2010]

UUDEN AUTON KAUPPA. VIALLINEN JAKOPÄÄN HIHNAN KIRISTINRULLA. VENTTIILIKONEISTON VAURIO. [24.05.2010]

KÄYTETYN HENKILÖAUTON KAUPPA. VAIHDELAATIKON RIKKOUTUMINEN. [10.06.2010]

KÄYTETYN HENKILÖAUTON INTERNET-HUUTOKAUPPA. SENTTIHUUTOKAUPPA. HYVÄN TAVAN VASTAISUUS. [20.07.2010]

KÄYTETYN HENKILÖAUTON KAUPPA. IKKUNANNOSTIMEN RIKKOUTUMINEN. VARAUMA. [06.10.2010] 

KÄYTETYN HENKILÖAUTON KAUPPA. AUTOSTA ANNETUT TIEDOT. HUOLTOKIRJA. [06.10.2010]

KÄYTETYN HENKILÖAUTON KAUPPA. AUTON VIAT. ÖLJYVUOTO. [07.10.2010]

KÄYTETYN HENKILÖAUTON KAUPPA. VAIHDELAATIKON RIKKOUTUMINEN. AUTON HUOLTOTYÖ. PALVELUKSEN ASIANMUKAISUUS. [07.12.2010]

KÄYTETYN HENKILÖAUTON KAUPPA. ILMASTOINTILAITTEEN VIKA. REKLAMOINTIAIKA. [07.02.2011] 

KÄYTETYN HENKILÖAUTON KAUPPA. AUTOSTA ANNETUT TIEDOT. [11.08.2011]

KÄYTETYN HENKILÖAUTON KAUPPA. AUTOSTA ANNETUT TIEDOT. [21.09.2011]

KÄYTETYN HENKILÖAUTON KAUPPA. VANTEEN RIKKOUTUMISESTA SEURANNUT AUTON VAURIOITUMINEN. VÄLITÖN KÄYTTÖYHTEYS. [27.10.2011]

UUDEN HENKILÖAUTON KAUPPA. ISKUNVAIMENTAJIEN RIKKOUTUMINEN. TAKUU. [08.11.2011]

Tuomioistuinten päätöksiä

Tuomioistuimet käsittelevät sekä liikennevakuutuksiin että kaskovakuutuksiin liittyviä riitoja. Vakuutuksiin liittyvästä asiasta voi pyytää myös lausunnon Liikennevahinkolautakunnalta ja vakuutuslautakunnalta, jotka antavat ratkaisusuosituksia.

Liikennevahinkolautakunnan verkkosivuilla on julkaistu lausuntoja liikennevahinkojen korvausasioista.

Vakuutuslautakunnan verkkosivuilla on julkaistu lausuntoja vapaaehtoisia vakuutuksia, kuten kaskovakuutusta koskevista asioista.

KKO:2007:34

Liikennevakuutus, tuomion purkaminen riita-asiassa

Humalaisen kuljettajan autossa matkustajana olleelle B:lle oli liikenneonnettomuudessa tullut henkilö- ja omaisuusvahinkoja. Kuljettaja oli lainvoiman saaneella tuomiolla velvoitettu suorittamaan B:lle vahingonkorvaus, joka oli B:n myötävaikutuksen johdosta soviteltu puoleen. Tätä korvausta ei ollut määrätty suoritettavaksi auton liikennevakuutuksesta B:lle, joka oli ollut tietoinen kuljettajan humalatilasta.

B haki tuomion purkamista viitaten Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen liikennevakuutusdirektiivejä koskevaan tulkintakäytäntöön. Koska korvausoikeuden kokonaan epäämisen katsottiin suhteettomasti rajoittavan B:n oikeutta liikennevakuutusturvaan, tuomion katsottiin tältä osin perustuneen liikennevakuutuslain 7 §:n ilmeisesti väärään soveltamiseen. Purkuhakemukseen suostuttiin ja kuljettajan B:lle maksettavaksi tuomittu korvaus vahvistettiin suoritettavaksi auton liikennevakuutuksesta

Korkeimman oikeuden koko ratkaisun näet tästä.

 

KKO:2007:23

Kaskovakuutus, pelastamiskustannukset

Henkilöauton kuljettaja oli hirveä väistäessään menettänyt auton hallinnan ja auto oli tieltä suistuessaan vaurioitunut. Auton osakaskovakuutuksen ehtojen mukaan olisi voitu korvata vain sellainen esinevahinko, jonka syynä oli törmääminen hirvieläimeen. Hirven väistämistä ei pidetty vakuutussopimuslain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettuna, vahingon torjumiseen tähtäävänä pelastamistoimena, eikä vakuutusyhtiö siten ollut velvollinen korvaamaan autolle tieltä suistumisesta aiheutunutta vahinkoa vakuutussopimuslain 61 §:ssa tarkoitettuina pelastamiskustannuksina.

Korkeimman oikeuden koko ratkaisun näet tästä.

KKO:2006:79

Vakuutussopimus, vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuus

P ei luottotietojensa vuoksi voinut tehdä osamaksusopimusta. Ostettaessa P:n käyttöön osamaksulla auto ostajaksi sopimukseen kirjoittautui J. Samoin vakuutushakemukseen merkittiin auton haltijaksi ja vakuutuksenottajaksi J. Koska vakuutussopimuksen tekemiseen liittyvää vakuutussopimuslain 22 §:ssä säädettyä tiedonantovelvollisuutta täytettäessä oli menetelty vilpillisesti, vakuutussopimus ei sitonut vakuutuksenantajaa.

Korkeimman oikeuden koko ratkaisun näet tästä.

 

KKO:2005:145

Liikennevakuutus, korvausten alentaminen myötävaikutuksen perusteella

Humalaisen kuljettama auto oli suistunut tieltä seurauksin, että matkustajista yksi oli kuollut ja muut olivat saaneet vammoja. Matkustajat, joiden joukossa oli ollut auton omistaja, olivat tienneet kuljettajan humalatilasta. Vakuutusyhtiö oli liikennevakuutuslain 7 §:n 3 momentin (656/1994) nojalla kieltäytynyt suorittamasta liikennevakuutuksesta matkustajien vaatimia korvauksia.

Tulkittaessa liikennevakuutuslain 7 §:n 3 momenttia (656/1994) oli otettava huomioon liikennevakuutusta koskevien direktiivien määräykset ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen niitä koskeva tulkinta, jonka mukaan korvausta voitiin matkustajan myötävaikutuksen johdosta rajoittaa vain poikkeuksellisesti. Mainittua säännöstä voitiin tulkita ja sitä oli siten myös tulkittava yhteisön oikeuden edellyttämällä tavalla. Säännöstä soveltaessaan Korkein oikeus katsoi, ettei ollut perusteita rajoittaa matkustajien oikeutta korvaukseen heille aiheutuneista henkilövahingoista.

Korkeimman oikeuden koko ratkaisun näet tästä.

 

KKO:2005:100

Vakuutussopimus, samastaminen

B oli törkeästä huolimattomuudesta vaurioittanut kuljettamaansa autoa, jonka omisti hänen isänsä A. A ja B asuivat yhteisessä taloudessa. Vakuutussopimuslain 33 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan mitä edellä laissa säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön, joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan. A oli tehnyt vakuutusyhtiölle korvaushakemuksen ajoneuvon vaurioitumisen johdosta. Vahinkoilmoituksen mukaan B oli ajanut vakuutetun omistamaa autoa ilman vakuutetun lupaa. Vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt korvaamasta ulosajosta aiheutuneita vahinkoja A:n kolarivakuutuksesta, sillä vakuutusehtojen perusteella B oli samastettu vakuutuksenottajaan. B oli kuljettanut autoa alkoholin vaikutuksen alaisena hänen verensä alkoholipitoisuuden ollessa näytteenottohetkellä 1,36 promillea. Humalatila oli vaikuttanut vahingon syntymiseen.

Tässä tapauksessa on perheen sisäisten auton käyttöön liittyvien menettelysääntöjen osalta selvitetty, että B ei ollut saanut käyttää A:n autoa ilman tämän nimenomaista lupaa. Luvan saaminen ei ollut ollut yleistä, vaan on arvioitu rajoittuneen muutamaan kertaan niiden 10 kuukauden aikana, jolloin hänellä on ollut ajolupa. Myöskään vakuutustapahtuman aikoihin B:llä ei vanhempien ollessa matkoilla ole ollut lupaa käyttää autoa, vaan hänen on katsottu syyllistyneen autoa ajaessaan luvattomaan käyttöön. Korkein oikeus katsoo, ettei B ole käyttänyt A:n autoa sillä tavoin, että sitä olisi pidettävä omaisuuden tavanomaisena yhdessä käyttämisenä perheessä. Vakuutusyhtiöllä ei siten ole ollut perusteita A:n ja B:n samastamiseen.

Korkeimman oikeuden koko ratkaisun näet tästä.

KHO:2009:60 18.6.2009/1572

Ajokielto, ajokortti, ajo-oikeus, poliisi, rikostuomio, hallintotuomioistuin, yleinen tuomioistuin

Poliisilaitos oli määrännyt A:n määräaikaiseen ajokieltoon. Asiassa oli poliisilaitoksen päätöksen jälkeen annettu käräjäoikeuden lainvoiman saanut tuomio, jonka mukaan A:ta vastaan nostettu syyte liikenneturvallisuuden vaarantamisesta oli hylätty. Näin ollen A:n ei ollut katsottu syyllistyneen siihen ainoaan tekoon, jonka perusteella ajokielto oli määrätty. Tähän nähden ajokiellon määräämiselle ei tämän uuden selvityksen valossa jälkikäteen arvioituna ollut ollut perusteita.

Korkeimman hallinto-oikeuden tuomion pääset lukemaan tästä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin 16.6.2009

Kysymys siitä, rangaistiinko dieselöljyä lievemmin verotettua polttoainetta dieselautoonsa tankannutta henkilöä kahdesti, kun hän sai teostaan sakon ja häneltä perittiin ennakkoilmoituksen puuttumisen vuoksi polttoainemaksu kolminkertaisena.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että polttoainemaksun perimistä kolminkertaisena oli pidettävä rangaistuksena, joten Suomi oli rikkonut 7 lisäpöytäkirjan 4 artiklan kieltoa syyttää ja rangaista kahdesti. Suomi tuomittiin vahingonkorvauksiin.

Tuomion pääset lukemaan tästä.

Helsingin HAO 19.09.2007 07/1242/2

Pysäköintivirhemaksu, maksukehotus, toimivalta

Oikeuskysymyksenä asiassa oli, onko yksityisen vartiointiyhtiön työntekijän antama pysäköintivirhemaksukehotus lainmukainen. Kunnallinen pysäköinninvalvoja oli valtuuttanut työntekijän suorittamaan pysäköinnintarkastajan tehtäviä sairaalan alueella.

Suomen perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Saman lain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle.

Hallinto-oikeus katsoi, että julkisilla hallintotehtävillä tarkoitetaan tehtäviä, joiden hoitoon sisältyy julkisen vallan käyttöä. Tällaiseksi hallintotehtäväksi katsotaan yleensä myös päätösten valmistelu. Julkisen vallankäytön keskeisiin alueisiin kuuluu viranomaisen oikeus määrätä ulkopuoliselle virallisia seuraamuksia.

Pysäköintivirhemaksusta annetusta laista, erityisesti lain 1 ja 4 §:stä ilmenee, että valvonta-apulaisella on laajat toimivaltuudet; muun muassa oikeudet ajoneuvon kuljettajan henkilöllisyyden selvittämiseen ja ajoneuvon pysäyttämiseen. Täytäntöönpanokelpoiset maksumääräykset perustuvat suoraan ja yksinomaan annettuihin maksukehotuksiin. Näillä perusteilla hallinto-oikeus katsoi, että kunnallinen pysäköinninvalvoja ei ole voinut määrätä yksityisen vartiointiyhtiön työntekijää suorittamaan pysäköinnintarkastajan tehtäviä sairaalan alueella, kun asiasta ei ollut lailla tai sen nojalla määrätty. Pysäköintivirhemaksukehotuksen antajalla ei ollut asiassa toimivaltaa. Koska pysäköinninvalvojan päätös hylätä vastalause oli edellä mainituista syistä lainvastainen, päätös kumottiin ja pysäköintivirhemaksukehotus poistettiin ja maksu määrättiin palautettavaksi.

Helsingin hallinto-oikeuden koko ratkaisun näet tästä.

Oulun HAO 14.08.2007 07/0364/1

Pysäköintivirhemaksu, maksulipuke, maksulipukkeen esille asettaminen

A oli pysäköinyt autonsa maksulliselle pysäköintipaikalle. Pysäköinnintarkastaja oli kirjoittanut pysäköintivirhemaksukehotuksen maksun suorittamatta jättämisen perusteella, koska tarkastaja ei ollut havainnut autossa pysäköintimaksun suorittamista osoittavaa maksulipuketta. A oli vastalauseen yhteydessä esittänyt pysäköinninvalvojalle maksulipukkeen, minkä mukaan pysäköinnistä oli suoritettu pysäköintimaksu, joka kattoi sen ajankohdan, milloin maksukehotus oli kehotuksen mukaan kirjoitettu. Pysäköinninvalvoja oli hylännyt A:n vastalauseen, koska maksulipuketta ei oltu asetettu tieliikenneasetuksen 21 §:ssä säädetyin tavoin näkyvään paikkaan.

Valituksen johdosta antamassaan lausunnossa pysäköinninvalvoja katsoi, että tieliikennelain 108 § antaa oikeuden määrätä pysäköintivirhemaksu tieliikenneasetuksessa säädetyn käyttäytymisvelvollisuuden rikkomisen perusteella.

Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa voitiin pitää uskottavana, että A on suorittanut pysäköintimaksun asianmukaisesti. Pysäköintimaksua ei siten ole voinut määrätä sillä perusteella, että maksu on jäänyt suorittamatta, kuten alunperin maksukehotuksessa oli todettu. Pelkästään maksulipukkeen asettamisen huolehtimisvelvollisuuden laiminlyönnistä ei hallinto-oikeuden käsityksen mukaan voida vastoin pysäköinninvalvojan oikaisuvaatimuspäätöksessä ja lausunnossa ilmaisemaa käsitystä määrätä suoritettavaksi virhemaksua, koska maksun määräämistä tällaisen velvollisuuden laiminlyömisestä ei ole säädetty laissa. Hallinto-oikeus katsoi Suomen perustuslain 8 §:ssä säädetyn periaatteen, minkä mukaan rangaistukseen voidaan tuomita vain lain säätämistasolla säädetyn normin perusteella koskevan myös pysäköintivirhemaksun määräämistä. Hallinto-oikeus kumosi pysäköinninvalvojan päätöksen ja poisti A:lle määrätyn 40 euron suuruisen pysäköintivirhemaksun.

Oulun hallinto-oikeuden koko ratkaisun näet tästä.

Moottori-lehti
Moottori-lehti nyt myös verkossa!
Selaa: