Suomeksi på svenska In English Auf Deutsch
Pienennä tekstin kokoa Suurenna tekstin kokoa Tulostettava versio

Saksasta

Punainen vanha avo-Mersu
Ihastuttava yksilö Hampurissa.

Käytetyn auton osto Saksasta

 

Käytettyjen autojen tuonti ulkomailta jatkuu, vaikka enää ei ylletä kaikkien kuumimpien vuosien tuontilukuihin. Vuonna 2014 tuotiin ulkomailta vajaa 20 000 käytettyä autoa.  Suomalaiset tuovat edelleen autonsa useimmiten Saksasta runsaan tarjonnan houkuttelemina. Niin autojen kuin kauppiaidenkin taso vaihtelee.

 

Saksa on edelleen suomalaisten kestosuosikki käytettyjen autojen tuontimaana. Se on helppo ymmärtää: maa on täynnä autokauppoja ja lähes 10 miljoonan käytetyn auton vuotuinen myynti takaa tarjonnan laajuuden.  Suomen Tulli ei tilastoi käytettyjen autojen tuontia maakohtaisesti, mutta suosituimmat tuontimaat ovat Saksa, Ruotsi ja Viro.

Monen autonostajan ostosmatka alkaa internetistä. Esimerkiksi erittäin suositulla mobile.de-sivustolla on yli miljoonan käytetyn ajoneuvon tiedot. Kun sopiva kohde on löytynyt ja tapaaminen myyjän kanssa on sovittu, on hyvä tutustua perusteellisesti edessä olevaan "paperisotaan" ja kaupan vaiheisiin.

 

Vaikka Saksa onkin monelle auton ostajalle unelmamaa runsaan tarjonnan ja täsmällisten asiapapereidensa ansiosta, suureen määrään mahtuu monenlaista kauppiasta.

Autoliiton saksalaisen sisarjärjestön ADAC:n verkkosivuilla on tulokset ADAC:n käytetyille autoille tekemistä testeistä. Sivuilla on tiedot noin 60:stä eri automallista, joita on myyty viimeisten 10 vuoden aikana. ADAC on listannut testitulokseen kyseisen auton plussat ja miinukset.

 

Tässä esimerkiksi diesel-Audi A4:

http://www.adac.de/infotestrat/fahrzeugkauf-und-verkauf/gebrauchtfahrzeuge/gebrauchtwagentest/detail.aspx?gwid=54&ReturnUrl=sgV8yoRAyuqAzo6Asg2HxAI4yuytxg6zymNzCozrAoyCxg6zymRty5IC1uy7xAAG15TCBoyzyg1JyzyG1uyIA1PHzTuEGfT5zLqAy5LIyurDvuyuxH2cCgA5CzoDu6A

 

Saksan autokauppiaiden yleisimmät synnit ovat virheellisten tietojen antaminen, vahinkojen vähätteleminen ja matkamittarilukemien väärennökset.

 

Matkamittarien väärennökset riesana

 

Saksan poliisin mukaan joka kolmannen Saksassa käytettynä myydyn auton matkamittaria on manipuloitu. Mittarin käsittely on ollut Saksassa laitonta 17.8.2005 lähtien, mutta silti palvelua tarjotaan yleisesti lehtien pikkuilmoituksissa autonsa myyntiä suunnitteleville. Lukeman muuttaminen on nykyisissä elektronisissa mittareissa helppoa tietokoneen avulla – useimmiten autosta ei tarvitse irrottaa mitään osia.

 

Muutosten havaitsemiseksi ostaja joutuu tekemään salapoliisin työtä. Kannattaa katsoa, onko autossa havaittavissa jälkiä mittarin irrottamisesta. Tätäkin tärkeämpää on tutkia auton asiapaperit: jos huoltokirjaa tai pakokaasumittausten tai katsastuksen todistuksia ei löydy, on syytä epäillä niiden olevan tarkoituksella kadoksissa. Jos autoradion käyttöohje on tallella mutta huoltokirja kateissa, se ei todennäköisesti ole vahinko.

Edelliseen omistajaan voi myös ottaa yhteyttä ja kysyä, paljonko auton mittarilukema oli hänen myydessään autonsa. Ääritapauksissa voi jopa tutkituttaa matkamittarin valmistusvuoden: jos mittari on uusi ja auto vanha, niin vaihtoon on oltava joku syy. Saksassa auton kilometrilukema kirjataan muistiin katsastuksen yhteydessä, mutta tätä tietoa ei Saksan ajoneuvohallintoviranomaiselta KBA:lta luovuteta muille kuin auton omistajalle.

Kauppakirjaan on aina vaadittava merkintä todellisesta ajokilometrimäärästä, näin kauppiaalla on siitä vastuu. Ajoneuvon todellisen ajokilometrilukeman kertomatta jättäminen on petos, josta voi saada Saksan lakien mukaan sakkoa tai enintään viiden vuoden vapausrangaistuksen.  

 

Virhevastuulaki voimassa vain yritykseltä ostettaessa

 

Virhevastuulaki on ollut voimassa vuoden 2002 alusta. Sen perusteella myyjäliike on vuoden ajan vastuussa autossa myyntihetkellä olleista virheistä. Myyjällä on vastuu kuuden kuukauden sisällä kaupanteosta esiintyvistä vioista, joiden voidaan olettaa olleen autossa jo kaupantekohetkellä.

 

Viat eivät automaattisesti johda kaupan purkamiseen vaan myyjällä on oikeus korjata auto. Jos kaksi korjauskertaa ei auta, ostajalla on oikeus purkaa kauppa. Todellisuudessa näin tapahtuu äärimmäisen harvoin. Kauppias voi myös liittää kauppakirjaan luettelon auton vioista, jotta asiakas ei voisi valittaa niistä myöhemmin.

 

Auton ostajan on muistettava, että virhevastuulaki on voimassa vain, jos myyjänä on autoliike ja ostajana yksityishenkilö. Se ei ole voimassa kahden yrityksen tai kahden yksityishenkilön välisissä kaupoissa. Näin esimerkiksi autoliikkeen asiakkaan lukuun kauppaaman auton kohdalla virhevastuu ei ole voimassa. Jotkut liikkeet käyttävätkin tätä kauppatapaa kiertääkseen vastuutaan kaupan kohteen virheistä.

 

Kaupan purkuun päädyttiin lopulta esimerkiksi tapauksessa, jossa Autoliiton jäsen osti käytetyn Volkswagen Transporterin. Auton mittarilukema oli 106 000 kilometriä. Ennen maastavientiä auto vietiin korjaamolle, jossa todettiin autolla olevan takanaan tätä enemmän kilometrejä. Merkkikorjaamolle tehdyssä tiedustelussa selvisi, että jo puoli vuotta aiemmin auton mittarilukema oli ollut 238 000 kilometriä. Myyjäliike suostui purkamaan kaupan ilman kallista oikeudenkäyntiä.

 

Vaikka edellä varoitellaankin kaupanteon kompastuskivistä, on ajoneuvon ostaminen Saksasta pääsääntöisesti hyvin turvallista. Todisteena tästä maanteillämme liikkuu tuhansittain Saksasta tuotuja autoja ja moottoripyöriä. Kun ostaja valmistautuu huolellisesti ostosmatkaansa tutustumalla tarvittaviin asiapapereihin ja perehtyy tarvittaessa asiantuntijan kanssa yhdessä kaupankohteeseen, ei ongelmia pitäisi syntyä.

 

Saksalaista järjestelmällisyyttä ajoneuvon rekisteröinnissä

 

Ennen ostosmatkalle lähtöä on hyvä perehtyä tarvittaviin asiapapereihin ja eri viranomaisten rooleihin. Autoliiton internetsivut ovat monipuolinen tietolähde.

 

Saksasta ostettuun autoon, joka viedään pois maasta muualla rekisteröitäväksi, on hankittava vientikilvet (Ausfuhrkennzeichen, Zollkennzeichen, Exportkennzeichen). Kilvet tunnistaa punaisesta palkista kilven oikeassa reunassa. Kilvet myöntää paikallinen rekisteröintiviranomainen (Kfz-Zulassungsstelle/Strassenverkehrsamt). Kilpiin merkitään niiden voimassaoloaika, joka riippuu auton katsastuksen voimassaolosta ja vakuutuksista. Vientikilpiin rekisteröitävästä ajoneuvosta pitää maksaa Saksan ajoneuvoveroa.

Vientikilvet voidaan myöntää vain autolle, jonka määräaikaiskatsastus (Hauptuntersuchung) on voimassa. Mikäli katsastuksen voimassaoloaika on päättynyt tai päättyy vientikilpien haluttuna voimassaoloaikana, autolle on tehtävä tavallista katsastusta suppeampi vientikatsastus (vereinfachtes technisches Gutachten) paikallisella testiasemalla. Kesäkuun loppuun 2010 asti vientikilpiin rekisteröitävästä ajoneuvosta ei tarvinnut maksaa Saksan ajoneuvoveroa (Kraftfahrzeugsteuer), jos vientikilvet otettiin alle kolmeksi kuukaudeksi. 1.7.2010 lähtien vientikilpiin rekisteröitävästä ajoneuvosta on maksettava Saksan tieveroa samalla lailla kuin muistakin normaalisti Saksaan rekisteröitävistä ajoneuvoista eikä merkitystä ole sillä, miten pitkäksi aikaa vientikilvet ottaa. Vientikilvet ovat voimassa enintään yhden vuoden.

 

Vientikilpiin oikeuttavan liikennevakuutuksen (Kurzhaftpflichtversicherung) voi hankkia esimerkiksi Autoliiton sisarjärjestöltä ADAC:lta. ADAC myy ARISA Ausfuhrversicherung -vientivakuutusta, jonka voi ostaa vähintään 15 päiväksi (henkilöautoille 80 /moottoripyörälle 40 euroa) tai enintään yhdeksi vuodeksi (160/55 euroa kuukaudelta).

 

Jos kaupan kohde on edelleen rekisteröitynä edellisen omistajan nimiin, ensin on tehtävä ilmoitus ajoneuvon poistamisesta rekisteristä (Ausserbetriebsetzung). Tämä tehdään paikkakunnasta riippuen liikennevirastossa (Verkehrsamt), kunnanvirastossa (Bürgeramt) tai suomalaista lääninhallitusta lähinnä vastaavassa Landesamtissa. Paikallinen automyyjä osaa opastaa oikeaan paikkaan.

 

Kun vakuutus ja katsastus sekä vientikilpiä varten tarvittava ajoneuvoveron maksu ovat kunnossa, auto voidaan rekisteröidä. Rekisteröintitoimistoon kannattaa saapua ostettavalla ajoneuvolla. Näin viranomainen voi varmistaa, että asiapaperit koskevat nimenomaan kyseistä ajoneuvoa.

 

Rekisteröintiin tarvitaan rekisteröijän virallinen henkilötodistus; jos ostaja on yritys tarvitaan kaupparekisteriote ja toimitusjohtajan tai nimenkirjoitusoikeuden haltijan henkilötodistus. Rekisteröintitoimisto voi vaatia virallisen todistuksen suomalaisesta osoitteesta, esimerkiksi

maistraatin antaman kotipaikkatodistuksen. Vakuutuksen, alkuperäisen katsastustodistuksen (TÜV-Protokoll, vain yli kolme vuotta vanhoilta autoilta) ja pakokaasumittaustodistuksen (AU-Protokoll, joka on poistunut käytösä vuoden 2010 jälkeen, mutta jota silti saatetaan vielä vaatia) lisäksi tarvitaan auton rekisteröintitodistuksen osat I ja II (Zulassungsbescheinigung, Teil I ja Teil II, vanhemmissa autoissa Zulassungsschein eli Kfz-Schein ja Fahrzeugbrief eli Kfz-Brief). Jos auto on poistettu rekisteristä jo aiemmin, tätä osoittava todistus (Ausserbetriebsetzung) on esitettävä virkailijalle.

 

Rekisteröinti ja uudet vientikilvet maksavat yhteensä noin 60 euroa. Jos kaikki paperit ovat kunnossa, rekisteröintitoimistosta ja kilpien teettämisestä saattaa selvitä saman päivän aikana. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että virastot ovat useimmiten auki vain aamupäivisin.

 

Viranomaiselta saa mukaansa vain uuden rekisteröintitodistuksen I-osan. Tämän kanssa on mentävä lähimpään kilpivalmistamoon. Uusien kilpien kanssa palataan rekisteröintitoimistoon, joka tarkastaa auton valmistenumeron ja kiinnittää punaiset tunnisteet kilpiin. Sitten uudet kilvet voi kiinnittää autoon ja suunnata kotia kohti.

Jos autonhakumatkaan on yhdistetään autoloma Euroopassa, auton vakuutukseen ja vientikilpiin täytyy ottaa riittävästi aikaa. Pohjoiseen voi palata vientikilvillä Saksan läpi, vaikka autolla olisi käytykin välillä Saksan rajojen ulkopuolella.

 

Saksan keltaperäisten siirtokilpien myöntämisehtoja kiristetty

 

Saksasta autoja ostaneet ovat vuosien saatossa käyttäneet myös Saksan lyhytaikaisia siirtokilpiä (Kurzzeitkennzeichen) , vaikka maan lainsäädännön mukaan ulkomaalainen autonostaja, jolla ei ole kotipaikkaa Saksassa, voi periaatteessa hankkia vain vientikilvet. Tästä säännöstä on lipsuttu vuosien mittaan kuitenkin aika tavalla, eli Saksan eri rekisteröintitoimistoilla on erilaiset käytännöt siitä, millaiset kilvet auton ostaja saattaa saada. Lyhytaikaiset kilvet ovat voimassa enintään 5 vuorokautta ja kilpien tunnisteena on keltainen reunus kilven oikeassa reunassa.

Lyhytaikaisien kilpien myöntämisehtoja on kiristetty vuosien varrella. Vuonna 2012 kiristettiin asuinpaikkaehtoja. Vuoden 2012 lakimuutoksen mukaan keltaiset kilvet tulisi myöntää vain ajoneuvon haltijalle ja vain sen rekisteröintiviranomaisen toimesta, joka kuuluu haltijan asuinpaikkakuntaan. Aiemmin keltaisia siirtokilpiä saattoi hakea mistä tahansa rekisteröintitoimistosta, mutta lakimuutoksen myötä niitä saa vain oman asuinpaikkakuntansa rekisteröintitoimistosta (Zulassungsstelle). Aiemmin ei myöskään edellytetty asuinpaikkaa Saksassa ja lakimuutoksen myötä ulkomaalaisen mahdollisuus saada keltaisia siirtokilpiä edellyttää pääsääntöisesti henkilökohtaista käyntiä rekisteröintitoimipisteessä. Lain soveltaminen kuitenkin vaihtelee huomattavasti rekisteröintitoimipisteiden välillä. Joissakin toimipisteissä ulkomailla asuvalle ei anneta lainkaan keltaisia siirtokilpiä.

Viimeisimmät kiristykset ovat tältä vuodelta ja astuneet voimaan 1.4.2015. Uusien määräysten mukaan autolla pitää olla siirtokilpien saamiseksi voimassa oleva ”HU” eli Hauptuntersuchung, siis määräaikaiskatsastus (”TÜV”). Auto pitää esittää rekisteröintiviranomaiselle ja lisäksi autosta pitää olla rekisteröintitodistuksessa konkreettiset yksilöintitodisteet (malli- ja merkkitiedot sekä merkinnät EU-tyyppihyväksynnästä tai yksittäiskatsastuksesta).

Suurin syy erikoiskilpien myöntämisehtojen kiristämiselle on väärinkäyttö.  Erityisesti keltaperäisiä siirtokilpiä ovat mm. itävaltalaiset autokauppiaat käyttäneet myydäkseen käytettyjä autoja Itä-Eurooppaan. Lehtiuutisen mukaan Itävallan rajan lähellä sijaitsevat Saksan rekisteröintitoimistot ovat tehtailleet jopa 1000 siirtokilpirekisteröintiä päivässä ennen vuoden 2015 lakimuutosta.

 

Tilapäiskilpien hyväksyminen muissa maissa

 

Jos tilapäisillä kilvillä ajetaan muissa maissa, vierailumaan lainsäädäntö määrää, hyväksytäänkö tilapäiset kilvet, vai eikö hyväksytä. Tilapäisistä kilvistä tai rekisteröinnistä ei nimittäin ole olemassa EU-direktiiviä, on vain EU:n komission antama tulkitseva tiedonanto vuodelta 2007 (2007/C 68/04).

 

Tiedonannon mukaan moottoriajoneuvo on aiemmin rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa, jos sille on myönnetty viranomaisen lupa, joka oikeuttaa ottamaan ajoneuvon käyttöön liikenteessä ja josta ajoneuvo tunnistetaan ja jossa sille annetaan rekisteröintinumero. Tiedonanto koskee myös moottoriajoneuvoja, jotka on rekisteröity tilapäisesti tai lyhytaikaisesti tai joille on annettu erityinen elinkeinonharjoittajille suunnattu rekisteröinti.

Mutta tämä on siis vain suositus, ei sitova määräys.

 

Käytettäessä Saksan lyhytaikaisia kilpiä ulkomailla, säilyy autolle otetun liikennevakuutuksen voimassaolo. Kuitenkin Saksasta saa autolle vihreän kortin (= todisteen liikennevakuutuksen voimassaolosta) yleensä vain sellaisissa tapauksissa, joissa tiedetään, että asiakas ottaa välittömästi lyhytaikaisen vakuutuksen voimassaolon päätyttyä pitkäaikaisen, auton normaaliin rekisteröintiin ja käyttöön liittyvän liikennevakuutuksen Saksasta.

 

Jos ajoneuvon ostomaan viranomaiset hyväksyvät, voidaan liikennevakuutus ottaa jo ennakkoon Suomesta. Vakuutus on voimassa tällöin ajoneuvon ostohetkestä alkaen. Edellytyksenä on, että yhtiölle ilmoitetaan yksilöidyt tiedot ajoneuvosta.”

Verkossa: http://www.lvk.fi/fi/vakuuttamisvelvollisuus/tuontiajoneuvon-vakuuttaminen/  

 

Muistilista asiapapereista Saksassa:

 

  • henkilöllisyystodistus tai passi
  • kotipaikkatodistus maistraatista
  • kaupparekisteriote saksaksi (jos ostaja on yritys)
  • sähköinen todistus liikennevakuutuksesta, eVB-numero
  • vientikilpien saamiseksi on maksettava Saksan ajoneuvovero (Kraftfahrzeugsteuer) joko suoraan verotoimistoon tai pankin kautta
  • rekisteröintitodistus, osat I ja II (Zulassungsbescheinigung, Teil I/II, ennen 1.10.2005 rekisteröidyissä autoissa Zulassungsschein ja Fahrzeugbrief)
  • katsastustodistus (TÜV-Protokoll tai Hauptuntersuchungsprotokoll)
  • pakokaasumittaustodistus (AU-Protokoll eli Abgasuntersuchungsprotokoll. Tätä ei virallisesti enää tarvita 1.1.2010 jälkeen, mutta silti sitä on vielä saatettu vaatia.)
  • todistus rekisteristä poistamisesta (Ausserbetriebsetzung)
  • mahdolliset vanhat rekisterikilvet

 

Hyödyllisiä internetosoitteita

 

www.autoscout24.de

www.mobile.de

www.faircar.de

www.adac.de

www.kba.de

www.kuluttajavirasto.fi
www.autouncle.fi