Auton osto ulkomailta, yleiset kysymykset

Jos käytettyyn ajoneuvoon ilmaantuu vika ajoneuvon oston jälkeen, sovelletaan lakisääteistä virhevastuulakia, jos kyseessä on yrityksen yksityiselle kuluttajalle myymä ajoneuvo.

Ensin määritellään, onko todella kyse virheestä tuotteessa vai onko kyseessä normaali kuluminen.

Koska on ostettu käytetty ajoneuvo eikä uutta, on ostajan hyväksyttävä se tosiasia, että ajoneuvossa näkyy käytön jälkiä, eikä ostaja voi oitis vaatia virhevastuulain perusteella oikeuksiaan. Kyseessä ei yleensä ole tuotteessa oleva virhe silloin, kun havaitaan vain tavanomaisia kulumisen ja käytön jälkiä. Ongelmallisia tapauksia sen sijaan ovat kulutukselle alttiiden osien rikkoutumiset. Näiden osalta pitää jokaisessa tapauksessa erikseen hankkia yleensä asiantuntijan lausunto ja tutkia, onko kyseessä virhe vai kuluminen. Rajanveto on tehtävä yksittäistapausten perusteella, eikä yleisiä suuntaviivoja voi antaa. Kulutukselle alttiita osia katsotaan olevan:
- pakoputkisto (pakoputki sekä äänenvaimennin)
- sytytystulpat
- kytkin
- jarrulevyt, jarruhihnat, jarrupalat
- akut
- renkaat
- lamput
- tuulilasinpyyhkijät

Toinen osien ryhmittely koskee sellaisia osia, joille niiden valmistaja antaa tietyt huolto- tai vaihtovälit. Tällaisia osia voivat olla:
- suodattimet
- hammashihnat ja hihnojen kiristimet
- vesipumput
- sytytystulpat
Jos ajoneuvon omistaja on noudattanut ohjeiden mukaisia huolto- ja vaihtovälejä, mutta osa menee silti rikki, voi omistajalla olla oikeutus vaatia korjausta virhevastuun perusteella.

Virhevastuun kannalta on tärkeää, että virheestä ilmoitetaan myyjälle viipymättä. Myyjälle on annettava tilaisuus korjata virhe - vähintään kaksi kertaa. Mikäli korjauttaa itse ajoneuvon jollain muulla korjaamolla, ei voi esittää myyjälle mitään vaatimuksia, paitsi jo myyjä on etukäteen antanut korjauksiin (mieluiten kirjallisen) luvan. Sitä paitsi liian hätäisen korjauttamisen tuloksena saattavat tärkeät todisteet kadota. Tämän jälkeen on mahdotonta enää selvittää tai todistaa, mistä syystä vika alunperin aiheutui.

Mitkä ovat yksityishenkilön vastuut, kun hän myy käytetyn auton?

Yksityishenkilöiden välistä kauppaa varten on olemassa kauppakirjalomakkeita, joihin on valmiiksi kirjattu virhevastuun poissulkeminen – yksityisen myyjän oikeussuojan takaamiseksi (esimerkkinä ADAC:n laatima kauppalomake).

Jos kauppakirjasta puuttuu virhevastuun poistolauseke, vastaa yksityishenkilökin myyjänä kaikista ajoneuvossa olevista virheistä, jotka ajoneuvossa on ollut luovutushetkellä, lukuunottamatta normaalia ajoneuvon ikään perustuvaa kulumista tai käytön jälkiä.

Jos myyjä kirjaa käsin kauppasopimukseen virhevastuun poiston, pitäisi se laatia seuraavaa sanamuotoilua käyttäen:
„Ajoneuvo myydään virhevastuu poissulkien.“ (Siis ilman virhevastuuta.)

Silloin, kun kauppasopimukseen on kirjattu virhevastuun poissulkemislauseke, vastaa yksityishenkilö myyjänä vain nimenomaisesti erikseen lupaamistaan seikoista, tai jos voidaan todistaa hänen toimineen petos mielessään.

Kauppasopimuksen ei tulisi kirjata sellaisia sanamuotoja kuin „myyty sellaisena kuin on nähty“ (gekauft wie besichtigt) tai „kuten nähty ja koeajettu“ (wie besichtigt und Probe gefahren)! Näillä sanakäänteillä voi sulkea virhevastuun pois vain sellaisten teknisten vikojen osalta, jotka ostaja olisi havainnut ajoneuvoa itse tutkaillessaan ja joihin ei olisi tarvittu asiantuntijan lausuntoa.

Voiko yksityishenkilöltä vaatia mitään, jos tämä on sulkenut pois virhevastuun kauppakirjassa?

Jos yksityinen myyjä on kirjannut kauppasopimukseen lauseen, jonka mukaan hän sulkee pois virhevastuun, mutta on toisaalta kirjannut sopimukseen jonkin lupauksen, vastaa hän tällaisesta lupauksestaan. Myyjän antama takuulupaus on silloin olemassa, kun hän nimenomaisesti on määritellyt tietyn ominaisuuden olemassaolon ja antanut takuunsa sille, että jos tuo ominaisuus puuttuu tai on virheellinen, hän vastaa seurauksista. On vaikeaa tulkita, millaiset sanakäänteet kauppasopimuksissa todella tarkoittavat myyjän antamaa takuuta, vai onko kyseessä vain yleisluontoinen myytävän tuotteen kehuminen (esimerkiksi ”Auto 100 % kunnossa.”) Voidaan tulkita jopa niin, että myynti-ilmoituksissa annetut tiedot tai kaupassa myyntilappuihin merkityt tiedot olisivat merkki myyjän antamasta takuusta. Oikeuden antamista tuomioista ei saa apua tähän asiaan, sillä jokainen tapaus ratkaistaan yksilöllisesti.

Edellä mainitun lisäksi myyjä vastaa petosmielessä kertomatta jättämistään virheistä. Petollisuudesta on kyse, kun myyjä on tietoinen ajoneuvossa olevasta virheestä tai kun hän olettaa ajoneuvossa olevan virheen, mutta ei kerro siitä ostajalle mitään. Myyjän on kerrottava ostajalle kaikki tiedossaan olevat olennaiset virheet (esimerkiksi onnettomuusvahingot) ilman, että ostaja kysyy näitä.

Yrityksen/autokaupan vastuu käytetyn auton myynnissä

Kun kuluttaja on ostanut ajoneuvon yritykseltä, on kyseessä ns. kulutustavaran kauppa (Verbrauchsgüterkauf). Tällöin virhevastuuta ei voi kokonaan sulkea pois, sen voi vain rajata olemaan voimassa vain yhden vuoden ajan.

Yritykseksi ei katsota vain käytettyjen autojen kauppaliikkeitä! Yrityksestä on kyse, jos itsenäisen ammatinharjoittaja myy ajoneuvonsa harjoittaessaan liiketoimintaansa. Esimerkiksi itsenäinen käsityöammatin harjoittaja, lääkäri, asianajaja tai arkkitehti voi myydä käytetyn ajoneuvonsa.

Kun on todettu kyseessä olevan kulutustavaran kauppa, pätevät muutamat erikoiset oikeudet.

Tärkein oikeus kuluttajan kannalta on, että myyjän on vastattava ajoneuvossa luovutushetkellä olleesta virheestä vähintään yhden vuoden ajan.

Toinen erikoisuus on, että käytetään käänteistä todistustaakkaa yksityishenkilönä olleen ostajan hyväksi: jos ajoneuvossa ilmenee vika ensimmäisten 6 kuukauden aikana luovutushetkestä, lähdetään laissa siitä, että ajoneuvossa on ollut virhe jo luovutushetkellä. Myyjällä on todistamisvelvoite, jos hän väittää toisin. Kuuden kuukauden jälkeen todistamisvelvoite kääntyy toisin päin: ostajan on todistettava, että ajoneuvossa oli virhe jo ajoneuvon luovutushetkellä.

Kulutustavaraa koskevat kauppasäännökset ovat niin sitovia, ettei niitä pysty kiertämään. Laitonta on esimerkiksi käyttää välikäden myyjänä yksityishenkilöä, joka myy ajoneuvon jonkun yrityksen nimissä ja kirjaa kauppasopimukseen virhevastuun poissulkemislausekkeen.

Käytetyn auton kauppias vastaa ajoneuvoon kuntoon liittyvistä sopimusvelvoitteisista takuista ja erikseen lupaamistaan asioista.

Lähde: ADAC

Jos ulkomaan automatkalla ollaan alle yhden kuukauden ajan, voisi ensi sijassa yrittää hankkia kasko suomalaisesta vakuutusyhtiöstä – ihan jo sen vuoksi, että jos sattuisi korvattava vahinko, on sen selvittely helpompaa suomalaisen yhtiön kanssa. Hinnoista sen sijaan on vaikea sanoa, ovatko ne edullisempia vai kalliimpia Suomessa.

Kaskon myöntääkseen suomalaiset vakuutusyhtiöt voivat vaatia kokonaisasiakkuutta, eli kaikkien vakuutusten keskittämistä yhtiöönsä, tai yhtiöillä voi olla muita ehtoja.

Suomalaiset yhtiöt ovat antaneet kaskovakuutuksia Saksasta ostetuille autoille sellaisissa tapauksissa, kun ulkomailla oleskelu ei kestä kovin pitkään ja lopullinen tarkoitus on rekisteröidä auto Suomessa. Tällöin suomalainen vakuutusyhtiö ei koe riskiänsä mahdottoman suureksi.

Sen sijaan kaskoa on vaikea saada Suomesta (tai Saksastakaan), jos ostaa auton Saksasta, ottaa siihen Saksan vientikilvet ja vie auton johonkin EU:n ulkopuoliseen maahan yli 6 kuukauden ajaksi.

Toisinaan Saksan autokauppiaat ovat kokemusten mukaan niin kaupantekointoisia, että he hankkivat rekisteröinnin, liikennevakuutuksen sekä jopa kaskonkin asiakkaalleen.

Jos lomamatka on alle kuukauden pituinen, voi harkita mahdollisuutta hankkia liikennevakuutus Suomesta – vaihtoehtona saksalaiselle liikennevakuutukselle. Nimittäin ainakin jotkut vakuutusyhtiöt Suomessa noudattavat EU:n viidennen liikennevakuutusdirektiivin (2005/14/EY) 4. artiklan 4. kohtaa, jossa käsitellään jäsenvaltiosta toiseen toimitettavien ajoneuvojen vakuuttamiseen liittyviä näkökohtia. ”Tämä säännös siirtää riskiä 30 päivällä, sillä kun ajoneuvon toimitus määränpääjäsenvaltioon on hyväksytty, siinä jäsenvaltiossa toimivan vakuutusyhtiön, jossa ostajan kotipaikka on, pitäisi kantaa riski, myös sellaisessa tapauksessa, jossa ajoneuvossa on yhä sen alkuperäjäsenvaltion rekisterikilvet.”

Liikennevakuutuskeskuksen mukaan: ”Laki antaa maahantuotaville ajoneuvoille periaatteessa mahdollisuuden ottaa suomalainen liikennevakuutus jo ennen kuin ajoneuvo rekisteröidään Suomessa. Mutta menettelyä aikovan on syytä etukäteen selvittää, hyväksyvätkö ostomaan viranomaiset suomalaisen liikennevakuutuksen jo ostohetkestä alkaen. Esimerkiksi Saksassa ei toistaiseksi hyväksytä sieltä ostettuun ajoneuvoon vierasmaalaista liikennevakuutusta. Suomalainen liikennevakuutus on mahdollista ottaa maahan tuotavaan ajoneuvoon siten, että sen voimassaolo alkaa vasta ajoneuvon saavuttua Suomeen.” Verkossa: http://liikennevakuutuskeskus.fi/fi/Vakuuttaminen/Liikennevakuuttaminen/Tuontiauton-vakuuttaminen/

Verkosta muualta löytyvistä Saksasta autoja Suomeen tuoneiden keskustelijoiden kommenteista voi päätellä, että toisinaan Saksassa on ihan mukisematta hyväksytty Suomesta etukäteen hankittu liikennevakuutus ja vihreä kortti.

Suomalaiselle vakuutusyhtiölle on riittänyt vakuutuksen myöntämistä varten tiedot ostettavan auton merkistä, mallista ja valmistenumerosta.

Jos liikennevakuutusta ei saa Suomesta, voi sen ostaa Saksasta. Esimerkiksi ADAC myy Arisan liikennevakuutusta seuraavin hinnoin vientikilville:
- henkilöauto/matkailuauto 80 euroa/15 vrk ja 160 euroa/29 vrk
- moottoripyörä/perävaunu 40 euroa/15 vrk ja 55 euroa/29 vrk
Arisan vakuutus on otettava vähintään 15 vuorokaudelle, enimmäisaika on yksi vuosi.

Ostettaessa käytettyä ajoneuvoa voi välttyä oikeusriidoilta, kun ostaja ja myyjä tekevät keskenään selkeät kirjalliset sopimukset. Jos tästä huolimatta syntyy riita, helpottaa kirjallinen sopimus, koska sitä voidaan käyttää todistemateriaalina.

Saksassa virhevastuulaki tuli voimaan 1.1.2002. Sen mukaan kaupanteko on jaettu kahteen eri luokkaan: 1) tuotteiden kauppa kuluttajille ja 2) muut kauppasopimukset.

1) Tuotteiden kauppaaminen kuluttajille tarkoittaa sitä, että yritys myy yksittäiselle kuluttajalle.

2) Muut kauppasopimukset tarkoittavat sitä, että yksityishenkilöt solmivat kauppasopimuksia keskenään tai yritykset myyvät yrityksille.

Jako on tärkeä, koska 1-kohdan mukaisessa kaupanteossa, eli yritysten myydessä tuotteita yksityisille kuluttajille, myyvällä yrityksellä on virhevastuu myymästään tuotteesta.
Sen sijaan, jos yksityishenkilö myy käytetyn ajoneuvon toiselle yksityishenkilölle, voi virhevastuun sulkea pois sopimuksesta.
HUOM!
Yrityksiksi ei lasketa vain käytettyjen autojen myyntiliikkeitä! Esimerkiksi vapaan ammatin harjoittajat ja toiminimen haltijat, jotka myyvät työsuhdekäytössään ollutta käytettyä ajoneuvoa, katsotaan yrittäjiksi. Tällaisia voivat olla esimerkiksi erilaisten käsityöläisammattien harjoittajat, lääkärit, lakimiehet, arkkitehdit jne.

Saksan autojärjestö ADAC on laatinut verkkosivuilleen www.adac.de / Info, Test & Rat / Musterkaufverträge & Musterformulare erilaisia kauppasopimuslomakkeita. Ensimmäisinä on ladattavissa yleiset kauppasopimukset kuluttajakauppaa ja muita kaupantekomalleja varten. ADAC:n mallilomakkeissa on myös erikseen kauppasopimukset matkailuautolle, matkailuvaunulle tai moottoripyörälle.

Autoliiton verkkosivuilla autoliitto.fi on kohdassa Auton osto Saksasta kolmen yleisimmän kauppasopimuksen tekstit käännettyinä suomeksi:

1) Yksityishenkilö myy yksityishenkilölle
Yksityishenkilö myy toiselle yksityishenkilölle – tällöin virhevastuun voi sulkea pois sopimuksesta.

2) Yritys myy yksityishenkilölle
Yrityksillä on virhevastuu myymistään käytetyistä ajoneuvoista. Virhevastuulaissa määritellyn kahden vuoden määräajan saa kuitenkin lyhentää yhdeksi vuodeksi.

3) Yritys myy yritykselle
Näissä kauppasopimuksissa virhevastuun saa edelleenkin sulkea pois sopimuksesta.

Auton ajokilometrien muuttaminen ei vaadi paljon vaivaa, kun käytössä on tähän tarkoitukseen valmistettu manipulointilaite. Vaikka ajokilometrien väärentäminen on laitonta Saksassa, on palvelun tarjoajia kosolti. Mittari luvataan rukata muutamassa sekunnissa ja palvelun hinnat alkavat 50 eurosta. Näin käytetystä autosta saadaan suurempi myyntivoitto tai voidaan välttää leasingautoille määrättyjä ajokilometrien ylitysmaksuja. Tilannetta ei ole lainkaan parantanut se, että mittareiden manipulointi tuli lain perusteella kielletyksi 17.8.2005.

Miten mittaria rukataan?

Jokainen voi ostaa hieman noin 7.000 euroa maksavan manipulaatiolaitteen, jossa on manipulointiohjelma lähes kaikkiin markkinoilla oleviin automerkkeihin. Laitteen ohjelmiston avulla päästään peukaloimaan useimpien Saksan markkinoilla olevien autojen ajokilometrit halutun mukaisiksi alle puolessa minuutissa. Kun uusia automalleja tulee markkinoille, ilmestyy pian myös manipulointiohjelmiston päivityksiä. Ajokilometrien muuttaminen ei vaadi mittariston irrottamista, vaan manipulointilaite vain liitetään autossa olevaan auton OBD-pistokkeeseen, joka on kaikissa autoissa noin vuodesta 2000 alkaen. Joistain harvoista automerkeistä on irrotettava matkamittari tai muita ohjauslaitteita.

Jos on kiinnostunut manipulointipalvelusta, riittää useimmiten soitto palvelun tarjoajalle, joka tulee sovittuna aikana laitteinensa sovittuun paikkaan. Eräässä Münchenissä tehdyssä poliisiratsiassa saatiin kiinni auto, jonka ajomittari näytti 150.000 kilometriä, mutta jonka todellinen ajosuorite oli jo 700.000 km. Auto oli saatu myytyä mittarirukkauksen ja pienen pintaehostuksen avulla 15.000 eurolla, kun sen myyntiarvo todellisella mittarilukemalla oli noin 5.000 euroa.

Mikä on sallittua Saksassa?

ADAC:n mielestä on erittäin valitettavaa, että Saksan korkeimman perustuslakituomioistuimen päätöksen mukaan sellaisten laitteiden valmistaminen ja myynti, joita voi käyttää myös muihin tarkoituksiin kuin ajomittarin kilometrimäärän muuttamiseen, on sallittua. Sen sijaan mittarin väärentäminen on laitonta 17.8.2005 alkaen. Laiminlyönnistä seuraa enintään vuoden vapausrangaistus. Myös manipulointipalvelun mainostaminen lehdissä tai internetissä on kiellettyä. Tästä huolimatta sekä ilmoituksia että internetsivuja löytää helposti, usein hakusanoilla ”Tacho-Justierung” tai ”Tacho-Anpassung”.

Onko sellaisia autoja, joita ei voi manipuloida?

ADAC-testit osoittavat, ettei mikään nykyään myytävistä autoista ole sellainen, jota ei voisi manipuloida. Mittarin alasrukkaus on niin helppoa ja halpaa, ja autosta saa tuntuvasti paremman myyntivoiton. Manipuloinnin hinta vaihtelee 50 euron ja joiden harvojen autojen kohdalla hieman yli 1.000 euron välillä.

Miten pystyy tunnistamaan rukatut mittarilukemat?

Manipulointi on todella vaikeaa jäljittää. Tässä pari vinkkiä käytetyn auton ostajille:

- kannattaa tarkastaa korjauslaskut, pakokaasu ja TÜV-raportit, huoltokirjan merkinnät, tarrat/kuitit öljynvaihdosta jne. Jos ilmenee, että seuraava öljynvaihto on 180.000 km:n kohdalla, ei mittarissa voi olla vain 100.000 km – sillä useimmiten öljynvaihtoväli on aina 30.000 ajetun kilometrin jälkeen.

- kannattaa ottaa yhteys auton edelliseen omistajaan ja kysyä häneltä huoltokirjamerkintöjen paikkansapitävyydestä. Kysykää häneltä, mikä kilometrilukema autossa oli, kun hän möi auton.

- ei pidä luottaa myyjän ilmoittamiin tietoihin ”kilometrimäärä mittarin näytön mukainen” tai ”ajokilometrit luettu mittarin näytöltä”. Tällaiset ilmoitukset eivät sido mihinkään. Vaatikaa kauppiasta merkitsemään kauppakirjaan ”todellinen ajokilometrimäärä, eli tatsächliche Laufleistung”.

- auto kannattaa tarkistuttaa asiantuntevalla testiasemalla (esim. ADAC:n)

- käytetyn auton kohdalla ei riitä pelkästään ajokilometrien tutkiminen, vaan tarkkailkaa edellisen omistajan teettämiä huoltoja ja sitä, missä käytössä auto on ollut. Auto, jossa on vähän kilometrejä, saattaa olla kuluneempi, koska sillä on ajettu vain lyhyitä matkoja, kuin auto, jossa on paljon ajokilometrejä, mutta jolla on ajettu autoa säästäen pitkiä matkoja.

- luetuttakaa korjaamolla auton vika- ja huoltohistoria testerillä mahdollisten epäjohdonmukaisuuksien paljastamiseksi

- jos yhtään epäilyttää, antakaa korjaamon selvittää nopeusmittarin ja ohjauslaitteiden valmistusaika. On mahdollista, että mittariin on tullut vika manipuloinnin takia ja se on vaihdettu. Usein mittarin alta löytyy sen kotelosta valmistusvuosi joko kaiverrettuna tai tarralla merkittynä. Vuonna 2009 valmistettu matkamittari ei sovi vuoden 2007 autoon, paitsi silloin, jos entinen omistaja pystyy todistamaan, että mittari on vaihdettu siinä olleen vian takia.

ADAC muistuttaa, että todellisen ajokilometrilukeman pimittäminen tai kertomatta jättäminen on rangaistava teko, josta voi seurata sakko tai enintään viiden vuoden vapausrangaistus.

Auto on ensin poistettava ajoneuvorekisteristä Italiassa. Italian autojärjestö ACI vahvistaa, että ajoneuvon poistamiseksi ajoneuvorekisteristä (PRA = Pubblico Registro Automobilistico), ajoneuvon rekisterikilvet pitää palauttaa paikallisen PRA:n toimistoon. PRA-toimistojen osoitteet löytyvät verkosta www.aci.it/index.php?id=134.

Sen sijaan rekisteröintitodistusta ei tarvitse palauttaa, jos ajoneuvo viedään toiseen EU-maahan. Jos ajoneuvo viedään toiseen EU-maahan, pitää rekisteröintitodistus näyttää PRA:n toimistossa ja ottaa siihen leimaus. Leimauksella PRA merkkaa todistuksen voimassaolon päättyneeksi, eli mitätöi todistuksen.

Tämän jälkeen ajoneuvon uuden omistajan on käännyttävä paikallisen rekisteröintitoimiston eli Motorizzazionen puoleen saadakseen tilapäiset vientirekisterikilvet. Myös rekisteröintitodistus pitää hankkia rekisteröintitoimistosta, jonka löytää hakusanalla ”Uffici motorizzazione civile”.

Käytettyä autoa rekisteröitäessa tarvitaan:

* valokopio rekisteröintitodistuksesta

* certificato di radiazione – todistus siitä, että ajoneuvon rekisteröinti on mitätöity Italian ajoneuvorekisteristä (PRA)

* kauppakirja (ei tarvita välttämättä, jos uusi omistaja on merkitty Certificato di proprietà –todistukseen.

HUOM! Ajoneuvolla on oltava hyväksytty merkintä vuotuisessa tieliikennekelpoisuuskatsastuksessa.

Jos ostettu auto on uusi tarvitaan rekisteröintiä varten:

* valokopio yhdenmukaisuustodistuksesta (CoC = Certificate of Conformity)

* kauppalasku

Nykyään on jo mahdollista hankkia tilapäinen liikennevakuutus Italiasta. Italian autojärjestön ACI:n yhteistyökumppani SARA Assicurazioni S.p.A., jolla on on noin 1500 myyntipistettä eri puolilla Italiaa, myy liikennevakuutuksia ulkomaalaisille. Verkossa tietoa yhtiöstä: www.sara.it. Vakuutuksen hinta voi ACI:n mukaan vaihdella 200 ja 800 euron välillä ajoneuvon iän, moottorin koon, polttoainejärjestelmän tai muiden tekijöiden perusteella.

Jos ajoneuvolle tarvitaan liikennevakuutusta vain lyhyeksi ajaksi, esimerkiksi kuukauden lomamatkan ajaksi ennen ajoneuvon tuontia Suomeen, voi harkita mahdollisuutta hankkia liikennevakuutus Suomesta eikä Italiasta. Katso kysymystä: ”Mistä saan liikennevakuutuksen Saksasta ostetulle autolle noin kuukauden Euroopan lomamatkaa varten?”

Helpoin tapa saada Ruotsista ostettu käytetty auto tuoduksi Suomeen on siirrätyttää auto Ruotsissa laivasatamaan ilman, että joutuu hakemaan ruotsalaista tilapäisrekisteröintiä (Avregistrering genom tillfällig registrering) tai poistattamaan auton ruotsalaisesta ajoneuvorekisteristä ulkomaille vientiä varten (Avregistrering genom export).

Omistajanvaihdos on Ruotsissa tehtävä alkuperäiseen rekisteröintitodistukseen (= keltaiseen II-osaan). Ilmoitukset omistajanvaihdoksista on Ruotsissa lähetettävä/toimitettava sikäläiselle liikennehallitukselle eli Transportstyrelsenille (Swedish Transport Agency) Örebrohon.

Ostajan kannalta kaikkein helpoin ratkaisu Ruotsista ostetun auton saamiseksi sikäläiseen laivarantaan on pyytää myyjää toimittamaan auto satamaan. Myyjälle siirrosta koituvat kustannukset voi sopia osaksi kauppahintaa. Jos auto ostetaan autoliikkeestä, on myyjäliikkeellä todennäköisesti keinonsa toimittaa auto toivottuun osoitteeseen.

Jos myyjälle sopii, voi auton ajaa ostopaikasta laivarantaan myös itse. Käytännössä laivarantaan siirron aikana autossa on silloin oltava ruotsalaiset rekisterikilvet ja myyjän vakuutus vielä voimassa tai suomalainen liikennevakuutus, jos suomalainen vakuutusyhtiö myöntää vakuutuksen.

Kun auto on tavalla tai toisella saatu ruotsalaiseen satamaan, voi myyjä tehdä liikennekäytöstä poiston (avställning) internetissä Transportstyrelsenin e-palvelua käyttäen ja lopettaa siten oman vakuutuksensa ja vuotuisen ajoneuvoveron. Ruotsalaiskilvissä aiemmin olleen verotarran (kontrollmärke) käyttö päättyi vuoden 2010 alusta alkaen.

Auton voi hakea Ruotsista myös autonkuljetustrailerilla, jollaisen voi vuokrata Ruotsissa huolto-asemalta tai vuokraamosta (noin 50 - 70 €/vrk). Kun vuokraa perävaunun Ruotsista, ei tarvitse maksaa perävaunun hintaa autolautalla Suomesta Ruotsiin. Vetoautolta vaaditaan tietenkin yhdistelmään riittävä vetokyky ja kuljettajalta riittävä ajokortti. Trailerilla hakemalla Ruotsin rekisterikilvet voi jättää jo ostopaikassa myyjälle.

Mikäli myyjä ei suostu edellä kuvattuihin menettelyihin, on ryhdyttävä asioimaan Ruotsin Transportstyrelsenin kanssa, jotta saataisiin ajoneuvo poistettua ruotsalaisesta ajoneuvorekisteristä. Tämä on jo astetta mutkikkaampaa. Internetissä on ohjeita myös englannin kielellä:
www.transportstyrelsen.se/en/road/Vehicles/Export-and-temporary-registration/Exporting-vehicles

Yhdysvaltojen autojärjestö AAA sekä saksalainen autojärjestö ADAC ovat koonneet ohjeita auton ostosta USA:sta. Lisää tietoa aiheesta löytyy yhdysvaltalaisviranomaisten verkkosivuilta: : www.dot.org tai www.nhtsa.gov.

Sekä uuden että käytetyn ajoneuvon ostaminen on helppoa Yhdysvalloissa. AAA:n mukaan uusi auto kannattaa ostaa autovalmistajan, kuten Hondan, Toyotan, Chevroletin, Fordin jne., merkkiliikkeestä (Original Equipment Manufacturer,OEM). Useissa merkkiliikkeissä on myynnissä myös käytettyjä autoja. Käytetyn auton voi ostaa OEM-merkkiliikkeestä, yksityishenkilöltä tai käytettyjen autojen myyntiliikkeistä (Used car lots).

ADAC puolestaan on sitä mieltä, että uusi auto on paras ostaa DMV:n (Department of Motor Vehicles, vastaa Suomessa Liikenteen turvallisuusvirastoa) laillistamasta myyntiliikkeestä (DMV Licensed Dealer). DMV:n laillistama myyntiliike on virallisesti rekisteröity liike, jolloin ostaja voi riita- tai vahinkotapauksessa ottaa yhteyttä myyjän yläpuolella olevaan viranomaiseen.

Yhdysvalloissa on lukuisia julkaisuja, joista voi seurata markkinatilannetta ja joissa on myös sekä uusien että käytettyjen autojen myynti-ilmoituksia. Kannattaa vertailla hintoja. Julkaisuissa näkyvät hinnat ovat aina nettohintoja, tavanomaiset huojennukset (holdbacks) ja alennukset (rebates) vaihtelevat 3 ja 5 prosentin välillä. Internetissä on useita sivustoja, joilla tarjotaan autoja. Esimerkiksi seuraavat: www.autobytel.com tai www.edmunds.com tai www.automobile.com.
Auton voi maksaa pankkisiirrolla tai varmennetulla pankkišekillä. Huom. Yli 10.000 dollarin käteissummaa ei yleensä hyväksytä.

Autoa ostettaessa asiakkaan tulee saada kunnollinen kauppakirja sekä auton omistustodistus (certificate of title tai certificate of ownership). Omistustodistuksen myöntämiseen kuluu oman aikansa. Asiakirja on pakollinen kaikissa USA:n osavaltioissa. AAA kertoo, että jos auto on ostettu OEM-merkkiliikkeestä, kuluu jopa 60 vuorokautta ennen kuin uusi omistustodistus on käsitelty ja postitettu auton ostajalle. Jos sen sijaan ostaa auton yksityishenkilöltä, jolla on jo ”title”, eli omistustodistus hallussaan, prosessi on nopeampi. Ostajan oikeusturvan kannalta on paras vahvistuttaa kauppakirjaa notaarilla, jos ostaa auton yksityishenkilöltä.

Motor Vehicles Department -virastolle on maksettava suuruudeltaan osavaltioittain kahdesta yhdeksään prosenttiin vaihteleva myyntivero (Sales Tax). Myyntiveroa ei yleensä tarvitse maksaa, jos auto viedään heti oston jälkeen pysyvästi pois Yhdysvalloista. Jos taas autolla haluaa ensin ajaa Yhdysvalloissa ja vasta sitten viedä sen pysyvästi ulkomaille, on myyntivero maksettava, mutta jälkikäteen voi yrittää saada myyntiveron palautuksen auton myyneeltä kauppiaalta. Myyntiverosta ei kuitenkaan ole mitään koko Yhdysvaltoja kattavia yleisiä sääntöjä!

Auton rekisteröinti ja auton paperit

1. Registration Card eli rekisterikortti

Jos aikoo ennen maastavientiä matkailla ostamallaan autolla Yhdysvalloissa, on auto rekisteröitävä USA:han. Rekisteröinnistä vastaava viranomainen on Department of Motor Vehicles (nimitys voi hieman vaihdella osavaltioittain).

Rekisteröintiä varten tarvitaan ”Title”, eli omistustodistus ja liikennevakuutus. Henkilöauton rekisteröinti maksaa osavaltioittain vaihdellen 10 – 70 dollaria. Jos autokauppias ei auta rekisteröinnissä, on varauduttava melkoisiin vaikeuksiin. Liikennevakuutuksen hankinta on eräs kompastuskivi.

Rekisterikortti (Registration Card) vastaa Suomen rekisteröintitodistuksen I osaa. Kortti on todiste voimassaolevasta rekisteröinnistä ja se on aina pidettävä mukana ajon aikana. Kortti toimii myös todisteena siitä, että autosta on maksettu kaikki asiaankuuluvat verot ja että autolla on liikennevakuutus.

2. Title / Certificate of Origin eli omistus- tai alkuperätodistus

Jokaisella ajoneuvolla, joka joskus on ollut rekisteröitynä USA:han, on omistustodistus (Certificate of Title, josta käytetään lyhyttä nimikettä ”Title”). Omistustodistus vastaa Suomen rekisteröintitodistuksen II osaa. Todistuksesta ei ilmene edellisten omistajien lukumäärä. Joskus autoja tarjotaan superhalvalla ilman omistustodistusta, mutta näihin tarjouksiin ei pidä tarttua.

Titlessä, eli omistustodistuksessa, on seuraavia merkintöjä:

· Ajoneuvon rungon numero, eli valmistusnumero

· Ajoneuvon rekisteritunnus

· Kenttään ”Registered owner” on merkitty ajoneuvon senhetkinen omistaja

· ”Lienholder”-nimisestä kentästä selviää, onko ajoneuvo esimerkiksi pantattu. Jos kentässä on pankin tai rahoituslaitoksen nimi, ei ajoneuvon haltija yksinään ole ajoneuvon omistaja. Tässä tapauksessa pitäisi olla kirjallinen selvitys omistusehdon vapautumisesta (Release). Omistajuuden vapauttaa tähän kenttään merkitty päivämäärä, josta alkaen ajoneuvon haltija on ajoneuvon omistaja.

· Todistuksen kääntöpuolella on tilaa, johon merkitään omistajanvaihdos

Jos kyseessä on uusi auto, jota ei ole vielä kertaakaan rekisteröity, autolla ei ole omistustodistusta, vaan autovalmistajan myöntämä valmistajantodistus (Manufacturer´s Statement (Certificate) of Origin). Valmistajantodistus vastaa omistustodistusta.

Ilman alkuperäistä omistus- tai alkuperätodistusta autoa on mahdoton myydä eteenpäin tai saada auto lastatuksi laivaan Eurooppaan kuljetusta varten.

3. Plates / Tags eli rekisterikilvet

Joissain osavaltioissa auton rekisterikilvet säilyvät koko auton elinkaaren ajan autossa, vaikka omistaja vaihtuu. Toisissa osavaltioissa puolestaan auton edellinen omistaja pitää kilvet itsellään. Tällöin on hankittava uudet kilvet, jotta voisi ajaa auton laivasatamaan. Autokauppiaalta voi pyytää apua, jos tarvitsee ”One Day Permit”, eli eräänlaiset siirtokilvet.

4. Third party liability insurance eli liikennevakuutus

Liikennevakuutus, eli vakuutus kolmannen osapuolen vahinkojen varalle, on pakollinen USA:ssa. Vakuutukseen on merkittävä kaikki henkilöt, jotka aikovat ajaa kyseisellä ajoneuvolla. Vakuutuksen hinta vaihtelee valitun korvaussumman sekä nuorimman kuljettajan iän ja sukupuolen mukaan. Koska USA:n vakuutusten korvaussummat ovat kovin alhaisia, on parasta ottaa lisävakuutus (additional liability), jottei mahdollisen onnettomuuden sattuessa saisi itse kohtuuttomia korvausvaatimuksia.

Vakuutuksen hankkiminen ostetulle autolle ei ole ihan helppoa ulkomaalaiselle. Alle 25-vuotiaille tai yli 65-vuotiaille vakuutuksen saaminen voi olla mahdotonta.
Asian helpottamiseksi kannattaa hankkia etukäteen Suomesta ajokorttiote ajoneuvoliikennerekisteristä. Ajokorttiotteen voi tilata postitse tai sähköisesti Liikenteen turvallisuusvirastolta ja pyytää sen USA:n vakuutushankintaa varten englanniksi. Todistuksesta ilmenee, onko henkilöllä ollut liikennerangaistuksia.
Tämän lisäksi kannattaa pyytää ennen matkaa omalta suomalaiselta vakuutusyhtiöltä englanninkielinen todistus liikenne- ja kaskovakuutuksen vahingottomista vuosista (No Claims Certificate).
Viime aikoina yhdysvaltalaiset vakuutusyhtiöt ovat alkaneet vaatia amerikkalaista ajokorttia, jotta vakuutuksen saisi.

AAA ei myy autovakuutuksia ulkomaalaisille. AAA kehottaa ottamaan yhteyttä vakuutusyhtiöön, joka mahdollisesti myy vakuutuksia myös ulkomaalaisille:
Chartis (aiemmin nimellä AIU North America)
175 Water Street
New York, NY 10038
Puhelin +1-212-770-7000
Verkkosivut: www.chartisinsurance.com

ADAC:n mukaan on helpompaa, jos hankkii vakuutuksen jo ennen matkalle lähtöä Euroopasta. Vakuutusyhtiö Chartis (entinen American Insurers Underwriters (AIU) –yhtiö) on erikoistunut ulkomaalaisille myytäviin vakuutuksiin. Yhtiöllä on Euroopassa edustus Saksassa, osoite Platanenring 15 b, 63110 Rodgau, puh. +49-6106-16960. AIU:lta voi pyytää vakuutustarjouksen sähköpostitse nowag@t-online.de.
Toinen eurooppalainen vakuutusyhtiö, joka myy vakuutuksia ulkomaille on
Tour Insure GmbH
Herrengraben 5
20459 Hamburg
Puhelin: +49-40-25172150
Sähköposti: service@tourinsure.de

Ajoneuvon myyminen takaisin matkan jälkeen – varsinkin kannattavalla hinnalla - voi olla hankalaa, sillä USA:n ja Kanadan automarkkinat ovat täynnä myymättömiä autoja. Helpointa on yrittää myydä ajoneuvo takaisin siinä osavaltiossa, josta sen on ostanutkin, sillä eri osavaltioissa saattaa olla erilaiset turvallisuus- ja päästömääräykset, mikä voi vaikeuttaa myyntiä. Mikäli ajoneuvo myydään eri osavaltiossa kuin mistä sen on ostanut, rekisteröidään se uudestaan siinä osavaltiossa, jossa se aiotaan myydä. Näistä muodollisuuksista joutuu maksamaan ja myös ajallisesti kannattaa asiaan varautua, ellei halua tyytyä ensimmäiseen tarjoukseen. Ajoneuvon takaisinmyynnille pitäisi varata noin 4 viikkoa aikaa.

Lähteet: AAA/USA ja ADAC

Kun yritys myy käytetyn moottoriajoneuvon, se ei voi muitta mutkitta sulkea pois lakisääteistä virhevastuutaan.

Virhevastuun poissulkeminen ei ole mahdollista silloin, kun on kyseessä ns. kulutustavaran kauppa. Kulutustavaran kaupasta on kyse silloin, kun yritys myy liikkumiskelpoisen tuotteen kuluttajalle (eli yksityishenkilölle, joka ei tee kauppaa omaan liiketoimintaansa tai ammatinharjoittamiseensa liittyvänä liiketoimena).  Jos käytettyjä autoja myyvä yritys kirjaa kauppasopimukseen seuraavankaltaisia lauseita: „myyty sellaisena kuin on nähty“ tai „ajoneuvo myydään poissulkien takuu/virhevastuu”, ei näillä lausumilla ole oikeudellista pohjaa, vaan ne ovat mitättömiä. Tästä huolimatta jotkut yritykset käyttävät näitä sanamuotoja kauppasopimuksissaan.

Kulutustavaran kaupassa virhevastuuta ei voi sulkea pois, mutta virhevastuun voi rajata olemaan voimassa lakisääteisen kahden vuoden asemesta vain yhden vuoden ajan. Tämän yhden vuoden ajan on myyjän vastattava virheistä, jotka tuotteessa on ollut luovutushetkellä. Virhevastuu ei koske ostajan vaatimuksia sellaisista virheistä, jotka ostaja on saanut tietoonsa jo luovutushetkellä.

Kulutustavaran kauppaa koskevista määräyksistä ei saa poiketa. Saksan kansalaisten lakikirjan (BGB) § 475 sanoo, ettei myyjä voi vedota sellaiseen sopimukseen, joka poikkeaa kuluttajaan kohdistuvista suojamääräyksistä. Myös kaikenlainen määräysten kiertäminen on kiellettyä.

Yksittäistapauksessa määräysten kierto voi tarkoittaa sitä, että yritys myy ajoneuvon romupakettina  merkinnöillä ”rakentelua varten” tai ”purkamista varten”. Jos väittämä ei pidäkään paikkaansa, eli yritys myykin toimintakelpoisen ajoneuvon, on kyse määräysten kierrosta. Kuluttajansuojamääräysten kiertona voidaan pitää myös sellaista tapausta, jossa yritys myy käytössään olleen ajoneuvon yksityishenkilölle (esimerkiksi jollekin sukulaiselle) pro forma –laskulla, jotta tämä voi välittäessään ajoneuvon eteenpäin sulkea pois virhevastuun kauppasopimuksesta.

Esimerkki määräysten kierrosta on myös menettely, jossa kuluttajasta tehdään yrittäjä ainoastaan sen takia, että myyjä saa täten täysin suljettua pois lakisääteisen virhevastuunsa.

Ainoa poikkeus laittomasta määräystenkierrosta on sellainen tapaus, jossa ostaja on tietoisesti suostunut myyjän ehdottamaan menettelyyn virhevastuun poissulkemisesta, jotta ylipäänsä saisi ostettua ajoneuvon. (Jotkut myyjät eivät myy yksityishenkilöille lainkaan virhevastuulain takia.)

Jos kyseessä on lakimääräysten kierto, myyjälle koituu oikeudellisena seuraamuksena se, ettei hän voi vedota kauppasopimukseen kirjattuun sanamuotoon (virhevastuun poistoon). Tämän vuoksi kuluttaja voi periaatteessa saada kokonaista kaksi vuotta aikaa esittää vaatimuksiaan virhevastuulain perusteella. Kuitenkin tästä huolimatta kauppasopimus sinällään säilyy voimassa olevana.

Periaatteessa kyllä, sillä Saksan voimassaolevin vientikilvin varustetulle ajoneuvolle otettu liikennevakuutus on voimassa kaikissa vihreän kortin maissa. Ongelmana on se, ettei vientikilvistä tai muistakaan tilapäisistä kilvistä ole sitovaa lainsäädäntöä, vaan jokainen maa saa itse määritellä, miten se suhtautuu vientikilpiin.

EU on antanut aiheesta jo pariin kertaan ns. neuvovan tiedonannon, mutta ei direktiiviä. Tuorein tiedonanto on vuodelta 2007 (2007/C 68/04). Se löytyy verkosta osoitteesta: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52007SC0169:FI:HTML.

Tiedonannon mukaan moottoriajoneuvo on aiemmin rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa, jos sille on myönnetty viranomaisen lupa, joka oikeuttaa ottamaan ajoneuvon käyttöön liikenteessä ja josta ajoneuvo tunnistetaan ja jossa sille annetaan rekisteröintinumero. Tiedonanto koskee myös moottoriajoneuvoja, jotka on rekisteröity tilapäisesti tai lyhytaikaisesti tai joille on annettu erityinen elinkeinonharjoittajille suunnattu rekisteröinti.

”Alkuperäjäsenvaltion olisi lisäksi sallittava alueellaan myös määränpäänä olevan jäsenvaltion antamien väliaikaisten rekisterikilpien ja todistusten käyttö.
Väliaikaisilla rekisterikilvillä ja todistuksella varustetun ajoneuvon vapaa kulku voidaan estää vain liikenneturvallisuussyistä (esim. kuljettajan ajokunto, paikallisten liikennesääntöjen noudattaminen tai ajoneuvon kunto) tai jos ajoneuvoa on syytä epäillä varastetuksi taikka jos valvontaviranomaisilla on perusteltu syy epäillä todistuksen pätevyyttä.”
Mutta edellä oleva tiedonanto on siis vain suositus, ei sitova määräys.