Ihastuttava yksilö Hampurissa.

Auto Saksasta: käytetyn ostaminen vaatii tarkkuutta

Käytettyjen autojen tuonti ulkomailta jatkuu. Suomalaiset tuovat edelleen autonsa useimmiten Saksasta runsaan tarjonnan ja yleensä hyväkuntoisten autojen houkuttelemina. Toki taso vaihtelee niin autoissa kuin kauppiaissakin.

Saksa on ollut suomalaisten kestosuosikki käytettyjen autojen tuontimaana. Se on varsin helppo ymmärtää: maa on täynnä autokauppoja ja yli kolmen miljoonan uuden auton vuotuinen myynti takaa tarjonnan laajuuden. Listaan voidaan vielä lisätä hyvät laivayhteydet ja saksalaisen tarkka kauppatapa. Tulli ei tilastoi käytettyjen autojen tuontia maakohtaisesti, mutta tullin virkailijoilla on varma tuntuma suosituimpiin tuontimaihin.

– Kysyttäessä asiaa Eteläisen tullipiirin autoverotuksen virkailijoilta selkeä viiden kärki oli Saksa, Ruotsi, Belgia, Italia ja Viro, sanoo Eila Ollikainen Autoliitosta.

Monen autonostajan ostosmatka alkaa internetistä. Esimerkiksi erittäin suositulla mobile.de-sivustolla on noin miljoonan käytetyn ajoneuvon tiedot. Kun sopiva kohde on löytynyt ja tapaaminen myyjän kanssa on sovittu, on hyvä tutustua perusteellisesti edessä olevaan "paperisotaan" ja kaupan vaiheisiin.

Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn auton?

Vaikka Saksa onkin monelle auton ostajalle unelmamaa runsaan tarjonnan ja täsmällisten asiapapereidensa ansiosta, suureen määrään mahtuu monenlaista kauppiasta.

Autoliiton saksalaisen sisarjärjestön ADAC:n 46 autokaupassa tekemässä testissä todettiin, että jopa kaksi kolmasosaa myytävistä autoista ei ollut hintansa arvoisia. Suhteutettuna autokauppojen määrään tämä tarkoittaisi sitä, että vuosittain noin 900 000 asiakasta tulee huijatuksi. Taloudelliset menetykset autonostajille ovat kahden miljardin euron luokkaa. Testi osoitti selvästi sen, että ostajan tietämättömyyttä ja hyväuskoisuutta käytetään edelleen hyväksi.

Saksan autokauppiaiden yleisimmät synnit ovat virheellisten tietojen antaminen, vahinkojen vähätteleminen ja matkamittarilukemien väärennökset. Merkkiliikkeet suoriutuivat tästä testissä paremmin kuin pelkästään käytettyihin autoihin keskittyneet liikkeet. Kauppiaat saattoivat piilotella tietoja auton kolarivaurioista tai jopa väittää, että etuakselin mataluus on erikoismallin ominaisuus eikä arveluttavasti tehty oma viritys. Erään kauppiaan mukaan autossa on pakkelia, koska maali pysyy siinä paremmin kiinni.

Tarkkana matkamittarin lukemien kanssa

Suurin ongelma autonostajan kannalta on matkamittarin kilometrilukeman muuttaminen todellista pienemmäksi. Mittarin käsittely on ollut Saksassa laitonta 17.8.2005 lähtien, mutta silti sitä tarjotaan yleisesti lehtien pikkuilmoituksissa autonsa myyntiä suunnitteleville. Lukeman muuttaminen on nykyisissä elektronisissa mittareissa helppoa tietokoneen avulla – useimmiten autosta ei tarvitse irrottaa mitään osia.

Muutosten havaitsemiseksi ostaja joutuu tekemään hieman salapoliisin työtä. Kannattaa katsoa, onko autossa havaittavissa jälkiä mittarin irrottamisesta. Tätäkin tärkeämpää on tutkia auton asiapaperit: jos huoltokirjaa tai pakokaasumittausten tai katsastuksen todistuksia ei löydy, on syytä epäillä niiden olevan tarkoituksella kadoksissa. Jos autoradion käyttöohje on tallella mutta huoltokirja kateissa, se ei todennäköisesti ole vahinko.

Edelliseen omistajaan voi myös ottaa yhteyttä ja kysyä, paljonko auton mittarilukema oli hänen myydessään autonsa. Ääritapauksissa voi jopa tutkituttaa matkamittarin valmistusvuoden: jos mittari on uusi ja auto vanha, niin vaihtoon on oltava joku syy. Saksassa auton kilometrilukema kirjataan muistiin katsastuksen yhteydessä, mutta tätä tietoa ei Saksan ajoneuvohallintoviranomaiselta KBA:lta luovuteta muille kuin auton omistajalle.

Kauppakirjaan on aina vaadittava merkintä todellisesta ajokilometrimäärästä, näin kauppiaalla on siitä vastuu. Autoliitto on tehnyt käännöksen ADAC:n mallisopimuksesta, josta selviää helposti mitkä kaikki kohdat sopimuksessa on oltava.

Virhevastuulaki voimassa vain yritykseltä ostettaessa

Virhevastuulaki on ollut voimassa vuoden 2002 alusta. Sen perusteella myyjäliike on vuoden ajan vastuussa autossa myyntihetkellä olleista virheistä. Myyjällä on vastuu kuuden kuukauden sisällä kaupanteosta esiintyvistä vioista, joiden voidaan olettaa olleen autossa jo kaupantekohetkellä.

Viat eivät automaattisesti johda kaupan purkamiseen vaan myyjällä on oikeus korjata auto. Jos kaksi korjauskertaa ei auta, ostajalla on oikeus purkaa kauppa. Todellisuudessa näin tapahtuu äärimmäisen harvoin. Kauppias voi myös liittää kauppakirjaan luettelon auton vioista, jotta asiakas ei voisi valittaa niistä myöhemmin.

Auton ostajan on muistettava, että virhevastuulaki on voimassa vain, jos myyjänä on autoliike ja ostajana yksityishenkilö. Se ei ole voimassa kahden yrityksen tai kahden yksityishenkilön välisissä kaupoissa. Näin esimerkiksi autoliikkeen asiakkaan lukuun kauppaaman auton kohdalla virhevastuu ei ole voimassa. Jotkut liikkeet käyttävätkin tätä kauppatapaa kiertääkseen vastuutaan kaupan kohteen virheistä.

Kaupan purkuun päädyttiin lopulta esimerkiksi tapauksessa, jossa Autoliiton jäsen osti kesällä 2004 käytetyn Volkswagen Transporterin. Auton mittarilukema oli 106 000 kilometriä. Ennen maastavientiä auto vietiin korjaamolle, jossa todettiin autolla olevan takanaan tätä enemmän kilometrejä. Merkkikorjaamolle tehdyssä tiedustelussa selvisi, että jo puoli vuotta aiemmin auton mittarilukema oli ollut 238 000 kilometriä. Myyjäliike suostui purkamaan kaupan ilman kallista oikeudenkäyntiä.

Vaikka edellä varoitellaankin kaupanteon kompastuskivistä, on ajoneuvon ostaminen Saksasta pääsääntöisesti hyvin turvallista. Todisteena tästä maanteillämme liikkuu tuhansittain Saksasta tuotuja autoja ja moottoripyöriä. Kun ostaja valmistautuu huolellisesti ostosmatkaansa tutustumalla tarvittaviin asiapapereihin ja perehtyy tarvittaessa asiantuntijan kanssa yhdessä kaupankohteeseen, ei ongelmia pitäisi syntyä.

Saksalaista järjestelmällisyyttä viranomaisviidakossa

Ennen ostosmatkalle lähtöä on hyvä perehtyä tarvittaviin asiapapereihin ja eri viranomaisten rooleihin. Autoliiton internetsivut ovat monipuolinen tietolähde.

Saksasta ostettuun autoon, joka viedään pois maasta muualla rekisteröitäväksi, on hankittava vientikilvet (Ausfuhrkennzeichen, Zollkennzeichen, Exportkennzeichen). Nämä kilvet myöntää paikallinen rekisteröintiviranomainen (Kfz-Zulassungsstelle). Kilpiin merkitään niiden voimassaoloaika, joka riippuu auton katsastuksen voimassaolosta ja vakuutuksista.

Vientikilvet voidaan myöntää vain autolle, jonka katsastus (Hauptuntersuchung) on voimassa. Mikäli katsastuksen voimassaoloaika on päättynyt tai päättyy vientikilpien haluttuna voimassaoloaikana, autolle on tehtävä tavallista katsastusta suppeampi vientikatsastus (vereinfachtes technisches Gutachten) paikallisella testiasemalla.

Vientikilpiin oikeuttavan liikennevakuutuksen (Kurzhaftpflichtversicherung) voi hankkia esimerkiksi Autoliiton sisarjärjestöltä ADAC:lta. ADAC myy ARISA Ausfuhrversicherung -vientivakuutusta, jonka voi ostaa vähintään 15 päiväksi (henkilöautoille 80 /moottoripyörälle 40 euroa) tai enintään yhdeksi vuodeksi (160/55 euroa kuukaudelta).

Jos kaupan kohde on edelleen rekisteröitynä edellisen omistajan nimiin, ensin on tehtävä ilmoitus ajoneuvon poistamisesta rekisteristä (Ausserbetriebsetzung). Tämä tehdään paikkakunnasta riippuen liikennevirastossa (Verkehrsamt), kunnanvirastossa (Bürgeramt) tai suomalaista lääninhallitusta lähinnä vastaavassa Landesamtissa. Paikallinen automyyjä osaa opastaa oikeaan paikkaan.

Kun vakuutus ja katsastus ovat kunnossa, auto voidaan rekisteröidä. Kraftfahrt-Bundesamt-ajoneuvohallintokeskuksen (KBA) rekisteröintitoimistoon kannattaa saapua ostettavalla ajoneuvolla. Näin viranomainen voi varmistaa, että asiapaperit koskevat nimenomaan kyseistä ajoneuvoa.

Rekisteröintiin tarvitaan rekisteröijän virallinen henkilötodistus; jos ostaja on yritys tarvitaan kaupparekisteriote ja toimitusjohtajan tai nimenkirjoitusoikeuden haltijan henkilötodistus. Vakuutuksen, alkuperäisen katsastustodistuksen (TÜV-Protokoll, vain yli kolme vuotta vanhoilta autoilta) ja pakokaasumittaustodistuksen (AU-Protokoll - tämä poistuu 1.1.2010 alkaen) lisäksi tarvitaan auton rekisteröintitodistuksen osat I ja II (Zulassungsbescheinigung, Teil I ja Teil II, vanhemmissa autoissa Zulassungsschein ja Fahrzeugbrief tai Kfz-Brief). Jos auto on poistettu rekisteristä jo aiemmin, tätä osoittava todistus (Ausserbetriebsetzung) on esitettävä virkailijalle.

Rekisteröinti ja uudet vientikilvet maksavat yhteensä noin 60 euroa. Jos kaikki paperit ovat kunnossa, rekisteröintitoimistosta ja kilpien teettämisestä selviää saman päivän aikana. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että virastot ovat useimmiten auki vain aamupäivisin.

Viranomaiselta saa mukaansa vain uuden rekisteröintitodistuksen I-osan. Tämän kanssa on mentävä lähimpään kilpivalmistamoon. Uusien kilpien kanssa palataan rekisteröintitoimistoon, joka tarkastaa auton valmistenumeron ja kiinnittää punaiset tunnisteet kilpiin. Sitten uudet kilvet voi kiinnittää autoon ja suunnata kotia kohti.

Jos autonhakumatkaan on yhdistetään autoloma Euroopassa, auton vakuutukseen ja vientikilpiin täytyy ottaa riittävästi aikaa. Pohjoiseen voi palata vientikilvillä Saksan läpi, vaikka autolla olisi käytykin välillä Saksan rajojen ulkopuolella.

* * * * *

Muistilista asiapapereista:

- henkilöllisyystodistus tai passi

- kaupparekisteriote saksaksi (jos ostaja on yritys)

- vakuutustodistus (Versicherungspolice)

- rekisteröintitodistus, osat I ja II (Zulassungsbescheinigung, Teil I/II, ennen 1.10.2005 rekisteröidyissä autoissa Zulassungsschein ja Fahrzeugbrief)

- katsastustodistus (TÜV-Protokoll tai Hauptuntersuchungsprotokoll)

- pakokaasumittaustodistus (AU-Protokoll eli Abgasuntersuchungsprotokoll) - Tämä poistuu 1.1.2010 alkaen, koska pakokaasut mitataan katsastuksen yhteydessä.

- todistus rekisteristä poistamisesta (Ausserbetriebsetzung)

- mahdolliset vanhat rekisterikilvet

Hyödyllisiä internetosoitteita: