Autoverotuksen historia

27.4.1951 Hallitus antaa eduskunnalle ensimmäisen kerran esityksen autoverosta perustuen ajatukseen autoilun ylellisyydestä.

1.1.1958 Autoveron käyttöönotto, voimassaoloajaksi määriteltiin 1 vuosi.
Veron määrä: henkilöautot 30 % verotusarvosta; moottoripyörät 25 % verotusarvosta.

Hyväksyessään lain eduskunta ilmoitti ”edellyttävänsä, että vero on vain tilapäinen ja valtion senhetkisestä poikkeuksellisen kireästä rahatilanteesta johtuva ja että verosta pyritään luopumaan etenkin halvemman hintaluokan ajoneuvojen osalta heti, kun valtiontalous antaa siihen mahdollisuuden”.

1959 Autoverolain voimassaoloa jatkettiin

1960 Autoverolain voimassaoloa jatkettiin vielä vuoden 1961 loppuun

1962 Uusi autoverolaki astui voimaan 15.7.1961 – jälleen yksivuotisena.
- keskeistä uudessa laissa oli autoveron olennainen korottaminen ja veron
säätäminen progressiiviseksi
- Uusi autovero oli 40-90 %:a auton verotusarvosta siten, että vero oli suurin kalleimmissa autoissa
- pakettiautoistakin oli suoritettava autovero - tosin vero palautettiin, jos auto rekisteröitiin pakettiautoksi

1963 Autoveron muutos
- veron määrä: 35-80 %:a verotusarvosta
- varusteet lisäsivät verotusarvoa

1965 Autoveron korotus jälleen
- hallitus ehdotti autoveron korottamista 35-95 %:ksi verotusarvosta
- Veron määrän laskutapaa muutettiin siten, että verotusarvon määrä on vähennettynä 1 500 mk:lla, kuitenkin niin, että veron määrä olisi aina vähintään
35 % verotusarvosta

1966 Autoveron selkeä ankaroituminen
- autoveroa oli suoritettava auton verotusarvon määrä korotettuna 50 %:lla ja vähennettynä 2 250 mk:lla, kuitenkin niin, että vero aina oli vähintään 50 %:a verotusarvosta

1967 Autoverotusta lievennetään devalvaatiosta johtuvien autojen hinnankorotuksien vuoksi
- autoveroksi säädettiin auton verotusarvo korotettuna 40 %:lla ja vähennettynä
2 500 mk:lla, kuitenkin niin, että veron määrä on aina väh. 50 % verotusarvosta
- alettiin verottamaan käytettynä maahantuotuja autoja siten, että vero oli 90 %:a vastaavasta uuden auton verosta

1969 Säädettiin Suomessa valmistetun auton ja moottoripyörän verotusarvoksi ajoneuvon valmistuskustannusten perusteella määriteltävä ajoneuvon hinta valmistuspaikalla.

1971 Pakettiautojen verovapaus rajoitettiin ajoneuvoihin, joiden tavaratila täytti tietyt vähimmäismitat. Tällöin verovapaiksi jäivät enää kookkaat laatikkomalliset pakettiautot.
1975/76 Autojen ja moottoripyörien maahantuonnista määrättiin suoritettavaksi erityismaksu.
- maksu oli 18.10.1975 alkaen 50 %:a autoverolain mukaisesta auto- ja mp-verosta
- samana vuonna maksua alennettiin 30 %:iin ja sitten 20 %:iin ja lopulta 10 %:iin ja erityismaksu kumottiin 1976

1983 Maastohenkilöautot autoverotuksen piiriin alennetulla verokannalla.

1987 Vuosikymmenen alun hienosäätöjen jälkeen autovero oli muotoutunut tasolle, jolla autovero oli auton verotusarvon määrä korotettuna 32 %:lla ja vähennettynä 4 600 mk:lla.

1988 Vähäpäästöiset bensiinikäyttöiset henkilöautot saivat verotusarvosta kat-vähennyksen 3 500 mk.

1989 Vähäpäästöiset bensiinikäyttöiset henkilöautot saivat verotusarvosta kat-vähennyksen 4 500 mk.

1990 Verokerrointa pienennettiin 5 %-yksikköä 1.9.1990 alkaen.

1991 Verokerrointa pienennettiin 5 %-yksikköä 25.5.1991 alkaen.

1993 Veroprosenttia alennettiin 20 %-yksiköllä
- verotuksen painopistettä siirretään käyttömaksun puolelle
- pakettiautojen verovapaudesta luovuttiin ja verokannaksi säädettiin 35% verotusarvosta (hallitus esitti 50%:ia)
- maastohenkilöautojen veroetu poistui ja niitä verotetaan kuin henkilöautoja.

1994 Käyttömaksu astuu voimaan perusteena ”autoveron tuoton alentuminen”.

1995 Suomen EU-jäsenyyden myötä verotusta ei enää toimiteta rajamuodollisuuksien yhteydessä.
- muuttoautojen täydellisestä verovapaudesta luovuttiin ja alennukselle määrättiin markkamääräinen katto 50 000 mk
- käytettynä tuotujen autojen autoveron määrittelyyn otettiin vuoden 1995 alusta käyttöön kaavamainen ikävähennyksen laskentasääntö. Komission virallisen huomautuksen takia tätä muutettiin 30.12. 1998 alkaen nykyiseen muotoon.

1997 Muuttoautojen verovapauskatto nostettiin 80 000 markkaan.

1997 Autoliitto teki valituksen käytetyn auton tuontiasiasta EU:n komissiolle 22.9.1997.

Autoliiton mielestä käytetystä autosta perityllä autoverolla estetään tavaran vapaata liikkumista EU:n sisällä. Valituksen perusteella EU:n komissio antoi Suomen hallitukselle nootin siitä, että käytetystä autosta peritään selvästi enemmän veroa kuin mitä voidaan ajatelle, että jäljellä olisi vastaavanlaisessa autossa Suomen markkinoilla. Nootin perusteella Suomi teki tarkennuksia autoverolakiin 15.1.1999. Tarkennettukin laki aiheutti edelleen käytännöllisiä vääristymiä käytetyn auton verotuksessa, joten moni käytetyn auton tuoja on riitauttanut asiansa suomalaisessa tuomioistuimessa.

Uudenmaan lääninoikeus antoi 19.4.1999 tuojalle myönteisen päätöksen käytetyn auton maahantuonnin verotuksesta. Tuomion mukaan veroa määrättäessä on huomioitava käytetyn auton hinta Suomessa. Päätös koskee vuonna 1997 Saksasta Autoliiton jäsenen maahantuomaa autoa. Käytännössä päätös mahdollisti valitusoikeuden kaikkien ulkomailta tuotujen käytettyjen autojen verotuspäätöksiin.

Tullihallitus valitti 24.6.1999 Uudenmaan läänioikeuden antamasta päätöksestä ja asia siirtyi Korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus teki maaliskuussa 2000 ennakkoratkaisupyynnön Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle (15.03.2000/498 KHO:2000).

19.9.2002 Päätös EY-tuomioistuimesta, jossa todetaan Suomen autoverolain syrjivän käytetyn auton maahantuojaa. (C-101/00 Siilin)

16.12.2002 Korkein hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että autoverolaki on syrjivä ja vastoin EY-oikeutta. Yksityisen henkilön tuodessa toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta käytetyn ajoneuvon ei kannetun autoveron määrä saanut olla suurempi kuin Suomessa jo rekisteröidyn samanlaisen käytetyn ajoneuvon arvoon sisältyvä autoverosta jäljellä oleva määrä. Henkilön tuomalle ajoneuvolle voitiin määrätä autoverolle suoritettavaksi arvonlisäveroksi kutsuttu vero, mutta veron oli oltava määrältään samalla tavoin syrjimätön kuin itse autoveron. (KHO:2002:85)

15.5.2003 Muutettu autoverolaki astui voimaan takautuvasti 1.1.2003 lähtien. Tuontihintaperusteisesta autoverosta siirryttiin henkilöautojen osalta yleiseen vähittäismyyntihintaan perustuvaan autoveroon. Uusien ja käytettynä maahantuotujen henkilöautojen verotusarvo määräytyy yleisen vähittäismyyntiarvon mukaan. Samalla uusista henkilöautoista kannettavaa autoveroa alennettiin noin kuudenneksella, jolloin autoveron osuus auton verollisesta kuluttajahinnasta aleni keskimäärin 25 prosenttiin.

16.4.2004 Korkein hallinto-oikeus ei antanut valituslupaa muuttoajoneuvon verottamista koskevassa asiassa. Helsingin hallinto-oikeuden 10.2.2003 antama päätös jäi pysyväksi ja sen mukaan muuttoajoneuvon verotusta toimitettaessa oli varmistettava, ettei autovero ennen muuttoajoneuvolle myönnettävän 80 000 markan (13 450 €) vähennyksen tekemistä muodostu syrjiväksi. (Helsingin HAO 10.02.2003 03/0109/7)

15.7.2004 Päätös EY-tuomioistuimesta, jossa todetaan, että autoveron kantaminen muuttoajoneuvosta ei ole Euroopan yhteisön oikeuden vastaista. Autovero ei saa kuitenkaan olla maahanmuuttajaa syrjivä. (C-365/02 Lindfors)

13.12.2004 Korkein hallinto-oikeus totesi muuttoajoneuvon verotusta koskevassa päätöksessään, että autoveron syrjimättömyys on varmistettava ennen muuttoajoneuvolle myönnettävän alennuksen huomioon ottamista. Muuttoajoneuvolle myönnettävä veron alennus on vähennettävä autoveron määrästä. (KHO:2004:104)
Ratkaisun seurauksena Tulli muutti käytäntöään veron laskemisessa ja oikaisee hakemuksesta 1.1.1999 – 14.5.2003 välisenä aikana tehdyt EU- ja ETA-valtiosta tuotuja muuttoajoneuvoja koskevat verotukset.

1.1.2005 Autoverolain muutoksella otettiin lakiin määrittely 3 - 6 kuukautta käytettyjen maahantuotavien autojen verokohtelusta. Lain muutoksen myötä myös Suomessa vakinaisesti asuva luonnollinen henkilö, jonka työpaikka sijaitsee muussa valtiossa kuin Suomessa, voi väliaikaisesti veroa suorittamatta käyttää työpaikan sijaintivaltiossa pysyvästi rekisteröityä, työnantajansa omistuksessa tai hallinnassa olevaa ajoneuvoa Suomessa liikenteeseen yksinomaan työtehtäviensä hoitamiseen.