Via Baltica yleistiedot

”Baltian tie”

Via Baltica on uuslatinaa tarkoittaen yksinkertaisesti ”Baltian tietä”. Tämä nimi annettiin reitille joka johtaa Tallinnasta jokseenkin suoraan etelää kohti vieden matkaajan Viron, Latvian, Liettuan ja pohjoisen Puolan halki aina Varsovaan saakka. Pituutta sillä on noin 1000 km. Suomalaisten kannalta Via Balticalla on merkitystä kolmella eri tavalla. Ensinnäkin se muodostaa eräänlaisen rungon kaikelle Baltian maihin tapahtuvalle matkailuliikenteelle. Toiseksi se on läpikulkureitti matkalla Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Ja kolmanneksi se on itse oma kohteensa, jonka varrella on paljonkin mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa.

Tien maine

Via Balticalla oli pitkään varsin huono maine, mikä lähinnä johtui vääristä odotuksista. Tietä ruvettiin näet käyttämään ja mainostamaan jo kauan ennen kuin se oli hyvässä ja yhtenäisessä kunnossa. Reitti muodostettiin yhdistämällä useita Baltian maiden halki pohjois-eteläsuunnassa tarjolla olevia maanteitä. Tämänsuuntaisiin väyliin ei Baltian kuuluessa Neuvostoliittoon ollut paljoa panostettu, koska tiestön lähinnä piti palvella Itämeren satamien ja Neuvostoliiton sisäosien välisiä, itä-länsisuuntaisia kuljetustarpeita. Näin ollen tiet olivat varsinkin Baltian maiden välisten rajojen tuntumassa huonotasoisia ja kapeita. Kun rajoille lisäksi perustettiin kaksinkertaiset tarkastuspisteet, ja Baltian maat ottivat käyttöön viisumipakon, Via Baltica osoittautui käyttäjien pettymykseksi jotakuinkin toivottomaksi vaihtoehdoksi. Näin tien maine tahraantui moneksi vuodeksi.

E67

Tilanne alkoi parantua, kun EU otti Via Baltican kehittämisohjelmaansa. Reitille annettiin eurooppatienumero E67, jolla tunnuksella se nyt johtaa Tallinnasta Varsovan kautta aina Prahaan asti. Kaikki Baltian maat kuten myös Puola liittivät Via Baltican omiin kiireisiin tienparannushankkeisiinsa, ja niin rupesi vähitellen kansallisten tiehallintojen ja EU:n yhteisrahoituksella jälkeä syntymään myös maastossa. Käyttäjä huomioi ensimmäiseksi yleensä ajopinnan laadun, mutta sen lisäksi että tie on kauttaaltaan saanut uuden päällysteen, sitä on myös levennetty. Useita siltoja on uusittu, ja rautatien tasoristeykset ovat poistuneet jokseenkin kokonaan. Eniten liikennettä on kuitenkin jouduttanut sarja ohitusteitä, minkä ansiosta suurempien taajamien keskustat päästään kiertämään.

Avoimet rajat

Rajat eivät enää häiritse liikenteen sujuvuutta. Viisumipakko poistui jo 1997, tullitarkastukset katosivat vapunpäivänä 2004 Via Baltica -maiden liittyessä Euroopan Unioniin, ja viimeisin este häipyi joulukuussa 2007, kun Schengen-sopimus astui voimaan myös Baltian ja Puolan osalta. EU:n aikanaan kustantamat raja-asemaparit jököttävät nyt tyhjillään muistuttamassa lyhyeksi jääneestä byrokratiavaiheesta. Vaikka rajanylittäjiä ei enää normaalitapauksessa pysäytetäkään, paikalla näkyy kuitenkin olevan liikkuvia tullipartioita, jotka autoistaan käsin seuraavat liikennettä ja saattavat puuttua asiaan epäilyttävien tapausten kohdalla. Raja-alueella on alennettu kattonopeus.

Liikennevirrat

On pidettävä mielessä, että Via Baltica ei ole muusta liikenteestä erotettu läpiajokaista Keski-Eurooppaan, vaan sillä ajetaan kansallisen ja paikallisen liikenteen seassa ja sen ehdoilla. Kuten arvata saattaa, tungosta on eniten suurten kaupunkien tuntumassa. Vaikka itse kaupunkialueella ei joudukaan ajamaan (paitsi Tallinnassa ja Varsovassa), jo Riian ja Kaunaksen ohitusteillä saattaa joutua ruuhkiin. Muilta osin reitillä onkin sitten varsin väljän oloista. Hiljaisinta on rajojen tuntumassa – niin vähäistä läpimenevä liikenne toistaiseksi on.

Liikenteen onnettomuustilastot

Eräs liikenneturvallisuuden keskeisiä mittareita on liikennekuolemien määrä. Tämä on Via Baltica –maissa (kuten myös Suomessa) viimeisen kymmenvuotiskauden aikana yleensä laskenut kasvavasta autokannasta ja lisääntyvästä liikenteestä huolimatta. Ainoan poikkeuksen muodostaa Liettua. EU:n liikenneonnettomuustietokannan (CARE) mukaan liikennekuolemia kirjattiin vuonna 2006 Virossa 204, Latviassa 407, Liettuassa 759 ja Puolassa 5243 (Suomen luku oli 336). EU-komission liikenneturvasivuilta löydät englanniksi maakohtaiset liikenneturvaprofiilit kaikista Via Baltica –maista.

Onko Via Balticalla turvallista ajaa?

Kokonaisvaltaisen kehittämisohjelman ansiosta Via Baltica muodostaa turvallisimpiin kuuluvan tieyhteyden Baltiassa ja Puolassa. Pidättyvää ajotapaa noudattaen sen käyttäminen ei ole riskialttiimpaa kuin ajaminen jollakin Etelä-Suomen valtatiellä. Maakohtaisiin eroihin liikennekulttuurissa palataan edempänä, mutta yleisesti voi todeta myöhäisen autoistumisen vaikuttavan liikennekäyttäytymiseen Via Baltica –maissa. Auton omistaminen ei itäblokissa ollut yleistä, joten autosta tuli himoittu, etuoikeutettujen luokkaan kuulumisen symboli. Tämä on jättänyt jälkensä, ja omaan autoon – nyt kun sellainen on – suhtaudutaan edelleen tunnepitoisesti, pätemistarpeen välineenä. Ainoa järkevä tapa kohdata kehittymättömän liikennekulttuurin mahdolliset ilmentymät on väistää, antaa tilaa ja olla sekaantumatta. Näin toimien myös Via Baltica on turvallinen.

Baltianmatkailun runkoreitti

Kuten alussa todettiin, Via Baltica muodostaa oivan lähtökohdan kaikelle Baltian maihin suuntautuvalle matkailulle. Viro, Latvia ja Liettua ovat pääasiassa itä-länsisuuntaan levittäytyviä alueita, ja Via Baltica halkoo ne jotakuinkin keskikohdastaan. Se muodostaa eräänlaisen logistisen rungon, josta käsin voi lähteä tutustumaan sivuille avautuviin ”oksistoihin”. Lännen puolella ovat tarjolla esim. Viron saaret, Latvian Kuurinmaa rannikkoineen sekä Liettuassa Šiauliai kiehtovine ristikukkuloineen ja Kuurinkynnään omalaatuinen dyynimaisema. Idästä löytyvät mm Viron järvet sekä Tarton ja Viljannin kaupungit, Baltian metsäiset ylänköalueet ja Liettuan viehättävä pääkaupunki.

Via Baltica vaihtoehtoreittinä Keski-Eurooppaan

Keski-Eurooppaan nähden Suomi on lähes saaren asemassa. Ellei halua kiertää Pietarin tai Haaparannan kautta, ainoa tapa päästä ajokkinsa kanssa Manner-Eurooppaan on aloittaa laivamatkalla. Kun lyhin meritie vie Suomenlahden poikki, moni valitsee reitin Tallinnasta Baltian ja Puolan läpi. Kustannuksia ja matka-aikaa ajatellen Via Baltica onkin varteenotettava vaihtoehto – varsinkin nyt kun rajat eivät enää hidasta ja tien laatu on parantunut.

Via Baltica on sitä käyttökelpoisempi, mitä idempänä lopullinen kohde sijaitsee. Puolaan, Tshekkiin, Slovakiaan, Unkariin, Itävaltaan ja Adrianmeren rannikolle se tarjoaa erinomaisen yhteyden. Berliiniin ja yleensäkin itäiseen Saksaan matkaavan kannalta Baltian reitti on jokseenkin samanarvoinen itämerenlaivojen kanssa: minkä menettää ajourakan ja matka-ajan lisäyksenä, saattaa kuitenkin säästää kokonaiskuluissa.

Itämerenlaivoilla matka Helsingistä Saksan rannikolle kestää illan, yön ja seuraavan päivän. Matka-aika on 25-27 tuntia. Jos on menossa Berliiniin, Saksassa on edessä vielä muutaman tunnin ajo. Via Balticaa käyttävä voi lähteä matkaan Helsingistä esim. aamulautalla Tallinnaan, ajaa Puolan Augustówiin (720 km) ja yöpyä siellä sekä jatkaa seuraana päivänä jäljelläolevat 750 km Berliiniin. Sitkeä ajaja ennättää siis Helsingistä Berliiniin Via Balticaa käyttäen samassa ajassa (n. 30 tuntia) kuin laivakyydin valitseva. Jos matkaan lähtee kaksi aikuista henkilöauton kanssa, kustannukset ovat Via Balticaa ajaen karkeasti laskettuna 30-35% laivavaihtoehtoa pienemmät (laskelmaan sisältyvät Via Baltican osalta laivamatka Tallinnaan, polttoainekulut, kahden päivän ateriat sekä yöpyminen kolmen tähden hotellissa, kahden hengen yhteiskulut: n. 420 euroa).

Via Baltica matkailukohteena

Via Baltica on kuitenkin jo sellaisenaan oman matkansa ansaitseva kohde, jolla riittää ohjelmaa yhden, kahden tai kolmenkin viikon retkelle – sisältöä voi kukin lisätä makunsa mukaan viipymällä pidempään vaikkapa suuremmissa kaupungeissa. Reitin varrella on keskiaikaisia kaupunkeja, vehmaita metsätaipaleita, merenrantaa hiekkadyyneineen, rauhallista maalaismaisemaa haikaranpesineen, linnanraunioita, kartanoita ja palatseja, museorautateitä, vilkkaita kauppahalleja ja toreja, Seurasaaren kaltaisia mutta monin verroin laajempia ulkoilmamuseoita, kylpylöitä, edullisia ostosmahdollisuuksia, runsaasti kulttuuritarjontaa jne. Kaikesta tästä löydät vinkkejä reittiselostuksestamme. Polttoaine on edelleen suhteellisen halpaa (huhtikuussa keskimäärin 1,05 euroa litralta 95E), edullista majoitusta löydät Autoliiton jäsenetukohteista, ja ravintoloidenkin hintataso on toistaiseksi pysynyt selvästi alle Suomessa totutun.

Via Balticalla 2008

Autoliiton huhtikuussa 2008 suorittaman päivitysajon perusteella Via Baltica on nyt lähes kauttaaltaan vähintään suomalaista keskivertovaltatietä vastaavassa kunnossa. Kulumisuria esiintyy toki paikoitellen, mutta pääosin päällyste on sen verran uutta, ettei niitä ole ehtinyt syntyä. Tien laadun kannalta pahin kohta on Pärnun kaupungin alueella: keskustan koillispuolitse ohittava Ehitaja tee on 5 km:n matkalta melko huonokuntoinen, samoin Riian ohitustie Väinäjoen padolla. Muilta osin heikkotasoisia tieosuuksia on lähinnä Puolassa, jossa tietyöt haittaavat kulkua 10 km:n taipaleella Białystokin pohjoispuolella sekä Wyszkówin kaupungin kohdalla, jossa Varsovaan ulottuvaa nelikaistatietä parhaillaan rakennetaan.