5. Etappi
Kuten muillakin rajoilla reitin varressa myös Grenctālen ja Saločiain raja-asemapari näyttää haamumaisen hylätyltä. Maisemat eivät rajanylityksen takia muutu, vaan nyt on jokseenkin pysyvästi siirrytty soisesta ja metsäisestä Pohjolasta maatalousvaltaiseen Keski-Eurooppaan. Puustoa esiintyy tästä lähtien vain yksittäisinä metsikköinä; vasta Puolassa on edessä muutamia pitkiä metsätaipaleita. Maastokin on Puolan rajalle asti hyvin tasaista. Tämä on suuresti helpottanut teiden rakentamista, joten sen minkä automatkailija menettää maiseman vaihtelevuudessa, sen hän voittaa ajomukavuudessa.
Tie seurailee aluksi Bauskasta tuttua Mūsajokea (täällä nimeltään Mūša), joka virtaa enimmäkseen näkymättömissä oikealla puolellamme. Joen varressa oikealla 6 km:n jälkeen Saločiain pikkukaupunki. Siitä 12 km edempänä vasemmalla pienessä ylämäessä metsikön laidassa joukko puurakenneksia joista suurimmassa kahvila nimeltä 19-as kilometras (nimi perustuu etäisyyteen rajasta). Laadusta sekä myönteistä että kielteistä palautetta. Pian sen jälkeen tienhaara, josta oikealle tie (21 km) Biržain kaupunkiin.
Biržai on kiireettömälle poikkeamisen arvoinen kohde. Kaupunki on tunnettu useista pienistä panimoistaan. Se sijaitsee kahden järven välissä, ja sen huomattavimmat nähtävyydet ovat pohjoisemman järven rannalla olevat kaksi aatelispalatsia. Toiseen johtaa järven yli puolen kilometrin pituinen puinen silta. Eteläisen järven tuntumassa hyvätasoinen hotelli Tyla.
Via Baltica jatkuu Biržain tienhaarasta etelää kohti. 8 km:n jälkeen tie (0,5 km) oikealle Pasvalys-nimisen kaupungin keskustaan. Nähtävyytenä kirkko, joka halkeilee perustan pettäessä – ongelma täällä kuten muuallakin savipohjaisissa jokilaaksoissa. Tilannetta pahentaa Pohjois-Liettuassa maaperässä olevat kipsikerrostumat, joita vesi vähitellen sulattaa tuottaen sortuvia onkaloita. 26 km edempänä tie (0,4 km) oikealla näkyvälle urheilulentokentälle, jossa kokoelma museokoneita. Kahvila ja 9 huoneen motelli. Urheilulentotoiminta on pitkään ollut suosittua Liettuassa, ja maa on kansainvälisesti varsin menestynyt. 3 km edempänä Via Baltica erkanee oikealle Panevėžysin ohitustielle, joka kiertää kaupungin länsi- ja eteläpuolitse tehden 21 km:n lenkin. Suoraan ajaen Panevėžysin keskustan kautta matkaa tulee 16 km.
Panevėžys
Panevėžys on Liettuan viidenneksi suurin kaupunki (~120.000 asuk.). Oltuaan menestyvä erityisesti muoviteollisuuden alalla se on Neuvostoliiton hajottua menettänyt markkinoita ja sen seurauksena myös asukaspohjaa. Nimensä se on saanut sijainnistaan Nevėžys-joen varressa, ja joen tuntumassa on nytkin sen viehättävin osa. Lähellä jokea sijaitsee myös yksi koko Via Baltican tasokkaimpia hotelleja: Romantic.
Vaihtoehtoreitti: 8 km Panevėžysin eteläpuolella olevassa risteyksessä E67 eli Via Baltica kääntyy kohti etelää ja Kaunasta, kun puolestaan Panevėžysin ohitustie levenee nelikaistaiseksi ja jatkuu A2- ja E272-merkinnöillä kaakkoon, Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan (Vilnius). Matkaa Vilnaan kertyy risteyksestä 127 km (nelikaistatietä). Vilnasta voi palata Via Balticalle niinikään nelikaistatietä A1/E85 (103 km) Vilna-Kaunas, jolloin lisämatkaa tulee Via Balticaan verrattuna 139 km. Vilnan lisäksi kiertoreitin varrella voi tutustua Trakain järvilinnaan, joka on Liettuan huomattavin yksittäinen nähtävyyskohde, sekä lähellä Kaunasta olevaan Rumšiškėsin laajaan ulkoilmamuseoon.
Tässä reittiselostus kuitenkin seuraa Panevėžysin eteläpuolen risteyksestä Via Balticaa eli tietä A8/E67. Nyt ollaan Keski-Liettuan tasangon kaikista tasaisimmassa osassa, ja näkyvyyttä tuntuu olevan rajattomasti joka suuntaan. On helppo ymmärtää kuinka muinaiset liettualaiset ratsuineen pystyivät täällä torjumaan kristinuskoa levittävien kalparitareiden hyökkäykset; tämä olikin se Euroopan kolkka, jossa viimeiseksi luovuttiin pakanuudesta. Liettua on lähes täysin kivetön maa, jossa kalliota ei näe juuri missään. Niinpä pakanat hämmästelivät mannerjään kaukaa pohjoisesta tuomia siirtolohkareita ja piti niitä uhripaikkoinaan. Näitä uhrikiviä on nähtävissä tien oikealla puolella. Lähin niistä löytyy n. 10 km etelään Panevėžysin risteyksen jälkeen eli 0,7 km ennen Ėriškiain tienhaaraa.
7 km tienhaaran jälkeen Ramygalan pikkukaupunki, jonka nimi – ”rauhan kolkka” – totuudenmukaisesti kertoo paikkakunnan hiljaisuudesta. Suurempaa metakkaa ei liene ollut sen jälkeen kun kalparitarit hyökkäsivät 1370. Toisin kuin suurin osa Liettuaa, Ramygalan alue ei ollut jonkin ylimyssuvun omistuksessa vaan kuului kirkolle ja sittemmin Vilnan yliopistolle. 10 km edempänä Truskavan kylä, jossa oikealla uusi kirkko (vuodelta 1990), vasemmalle vievä tie johtaa mm. Pavermenysin kartanoon (lehmuskujan päässä oikealla). Klassisistinen rakennus on yksityisomistuksessa.