Teiden ja siltojen tila ei ole kadehdittava. Kevät paljastaa tehokkaasti viime vuosien tekemiset ja tekemättä jättämiset, mistä esimerkkeinä ovat päällysteiden uusimisajan harvenemisen ja päällystevahvuuksien ohentamisen vaikutukset autoilijoille. Sillat rapautuvat ja vauriot pahenevat, minkä takia niiden korjauslasku kasvaa koko ajan. Päällysteet purkautuvat laajoilta alueilta, keskisaumat ratkeavat syville kuopille ja painumat lisääntyvät, eivätkä tilkkupaikkaukset ole kestävä ratkaisu ongelmiin. Tilanne on erityisen vaarallinen ajokauttaan aloitteleville motoristeille. Syyksi ongelmiin on esitetty kovaa talvea. Päättäjiltä ja muilta vastuullisilta näyttää unohtuneen, että talvi ja pakkanen eivät ole outo ilmiö meidän leveysasteilla. Päällysteiden huono kunto johtaa teiden ja siltojen rungon kastumiseen ja jäätymiseen, mikä aiheuttaa entistä suuremmat vauriot perusrakenteisiin. Suomalaiset veronmaksajat ja yritykset maksavat laskun kertaantuvina korjaus-, onnettomuus-, ajoneuvojenkorjaus- sekä logistiikkakustannuksina.
Lain mukaan tienpitäjällä on ankara vastuu siitä, että tiestö on turvallisesti liikennöitävässä kunnossa. Onnettomuustilanteissa tulisi kaikki tiestön tilasta johtuvat onnettomuudet saattaa tienpitäjän maksettavaksi. Tämän takia vahingon kärsineiden tulisi välittömästi vahingon satuttua ilmoittaa tapahtumahetken olosuhteista poliisille ja vakuutusyhtiölleen. Vakuutusyhtiöiden tehtävänä on käyttää entistä tehokkaammin lainmukaista oikeuttaan hakea maksetut korvaukset tienpitäjältä takaisin. Näin varmistetaan se, ettei lasku jää vakuutusjärjestelmän kautta tienkäyttäjien maksettavaksi.
Liikenne ja viestintäministeriö sekä uusi Liikennevirasto (ent. Tiehallinto) ovat vastuussa valtionteistä. Rahoituksen hankkiminen tienpitoon ei ole helppo haaste. Ministeriön ja uuden viraston ajatus siitä, että vähemmällä tehdään enemmän, ei kuulosta uskottavalta, ja visiot ovat kovin kaukana arjen todellisuudesta ja tarpeista.
Valtiovarainministeriö on puolestaan torjunut jatkuvasti hankkeita, jotka on laskennallisesti osoitettu kansataloudellisella hyötysuhteella erittäin kannattaviksi. VM:n näkökulma on puhtaasti valtiontaloudellinen. Hankkeita ei voida edistää nousukaudella, kun vaarana on maanrakennusmarkkinoiden ylikuumeneminen. Laskukaudella hankkeisiin ei ole varaa. Tässä asetelmassa Suomen kansantalouden etua ei valvo kukaan ja lopputuloksena on jatkuva teiden kunnosta tinkiminen sekä kasvavan loppulaskun lykkääminen tulevien sukupolvien maksettavaksi.
Infrastruktuurin hoitaminen ja kehittäminen ovat ratkaisevassa asemassa tavoiteltaessa tuottavuuden parantamista yhteiskunnassa. Tienkäyttäjät maksavat vuosittain veroina valtiolle 7 miljardia euroa, josta tienpitoon käytetään 0,8 miljardia euroa. Tässä tilanteessa vastuulliset ministeriöt suunnittelevat uusia veronkorotuksia ja tiemaksuja sen sijaan, että keskittyisivät vastuullaan olevan omaisuuden järkevään hoitoon. Autoliitto katsoo, että Suomeen tarvitaan kansallinen ohjelma, jolla varmistetaan rahoitus tiestön kunnon saattamiseksi tämän päivän liikennemääriä ja liikenneturvallisuustavoitteita vastaavaksi. |
