 Ristikadun ja Eriksnäsintien välisen tieyhteyden rakentamista Järvenpäässä Joulukuussa 2011. |
 Myllytien ja Kirjastokadun risteykseen Järvenpäässä on ilmestynyt väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki. |
 Järvenpäässä on Loutinkadun alkupäästä löytyvä liikennemerkkien sekava sijoitus. Liikennemerkkien tarkoitus on olla yksiselitteisiä ja tarkoittaa sitä mihin tarkoitukseen ja mihin paikkaan ne on asetettu. |
9.12.2011
Kiitosta ja moitetta Järvenpään liikennejärjestelyille
Kiitos täytyy antaa siitä, että vihdoinkin on ryhdytty rakentamaan puuttunutta kadunpätkää Ristikadun ja Eriksnäsintien välille. Tämä yhteys tarvitaan ehdottomasti purkamaan niitä liikennemääriä jotka nyt pakosta joutuvat kulkemaan keskustan läpi Postikatua tai Sibeliuksenkatua pitkin. Onnettomuustilastot ovat jo useamman vuoden ajan osoittaneet, että näiden katujen liikennemääriä pitää saada ohjatuksi muille reiteille. Mutta minkäs teet kun muuta reittiä ei ole ollut.
Toivoa sopii että uusi katuyhteys myös rakennetaan läpikulkuun sopivaksi eikä nurkkakuntaisesti täytetä sitä töyssyillä tai muilla esteillä.
Toinen kiitoksen paikka on Myllytien ja Kirjastokadun risteykseen ilmestynyt väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki. Aikaisempi tilanne oli aivan kestämätön, kun juna saapui ja pysäköintipaikalta lähtenyt autojen virta sulki Myllytien aina keskustan alikululle saakka. Nyt liikennevalot pätkivät Myllytien autovirtaa ja molemmista suunnista pääsee liikenteeseen mukaan.
Moitteen paikkojakin löytyy. Eräs sellainen on Loutinkadun alkupäästä löytyvä liikennemerkki, josta on vasemalla oleva alin valokuva. Liikennemerkkien tarkoitus on olla yksiselitteisiä ja tarkoittaa sitä mihin tarkoitukseen ja mihin paikkaan ne on asetettu. Tämä liikennemerkki osoittaa, että vilkkaasti liikennöity Loutinkatu onkin yhdistetty jalankulku- ja pyörätie. Ilmeisesti säästösyistä merkki on asetettu valmiiseen suojatien merkin tolppaan ajoradan reunaan ja saatu aikaan laiton tilanne. Ei tällaisia saa olla.
Merkki pitää siirtää vaikkapa taaempana näkyvän alueellisen pysäköintikiellon tolppaan.
Siinä samalla joku voisi miettiä, voisiko tämän alueellisen pysäköintikiellon takarajaa siirtää Siltakadun risteyksen lähelle, jotta ilmeisen tahallinen liikennettä häiritsevä pysäköinti Loutinkadulla loppuisi.
Pimeä aika ja Joululiikenne ovat taas täällä. Eipä voisi muuta toivoa kuin takavuosien tapaan "Hei! Heijastin heilumaan".
Ja sitten sitä joulumieltä ratin taakse!
Ollaan kavereita liikenteessä.
Joulurauhaa ja turvallista liikennevuotta 2012!
Jukka
_____________________________________________________________________
14.08.2011
Olenko hyvä kuljettaja?
Tämä kysymys käy varmaan jokaisen autonkäyttäjän mielessä aika ajoin.
Näin koulujen alkaessa tätä asiaa on hyvä miettiä aivan käytännössä. Hyvä kuljettaja ottaa toiset liikkujat huomioon liikenteessä. Teenkö niin?
Huomaanko pienet koululaiset liikenteen vilinässä? Otanko huomioon, että koululaisten liikkuminen ei vielä tapahdukaan kaikkien liikennesääntöjen mukaan? Olenko tarkkana suojateitä lähestyessäni etten vaaranna jalankulkijoita? Huomaanko väistää pyöräilijää, joka kääntyessäni lähestyykin takaa? Pysyykö nopeuteni kaupunkialueella säädetyissä rajoissa? Ovatko muut kulkijat mielestäni kunnon kansalaisia? Jos vastauksesi kaikkiin kohtiin on kyllä, on liikenneasenteesi jo hyvällä tasolla.
Jatketaanpa. Hyvä kuljettaja ennakoi ja huomaa syntyvän vaaratilanteen jo kaukaa. Teenkö niin?
Mietipä hetki, milloin viimeksi olet joutunut äkillisesti syntyneeseen tilanteeseen, jossa vain nopea jarrujalkasi, tai rattikätesi pelasti tilanteen? Tänään? Eilen? Viime viikolla?
Estävätkö muut liikenteen osalliset jatkuvasti menoasi? Tuleeko eteesi koko ajan yllättäviä tilanteita?
Koetko kilpailevasi viereisellä kaistalla ajavan kanssa edelle pääsystä? Tekevätkö muut kuljettajat äkillisiä, vaarallisia liikkeitä?
Jos nämä asiat tuntuivat yhtään tutuilta, sinulla on vielä matkaa hyväksi kuljettajaksi.
Istupa joskus pitkän matkan linja-autoon ja seuraa mitä sen kuljettaja tekee liikenteessä. Huomaat varmaan että häntä ei yllätä oikein mikään.
Ei muu liikenne, ei kelin vaihtelu, ei häntä kiinnosta kilpaileminen, vaaratilanteen hän on huomannut jo ennen sinua ja varautunut siihen.
Minäkin teen virheitä liikenteessä. Pyydän niitä anteeksi muilta kulkijoilta ja opin joka päivä uutta. Toivon jonakin päivänä olevani hyvä kuljettaja.
Ollaan kavereita liikenteessä!
Jukka
_________________________________________________________________________
15.12.2010
Joulurauhaa ratin taakse!
Alkanut talvi on koetellut meidän ratinkääntäjien hermojen pitävyyttä monin eri tavoin. Lunta on tullut vaikkei tupaan, niin tuvan ulkopuolelle sitäkin enemmän. Lumipenkat peittävät
varsinkin lasten näkymistä suojateiden lähellä, jarrutusmatkat ovat pidentyneet
ja pimeys haittaa näkyvyyttä suurimman osan vuorokautta. Pääkaupungissa käyneet
tietävät kadunvarsien pysäköinnin ongelmat ja kenkienkin alla liukkaalta
tuntuvan lumisohjon.
Hyvää ja positiivista asennetta kanssaliikkujiin kannattaa kuitenkin aina vaalia.
Nämä kaikki muutkin liikkujat tässä ympärillä ovat toimittamassa jotakin asiaa. Menossa töihin, tai kotiin, kauppaan, kirjastoon, uimahalliin, jne. Kaikilla on sama päämäärä,
selvitä likkenteessä itseään, tai muita vaarantamatta perille. Kotiin
myöhässäkin tuleva isä tai äiti on kuitenkin monin verroin parempi, kuin
matkalle jäänyt.
Ensimmäisen miljoonan kilometrin aikana olen itsekin lopulta oppinut pari tärkeää asiaa liikenteen
ammattilaisilta:
1. Älä provosoidu.
2. Älä itsekään provosoi.
Näillä kahdella asialla saa itsensä irti siitä niin herkästi alkavasta turhasta näyttämisestä ja
kilpailemisesta, joka tekee liikenteestä aggressiivisen. Kun huomaa, että oman
asenteen rauhoittaminen parantaa kyydissäolijoidenkin mukavuutta, on
liikenteessä kulkeminen paljon sopuisampaa. Äkkinäisiä tilanteita ei enää
tulekaan, kun oma ajotapa ja asenne ovat kunnossa.
Mitähän jos tekisimme autoilijat yhdessä muutaman uuden vuoden lupauksen, joissa ei vaadita mitään
muilta, vaan koko asia lähtee ihan omasta halusta parempaan ja turvallisempaan
liikenteeseen:
Minun autoni ei liiku ennenkuin kaikilla mukana olijoilla on turvavyö kiinni.
Minun autoni edestä jalankulkija voi turvallisin mielin ylittää suojatien.
Minä ajan kaupunkialueella ilman kiirettä.
Minä voin vastata kännykkääni ajon jälkeen.
Minä kuljettajana samoin, kuin autoni olemme kunnossa liikkeelle lähtiessämme.
Joulurauhaa ja turvallista liikennevuotta 2011!
Jukka
___________________________________________________________________________
21.10.2010
Pimeä vuodenaika testaa kuljettajaa.
Lokakuu toi jälleen mukanaan ajokelit, joissa yhdistyy pimeys, sade ja musta asfaltti. Tämä yhdistelmä testaa kaikkien ajoneuvojen kuljettajien näkökykyä, havainnointia ja myös ajoneuvon ajovaloja ja katuvalaistuksen tehoa.
Tarkkuutta tarvitaan. Jalankulkija on hankala havaita tavallisella suojatielläkin ja heijastimet vaatteissa ovat todella tarpeen.
Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota, miten paljon auton tuulilasin pylväät peittävät näkyvyyttä? Jos risteystä lähestyy kaksi ajoneuvoa risteävistä suunnista samalla nopeudella, jää toinen auto helposti piiloon tuulilasin pylvään taakse. Kuljettajalle tulee vaikutelma, että toinen tie on tyhjä, kun sillä ei näy mitään liikkuvaa, joka kiinnittäisi huomion. Liikkuva vaara yllättää sitten risteyksessä ja kuljettaja selittää, että ei nähnyt toista osapuolta. Näin varmaan olikin.
Mitä opimme tästä? Sen, että yksi vilkaisu sivulle ei riitä! Pitää kurkistaa pylvään taakse, josko siellä kuitenkin joku on. Keskustelin tästä asiasta taannoin pitkään ajaneen ammattikuljettajan kanssa. Hän sanoi kokemuksestaan, että tuulilasin pylvään taakse mahtuu piiloon jopa linja-auto!
Auton ajaminen ei ole helppoa. Jos se tuntuu helpolta niin on jäänyt jotakin huomaamatta...
En malta olla jälleen kiinnittämättä huomiota liikenteen kaupunkinopeuksiin. Erityisesti siihen, että juuri omalla asuinalueella pitää polkea niin vimmatusti vauhtia koneeseen. Kuitenkin me jokainen toivomme, että juuri omalla asuinalueellamme olisi ihana rauha ja turvallinen olo asua ja elää. Miksi emme tekisi aluettamme itse rauhalliseksi? Jokainen kuljettaja omalta kohdaltaan. Vähemmän ääntä, vähemmän vauhtia ja vähemmän pakokaasuja. Hyvä tapa tarttuu pian muihinkin ja muistuu mieleen, kun liikumme toisten asuinalueella. Tuloksena on yhteistä hyvää. Aloita sinäkin jo tämä tänään!
Jukka
______________________________________________________________________
20.01.2010
Asennekysymys
Yhdysvaltain entinen presidentti Kennedy sanoi joskus puheessaan näin: Älä kysy mitä maasi voi tehdä sinun hyväksesi, vaan mitä sinä voit tehdä maasi hyväksi? Tämä sama asenne voisi olla hyvä ohjenuora myös liikenteeseen.
Miksi meitä kiinnostaa niin tavattomasti mitä toiset tekevät liikenteessä. Miksi se on aina toinen joka kaahaa, ohittaa ja vaarantaa? Miksi kerta toisensa jälkeen joku lehden palstoilla valittaa sitä miten joku tulee väliin jos yrittää pitää etäisyyttä edellä ajavaan. Mitä sitten? Liikenteessä ollessamme me jokainen vaihdamme kaistaa joka ikinen päivä. Aina menemme toisten muodostamaan väliin etelä-Suomen vilkkaassa liikenteessä. Pitää vain sietää naapureitaan ja mieluummin olla avuksi sille joka kaistaa vaihtaa. Takana tulevan etäisyyttä emme pysty muuttamaan, mutta edellä ajavaan eäisyyden pito on yksin minusta itsestäni kiinni. Liikennevirran nopeus ei siitä muutu missä järjestyksessä yksittäiset autot siinä ovat. Ei myöskään perille pääsy.
Olisi kovin hyvä pysähtyä ajattelemaan Kennedyn tavoin miten minä voin parantaa omia tapojani ja tottumuksiani liikenteessä. Se mitä minä teen, on aivan riittävä parannus liikenneturvallisuudelle, kun oma asenne on kunnossa. Jotenkin näin: Minä ainakin tunnen ja osaan liikennesäännöt ja pystyn toimimaan niiden mukaan. Minä ainakin osaan näyttää vilkkua risteyksessä ja liikenneympyrässä. Minä ainakin osaan pitää riittävää etäisyyttä edellä ajavaan. Minä ainakin pystyn noudattamaan liikennevalojen ohjausta. Minä ainakin pystyn pysähtymään jos jalankulkija tulee suojatielle.
Kannattaa kokeilla.
On hauskaa huomata miten omaa asennetta parantamalla voi vapauttaa toisen vastuusta, vaikka hän virheen tekisikin. Eipä tuo haitannut, hyvää matkaa vain sinullekin! Turha siinä on kiroilla, oma päivä vain menee pilalle. Maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita mietittäväksi.
Talven lumista ja liukkaista keleistä huolimatta,
Ollaan kavereita liikenteessä!
Jukka
___________________________________________________________________________
12.11.2009
Alkutalven liukkaus luo vaativat ajo-olosuhteet
Paljon on lehdissä väännetty mielipidettä nastarenkaiden ja nastattomien talvirenkaiden hyvistä ja huonoista puolista.
Ensin perusasiat:
Talvirenkaalla ylipäänsä tarkoitetaan rengasta jonka sen valmistaja on tarkoittanut talvikäyttöön. Sen merkkinä on renkaaseen laitettu merkintä M+S joka tulee englanninkielisistä sanoista M=mud=muta ja S=snow=lumi.
Lainsäädäntömme mukaan tällä merkinnällä varustettuja renkaita on käytettävä talvirengaspakon aikana, eli joulukuun alusta helmikuun loppuun seuraavana vuonna.
Lisämääräyksenä on kulutuspinnan kuviosyvyys jonka pitää olla vähintään 3,5 mm.
Nastatonta talvirengasta saa käyttää vaikka ympäri vuoden, jos niin haluaa.
Nastoitetulla talvirenkaalla on muuten samat säännöt, mutta lisänä on käyttökieltoaika joka alkaa pääsiäistä seuraavasta viikonvaihteesta ja kestää lokakuun loppuun syksyllä. Käyttöaikaa voi jatkaa, jos keli sitä edellyttää, muuten kesäkäyttö on kiellettyä.
Se millaislla renkailla ajaa, on kovasti henkilökohtainen kysymys. Ehkä jotakin viitteitä antaa se, että raskas ammattiliikenne ajaa käytännöllisesti katsoen aina nastattomilla renkailla, usein samoilla renkailla kesät talvet. Ammattikuljettajat ovat oppineet ennakoinnin merkityksen ja pitävät etäisyyden muihin sellaisena ettei yllätyksiä tule. Ammattikuljettajista kannattaa ottaa oppia tässä suhteessa. Kun opin on sisäistänyt, pärjää nastattomilla renkailla aivan hyvin. Oma perheeni on ajanut talvet nastattomilla renkailla yli kymmenen vuotta ja aiomme ajaa edelleenkin.
Nastat antavat turvallisuuden tunnetta jääkeleille ja lyhentävät jarrutusmatkaa liukkaalla. Tästä usein seuraa, että liikenteessä käytetään lyhyempiä etäisyyksiä ja jarrutetaan vasta viime tipassa, kun tarve tulee.
On totta, että muutamien talven päivien keliolosuhteet ovat kovin vaativia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kokenut kuljettaja pärjää joka kelissä.
Voisiko liikenne ollakin rauhallisempaa ja ystävällisempää ilman nastoja?
Tukholman kokeilu nastakieltovyöhykkeestä onkin mielenkintoinen. Vähentääkö se pienhiukkasia ja katupölyä? Tuleeko lisää vahinkoja? Palkinnoksi voi saada kulumattomampaa asfalttia ja ehkä kadun ylläpitäjille hieman pienemmät tienhoitokulut ja terveellisemmät olosuhteet jalankulkijoille.
Ruotsi on ollut liikenneturvallisuuden kärkimaita jo vuosia. Jokainen siellä ajanut on pannut merkille kuljettajien ystävällisen asenteen toisia tiellä liikkuvia kohtaan. Mitähän, jos tämäkin asia laitetaan porukalla kuntoon myös täällä kotosuomessa ja
Ollaan kavereita liikenteessä!
Jukka
____________________________________________________________________________
19.05.2009
Kevyen liikenteen vuodenaika
Lämmin vuodenaika tuo liikenteeseen paljon lisää liikkujia. Moottoripyörien ja mopojen määrä lisääntyy, polkupyöräilijöitä ja jalankulkijoita on enemmän liikkeellä.
Kun kulkijoita on paljon, lisääntyvät eri liikennemuotojen kohtaamiset vieläkin enemmän. Vahinkojen riski kasvaa. En tarkoituksella käytä sanaa onnettomuus, koska sen sisältönä on "onnen puute" joka todellakaan ei ole turvalliseen liikenteeseen kuuluva käsite. Liikenteessä mukanaolijoiden yhteispeli, säännönmukainen, looginen toiminta ja toisten huomioonottaminen ovat sen kulmakiviä. Onni on toki hyvä asia mutta siihen ei liikenteessä pidä luottaa.
Liikennevahinko syntyy lähes aina huomiovirheestä. Toista osapuolta tai vaaraa ei ole kertakaikkiaan nähty ennenkuin juuri ennen törmäystä.
Kun itsekin olemme liikenteessä mukana eri rooleissa niin miten me voisimme ottaa toisemme paremmin huomioon?
Autoilijana pitää nähdä myös kevyt liikenne, nyt kulkijoita on. Risteyksessä kääntyvän pitää nähdä ja väistää samaan suuntaan kulkevaa jalankulkijaa ja pyöräilijää vaikka tämä tulisi takaakin. Samoin kärkikolmio ennen pyörätietä on tarkoitettu myös päätien pyöräilijöiden turvaksi.
Suojatiekäyttäytymisestä olen kirjoittanut aikaisemminkin ja tilanne on paranemassa. Yhä useampi autoilija on valmis parantamaan suojatiekäyttäytymisemme keski-eurooppalaiselle tasolle. Eikä se vaadi muuta kuin lain noudattamista: kun jalankulkija on suojatiellä tai astumassa sille, annetaan jalankulkijalle vapaa kulku.
Toivon että kaikki Autoliiton jäsenet muodostavat tässä etujoukon joka näyttää mallia kuinka toimitaan. Tuloksena on yhteinen hyvä: turvallisempi jalankulku.
Mopoilijoina ja pyöräilijöinä on hyvä tuntea liikenteen säännöstö jotta osaa toimia odotusten mukaan. Pyörällä ajetaan pyörätietä siellä missä sellainen on, ja vastaavasti jalkakäytävät pitää rauhoittaa jalankululle.
Jalankulkijoina otamme myös muut huomioon. Käytämme suojateitä katujen ylitykseen ja liikennevaloissa maltamme odottaa omaa vuoroamme. Liikennepsykologit kertovat meille että lapset saavat jo tarhaikäisinä vaikutteita vanhempiensa liikennekäyttäytymisestä. Muistetaan myös tämä puoli ja ollaan hyviä malleja tulevaisuuden liikenteen osapuolille.
Ollaan kavereita liikenteessä!
Jukka
________________________________________________________________________________________________________
20.03.2009
Aina ajaessa - vyö kiinni!
Olette varmaan nähneet televisiossa maamme autourheilun kärkinimien turvavyökampanjan.
Autolla kilpailleet nimekkäät sankarimme ovat yhdessä nähneet tarpeelliseksi kertoa turvavyön käytön välttämättömyydestä autossa.
Kilpa-autoissa turvavyö on leveähihnainen, monesta pisteestä kiinni oleva ja kuljettajaa tiukasti kiinni pitävä kokonaisuus.
Miksi? Jokainen joka on ollut itse kilpa-auton ratissa tai kilpakuljettajan vieressä naurahtaa jo kysymyksellekin. Penkissä ei kerta kaikkiaan pysy ilman kunnon turvavälineitä. Auton tehdessä odottamattomia liikkeitä lentelisivät sisällä olijat pitkin kattoa ja seiniä.
Aivan sama se on tavallisessakin autossa. Jollei vyö ole kiinni odottamattomassa vaaratilanteessa, tulee seinä vastaan auton nopeudella. Siinä kay huonosti.
Kuljettajahan luottaa aina ajotaitoonsa ja ajaa varovasti, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Näinhän me kaikki teemme. Liikenteen riskit vain tuppaavat toteutumaan yllättävästi. Suurin onnettomuusriski liittyy päätien ja sivutien risteyksiin. Kuka takaa ettei joku erehdyksessä tule kolmion takaa juuri sinun eteesi.Olet kyllä syytön tilanteeseen, mutta vain kiinnitetty turvavyö sinut pelastaa.
Toinen suuri riski ovat eläinonnettomuudet. Hirven sännätessä yllättäen metsästä eteesi on kiinni oleva turvavyö paras henkivakuutuksesi. Eivätkä pienetkään eläimet vaarattomia ole. Väistöliike on vienyt monta autoa tieltä. Toivon todella, että turvavyösi on kiinni jos sinulle käy näin.
Olen myös omassa autossani joskus kuullut perustelu,n että enpä laita turvavyötä kiinni kun on lyhyt matka, eikä tässä nyt varmaan poliiseja tule. Vastaukseni on selkeä: Kuuleppa ystäväni, ei niitä poliisien vuoksi pidetä. Syy on aivan toinen. Laita kiinni vaan, niin minäkin teen.
Ollaan kavereita liikenteessä ja kuten Mikat Häkkinen ja Salo: aina ajaessa - vyö kiinni!
Jukka
________________________________________________________________________
21.01.2009
Ristikadun umpikuja Järvenpäässä avattava vihdoin liikenteelle.
Järvenpään kaupunkia halkova pohjois-eteläsuuntainen rautatie on eristänyt kaupungin länsi- ja itäpuolet toisistaan kautta aikojen. Kaupungin ja VR:n yhteistyöllä on eri vuosikymmenillä radan entinen keskinen alikulku suurennettu ja kaupungin etelä- ja pohjoispuolella olleet rautatien ylikäytävät muutettu turvallisiksi alikulkutunneleiksi ja saatu hyviä kulkuväyliä asukkaiden käyttöön.
Jäppilänkadun jatkeena olleen alikulun tarkoituksena oli jo syntyessään muodostaa yhdessä Ristikadun kanssa läpikulkuväylä Eriksnäsintielle.
Yleinen ihmetyksen aihe on ollut miksi Ristikatu päättyy edelleen umpikujaan pellon reunassa.
Syykin vihdoin selvisi Keski-Uusimaassa julkaistusta jutusta: Saunakallion asukasyhdistys vastustaa hanketta ja on ilmeisesti pystynyt jo parin vuosikymmenen ajan estämään tämän järkevän ja välttämättömän katuyhteyden rakentamisen. Esimerkiksi Kaakkolassa asuvan ihmisen työmatka Järvenpään pohjoisissa osissa oleville työpaikka-alueille suuntautuu nyt joko keskustan alikulun kautta, tai asuntoalueiden läpi pujottelemalla Loutinkadulle ja siitä edelleen pohjoiselle alikululle. Loutinkadun reitillä ovat Harjulan ja Vihtakadun koululaisten kulkutiet. Wärtsilänkadun reitillä lukion ja ammattikoulun opiskelijat sekä keskustan läpiajo.
Luonnollinen ja keskustan liikennettä vähentävä reitti kulkisi Eriksnäsintietä Ristikadun kautta pohjoiselle alikululle.
Saunakallion asukasyhdistys on itse laskenut että 4000 ajoneuvoa vuorokaudessa kulkee nykyistä Vihtakadun koulun vierestä kulkevaa reittiä.
Kaupungissa asuvan pitää sietää liikennettä, koska jokainen siihen osallistuu tavalla, tai toisella. Ihmisten on päästävä työpaikoilleen ja kauppaan, lasten kouluun ja harrastuksiinsa. Palokunnan on päästävä kohteeseensa ja ambulanssin hädänalaisten luo. Joukkoliikenteelle on oltava ajokelpoisia väyliä ja takseille sujuvia reittejä jotta ajokustannukset pysyvät kohtuullisina. Myös ympäristön suojelulla on vaatimuksensa: mitä vähemmän turhaa kiertelyä, sitä vähemmän päästöjä.
Yleisen edun on nyt käytävä Saunakallion asukasyhdistyksen paikallisen edun yli ja Ristikadun jatke Eriksnäsintielle avattava niin pian kuin mahdollista.
Jukka Joutsjoki
Puheenjohtaja
Autoliiton Keski-Uudenmaan Osasto
_________________________________________________________________________
20.12.2008
Joulurauhaa liikenteeseen!
Joulun aika on se vuodenaika joka kokoaa yhteen kaikki riskitekijät liikenteessä. Meillä on yhtäaikaa pimeää, liukasta, sadetta, kiire ja paljon muita liikkujia tien päällä. Ei voi muuta toivoa kuin että meillä kaikilla liikenteessä mukanaolijoilla olisi joulumieltä ja ne kuuluisat lehmän hermot.
Olen monesti kyydissä olijana ihaillut pitkän matkan linja-autojen kuljettajien työskentelyä. Niihin hommiin näyttää seuloutuvan tosi rauhallista ja kokenutta porukkaa. Matka joutuu mukavasti ilman turhia kiihdytyksiä, jarrutuksia ja väistelyjä, kaikkia riskejä välttäen. Kuljettaja ennakoi tilanteet jo kaukaa ja sovittaa oman toimintansa sen mukaan. Selvästi huomaa että tärkein asia on kaikkien mukanaolijoiden turvallinen perillepääsy. Otetaan oppia heistä.
Sovitetaan liikkumisemme näkyvyysolosuhteisiin, sääolosuhteisiin ja muiden liikkujien toimiin. Tärkeää ei ole se missä järjestyksessä perille tullaan, vaan se, että perille tulleita on yhtä monta kuin matkaan lähteneitä. Se, että kaikki matkaan lähteneet pääsevät turvallisesti Joulun viettoon ja pyhien mentyä vielä takaisinkin.
Entä sitten ajoneuvo? Sekin tarvitsee oman huolenpitonsa. Lasit kirkkaana, valot kunnossa, renkaissa kulutuspintaa ja paineet kohdallaan, huollot tehtynä, nesteitä varattuna niin tuulilasille kuin polttoainetankkiinkin. Pienillä asioilla varmistaa sen, että matkan aikana ei ongelmia tule. Mutta jos tulee, on apukin olemassa:
Autoliitto järjestää tänäkin vuonna perinteisen Operaatio Lumihiutale tiepalvelukampanjansa Joulun ajan liikenteeseen.
Apua saa numerosta valtakunnallisesta tiepalvelunumerosta 0200-8080 (0,66€ puhelu+1,33€/min.+pvm)
Joulun vapaahetkiksi suositelen käyntiä Autoliiton nettisivulla www.autoliitto.fi ja tutustumista kaikkiin niihin etuihin mitä Autoliiton jäsenyys tuo tullessaan. Ehkä saamme Sinutkin mukaan. Meitä on Suomessa jo yli 90.000.
Samalla toivotan Hyvää ja Rauhallista Joulua niin jäsenillemme, kuin kaikille palstani lukijoille.
Ollaan kavereita liikenteessä!
Jukka
________________________________________________________________________
19.11.2008.
Autoliiton Keski-Uudenmaan osaston vuosikokous pidetään 26.2.2009 klo 18.00. Paikka: Tuusulan kunnantalon valtuustosali. Osoite: Hyryläntie 16, 04300 TUUSULA. Asioina sääntöjen mukaiset asiat.
Johtokunta
__________________________________________________________________________
10.11.2008.
Suojatietalkoot on otettu hyvin vastaan.
Autoliiton Keski-Uudenmaan Osasto haastoi keväällä kaikki alueen autoilijat osallistumaan suojatietalkoisiin. Haasteen sisältö on yksinkertainen: Suojatieturvallisuus on meistä autoilijoista kiinni. Ryhdymme porukalla laittamaan asian kuntoon toteuttamalla sen minkä laki määrää. Kun jalankulkija on suojatiellä tai astumassa sille, annetaan hänelle ihan reilusti vapaa kulku. Olemmehan itsekin kaikki jalankulkijoita.
Suomalainen suojatiekäytäntö on poikennut keski-eurooppalaisesta tähän saakka.
Eteläisessä naapurimaassamme samaa asiaa on parannettu viranomaistoimin, mutta me autoilijat voimme näyttää, että homma hoituu kuntoon myös omilla toimenpiteillämme. Hyvä malli tarttuu, kun mahdollisimman moni ottaa asian omakseen.
Luin kesällä parikin yleisönosastokirjoitusta, joissa oli huomattu autoilijoiden asennemuutos, hyvä näin.
Liikenneturvallisuus taajamissa on aihe, joka tarvitsee juuri tämäntapaisia muutoksia. On helppoa väittää, että matka-aika pitenee, tottahan näin käykin. Toisaalta pitää huomata, että taajama-ajossa kyse on vain sekunneista, jotka vahingon kohdatessa muuttuvat nopeasti tunneiksi, päiviksi ja jopa vuosiksi.
Talven liukkaiden kelien aikana varovaisuus palkitaan parantuneena liikenneturvallisuutena. Nyt on erityisen tärkeää lähestyä suojateitä niin, että tarvittaessa pystyy riskittömästi pysähtymään. Pieni koululainen peittyy helposti viereisen ajoneuvon taakse. Meistä kukaan ei varmasti halua olla se joka ei huomannut ajoissa.
Ollaan kavereita liikenteessä!
Jukka
