Liikennetoimikunta

MIKÄ MÄTTÄÄ STADIN LIIKENTEESSÄ ?

Pääkaupunkiseutu - yksi vaikutusalue
Talousaluetta määriteltäessä tulee tarkastella alueen talouselämän kokonaisuutta sekä pääkaupunkiseudun keskustaan suuntautuvaa työmatkaliikennettä. Työssäkäyntiraja on kasvussa. Ydinkuntiin käydään jo yleisesti töissä lännessä Inkoon, pohjoisessa Riihimäen ja idässä Porvoon tasalta. Jotta tavoitettaisiin alueen kaikki liikennevirrat, pääkaupunkiseudun käsite pitää laajentaa koskettamaan myös mm. kuntia: Inkoo, Siuntio, Lohja, Nummi-Pusula, Karkkila, Loppi, Hyvinkää, Riihimäki, Mäntsälä, Pornainen, Askola, ja Porvoo. Tässä ohjelmassa käsitellään kuitenkin vain ydin- ja kehyskuntia.

Pääkaupunkiseudun liikenteen kehittämisessä on noudatettu hyvin pitkälle kuntakeskeisiä periaatteita. Alueen tasapainoinen kehitys jatkossa pystytään takamaan vain kuntien tiiviillä yhteistyöllä. Tavoitteina tulee olla yhteisiä linjauksia asunto- ja sosiaalipolitiikassa, joukkoliikennejärjestelmässä sekä liikenneinvestoinneissa. Tätä täytyy hyväksikäyttää yhdenmukaistamalla pääkaupunkiseudun kunnallisjärjestelmiä ja -palveluita.

Päänavauksia ovat jo esimerkiksi joukkoliikenteen seututariffi ja rajat ylittävä jätehuoltojärjestelmä. Tulevaisuuden pääkaupunkiseudulla on kaikkien kuntien yhteisesti hyväksymä liikennejärjestelmä, yhtenäinen joukkoliikennejärjestelmä sekä kuntarajat ylittävä kunnallispalvelujärjestelmä.

YTV eli Yhteistyövaltuuskunta perustettiin edistämään pääkaupunkiseudun kuntien välistä yhteistyötä. Tällöin näillä kunnilla tarkoitettiin Helsinkiä, Espoota, Vantaata ja Kauniaista. YTV:n ensimmäisiä tehtäviä oli jätehuollon yhdistäminen, jossa se onnistuikin, ja jätteiden keräys keskitettiin Espoon Ämmässuolle. YTV:n tehtäväksi tuli myös yhteisen joukkoliikenteen seututariffijärjestelmän luominen. Tästä syntyi seutuliikenne. Yhteinen, koko alueella kelpaava matkustuslippu on havaittu erinomaiseksi ratkaisuksi. Seuraava ja välttämätön askel tässä on yhtenäinen koko pääkaupunkiseudun kattava dynaaminen tariffi-, lippu- ja linjajärjestelmä. YTV:n rooli on tässä merkittävä.

Eri käyttäjäryhmät
Liikenteen käyttäjät ovat karkeasti jaettavissa neljään eri ryhmään: kevyt liikenne, autoliikenne, joukkoliikenne ja jakelu- ja huoltoliikenne. Tärkeintä on taata jokaiselle ryhmälle parhaat liikkumismahdollisuudet ja joustava siirtyminen ryhmien välillä. Minkään ryhmän etujen painottaminen ei saa tapahtua muiden ryhmien etujen kustannuksella.

Pääväylät
Pääkaupunkiseudun pääliikennevirtoja ovat keskustaan suuntautuvat säteittäisväylät ja Kehät. Näitä ovat: Länsiväylä, Turunväylä, Vihdintie, Hämeenlinnanväylä, Tuusulanväylä, Lahdenväylä ja Itäväylä sekä Kehät I, II ja III. Tämä runkoverkosto ylläpitää pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmää. Kapasiteetin nosto sekä myös lisäväylien rakentaminen ovat ajankohtaisia kysymyksiä. Tärkeimpiä ovat Kehä II:n loppuun saattaminen, Espoonväylän sekä Hakamäentien rakentaminen ja Kehä I:n liikenteen sujuvoittaminen. Tulevaisuudessa on myös huomioitava mahdollisuudet ohjata liikennemääriä siten, että olemassa oleva kapasiteetti hyödynnetään täysimääräisesti.

Liikennejärjestelmän kehittäminen
Tulevaisuudessa on liikennejärjestelmän kehittämisessä lähdettävä enemmän käyttäjien tarpeiden määrittämisestä ja niiden täyttämisestä. On luonnollista, että ihmiset pyrkivät pääsemään mahdollisimman vähällä sekä kuluttamaan mahdollisimman vähän arvokkaita energia- ja luonnonvaroja. Tämä luontainen ”laiskuus” on otettava huomioon liikenteen kehittämisessä. Tulevaisuudessa on yhä enemmän paneuduttava järjestelmän kokonaisvaltaiseen rakentamiseen sekä tekniikan nykyaikaistamiseen. Voidaan esimerkiksi kysyä, onko liikennevalojen käyttö aina tarpeellista.

Kiertoliittymien laajempi käyttö on yksi vaihtoehto jäykälle liikennevalo-ohjaukselle. Päästöjen vähentämiseksi tulee myös aktiivisesti hyödyntää kaavoituksen suomia keinoja pyrittäessä hallitsemaan työ-, asiointi- ja harrastusmatkojen pituuksia.

Liikenteen kasvun hallinta
Pääkaupunkiseudulla liikenne on jatkanut kasvua 90-luvun alun laman hetkellisen pysähdyksen jälkeen. Kasvu on luonnollista. Liikenteen kasvun hallinnassa onkin nimenomaan puhuttava hallinnasta eikä kasvun rajoittamisesta. Kun yhä enemmän ihmisiä sulloutuu pienelle alueelle, korostuvat liikenteessä erityisesti sosiaaliset taidot ja solidaarisuus. Näiden taitojen opettelu tulisi aloittaa jo kotona.

Talousvaikutukset
Liikenteen sujuvuus vaikuttaa talouteen yhdyskuntamme kaikilla sektoreilla. Tärkeimpänä on pidettävä ajankäytön vaikutuksia. Liikenteessä vietetyt tunnit ja minuutit maksaa aina joku. Työmatkalla vietetty aika on poissa vapaa-ajasta sekä yhteisestä ajasta perheen ja lähimmäisten parissa, samoin se on pois tehollisesta työajasta. Nämä ovat vaikeasti mitattavia arvoja. Elinkeinoelämälle aiheutuvat kustannukset liikkumiseen käytetystä ajasta ovat selkeämmin mitattavissa. Jakelu- ja huoltoliikenteessä aika on rahaa, ja ajalla mitataan suoraan yrityksen tehokkuutta ja palvelukykyä. Myös joukkoliikenteen palvelukyvylle liikenteen sujuvuus on tärkeä mittari ja henkilöstöresurssikysymys. Kuljetuksiin käytetty aika heijastuu suoraan kuljetuskustannuksiin.

Elinkeinoelämän tarpeita ovat asiakkaiden saavutettavuus, huoltoliikenteen toimiminen ja työntekijöiden sujuva liikkuminen. Yrityksen sijaintiin vaikuttavat toimitilakustannusten lisäksi asiakkaat. Tulevaisuudessa tulee huomioida työntekijöiden työmatkakustannukset ja ympäristövaikutukset. Kulkuyhteyksien on oltava kunnossa. Tuotantoon erikoistuneilla yrityksillä tärkeää on sujuva tavaraliikenne ja hyvät kuljetusyhteydet. Nykyinen liikennejärjestelmämme ei suosi jakelu- ja huoltoliikennettä. Tavaranvastaanotto- ja lastausaluejärjestelyt ovat puutteellisia.

Joukkoliikenteelle suodut omat kaistat pakottavat joissain kohdin tienkäyttäjät kohtuuttoman ahtaaseen liikkumiseen. Liikennettä kehitettäessä on otettava huomioon tavaratoimitusten ja huollon tarpeet ja joustettava juuri esimerkiksi joukkoliikennekaistojen käyttämisen rajoituksissa.

Kulkumuodon valinta
Tulevaisuudessa asukkaiden liikkumismahdollisuuksia kehitettäessä on korostettava valintamahdollisuuksien tasapuolista täyttymistä. Asukas valitsee itse tarpeitaan, arvojaan, mahdollisuuksiaan ja ajankäyttöään vastaavan liikkumismuodon. Kulkumuodon valintaan liittyvät voimakkaat käyttötottumukset. Vaihtoehtoja ei välttämättä haluta tarkastella riittävästi. Etenkään henkilöautojen käyttäjät eivät miellä joukkoliikennevaihtoehtoa omakseen.

Joukkoliikenne tarvitsee lisää houkuttelevuutta, sillä kestävässä kehityksessä eri käyttömuodot olisi ensin saatava keskenään samanarvoisiksi vaihtoehdoiksi. Tulevaisuutta tulee suunnitella siten, että joukko-, henkilö- ja kevytliikenne elävät tasapainoisessa tilanteessa. Lisäksi on huomattavaa, että satunnaisen joukkoliikenteen käyttämisen suurena esteenä on tietämättömyys aikatauluista ja erityisesti vaihtomahdollisuuksista.

Liikenteen sujuvuus
Kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluu liikenteen sujuvuuden parantaminen. Nykyaikainen polttomoottori on erittäin ympäristöystävällinen, kunhan sitä käytetään oikein! Tasakaasulla ajo sujuvassa liikenteessä antaa parhaimmat päästöarvot ja pienimmän kulutuksen. Ruuhkien vaikutus polttoaineen kulutukseen on merkittävä.

Uusista keinoista voidaan mainita liikenteen telematiikka. Tällä tarkoitetaan turvallisuutta lisäävän automaation ja informaation käyttöä liikenteen hallinnassa, sekä tienkäyttäjille suunnattuja langattomia yhteys- ja tietopalveluja. Telematiikkaa on myös muuttuvien liikennemerkkien käyttö. Tämä toimisi vaihtoehtona nykyisille kiinteille talvinopeusrajoituksille.

Liikenteen sujuvuuteen telematiikan lisääntyminen vaikuttaa positiivisesti. Liikennesuunnittelussa tulisi varautua siihen, että langaton viestintä avaa uusia tarkempia mahdollisuuksia liikenteen sujuvuuden seuraamiseen ja ongelmakohtien aktiiviseen poistamiseen.

Joukkoliikennepuolella telematiikka tarjoaa esimerkiksi reaaliaikaista matkustajainformaatiota. Sujuvan liikenteen tavoitteita tulee suosia, koska näin osaltaan vähennetään ympäristön kohdistuvaa kuormitusta ja parannetaan liikenneturvallisuutta.

Liikenteen ympäristövaikutukset
Autoteollisuus on vastannut kaikkiin päästövaatimuksiin ja usein jopa alittanut asetetut päästönormit. Tämän lisäksi on saavutettu autojen hyvin korkea kierrätysaste. Euroopan autoteollisuus (ACEA) on sopinut yhdessä EU:n kanssa aikataulusta ja välitavoitteista, joilla henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä alennetaan. Sopimus perustuu autoteollisuuden vapaaehtoisiin toimiin. Mikä muu teollisuuden ala pystyy ylpeilemään vastaavilla saavutuksilla? Ajoneuvotekniikan kehityksestä saatavien hyötyjen realisoinnin kohdalla kuitenkin törmätään Suomen ajoneuvokannan korkeaan keski-ikään ja sitä kautta vanhentuneeseen tekniikkaan. Autokannan uusiutumisella voidaan vaikuttaa erittäin tehokkaasti päästöjen vähentymiseen. Keskustelua varten tulee tuottaa myös puolueetonta tutkimustietoa.

Liikennettä syytetään usein ilman saastuttamisesta ja liikenne mielletään usein suurimmaksi ilmansaastuttajaksi. Kuitenkin kaiken liikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on vain noin viidennes. Suurin osuus tulee energiantuotannosta.

Asukaspysäköinti
Kantakaupungin asukkaiden pysäköintiongelmista ei kukaan kanna todellista huolta. Ongelmien kartoittamiseksi ja ratkaisemiseksi kaupunginosittain Helsingin kaupungin tulisi nimittää autopaikka-asiamies.

Tämä toiminta tulisi käynnistää neuvotteluilla alueellisten yhdistysten, taloyhtiöiden ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa. Asukaspysäköinnin ongelmien ratkaisuja voisivat olla autopaikat köytöstä poistettuihin kellareihin, leveiden asuntokatujen toispuolinen vinopaikoitus sekä aikarajoitusten tarkempi yksityiskohtainen suunnittelu. Asukaspysäköintipaikalla yönsä viettäneen auton ”ulkoiluttaminen” aamulla kello 8 tuntuu aikaiselta.

Asiointipysäköinti
Yritykselle asiointipysäköinnin järjestyminen on elinehto. Yrityksessä asiointi on pyrittävä takamaan kaikilla kulkumuodoilla. Kauppakeskukset ja automarketit ovat vastaus sille, että kantakaupungin pysäköintimahdollisuudet eivät houkuttele asiointiin. Jollei liikennesuunnittelun ratkaisuilla saada pysäköintimahdollisuuksia lisättyä, hakeutuvat yritykset asiakkaiden perässä kehäteiden varteen. Tämä lisää tarvetta liikkua.

Liityntäpysäköinti
Liityntäpysäköinnin suosio on kasvussa. Liityntäpysäköinti on hyvä tapa optimoida eri kulkumuotojen hyötyjä. Parhaiten tämä palvelee keskustaan suuntautuvaa liikennettä. Liityntäliikenneratkaisuissa on erityisesti painotettava vaihtamisen vaivattomuutta ja turvallisuutta. Omalta pysäköintipaikalta on oltava suora ja nopea yhteys joukkoliikennevälineeseen. Liityntäliikenteestä on käyttäjän hyödyttävä ajallisesti ja taloudellisesti. Mahdollisuus päivittäisten ostosten suorittamiseen liityntäpysäköinnin yhteydessä lisää näitä hyötyjä.

Työmatkaliikenne
Pääkaupunkiseudulla tehdään keskimäärin noin 0,7 miljoonaa työmatkaa vuorokaudessa (lähde YTV). Tämän liikenteen määrä ja suunta ovat merkittäviä tekijöitä, sillä ruuhkahuiput tapahtuvat juuri työmatkaliikenteen aikaan. Vaikka liukuvista työajoista ja etätyöstä on puhuttu jo pitkään, on tämä työskentelytapa vieläkin hyvin marginaalista. Fyysinen läsnäolo työpaikalla on yhä työelämän kulmakiviä. Nykyinen ajattelutapa onkin suuntautunut valitsemaan liikkumisvälineen yhä enemmän tarkoituksen mukaan. Nykyajan kaupunkilainen osaa sujuvasti valikoida auton, bussin tai jalankulun välillä.

Jakelu- ja huoltoliikenne
Jakelu- ja huoltoliikenteen toimivuus vaikuttaa yhteiskunnassamme jokaiseen. Pääkaupunkiseudulla tavaraa liikkuu runsaasti. Paikallisen jakelu- ja huoltoliikenteen lisäksi pääkaupunkiseudusta on yhä enemmän tulossa koko Suomen logistinen keskus. Jakelu- ja huoltoliikenteellä on useita auto- ja joukkoliikenteestä eroavia tarpeita mm. ajoneuvojen koon ja lastausaikojen suhteen. Näiden kysymysten huomioiminen kannattaa varmistaa säännöllisellä yhteydenpidolla ammattiliikenteen edustajiin.

Investoinnit
Liikenneinvestoinnit ovat laajoja verovaroin kustannettuja hankkeita. Näistä saatu hyöty kohdistuu kaikkiin liikennemuotoihin. Verovarojen käytön priorisointi muihin kohteisiin on syy liikenteen kehittämisen laiminlyöntiin. Pääkaupunkiseudun liikennehankkeiden toteuttamisessa on vaikeutena ollut myös kunnallisen ja valtiollisen rahoituksen suhde. Rahoituksen järjestelyissä tulee pyrkiä joustavuuteen huomioiden investointien hyödyt. Liikenteelle kohdistettu verorasitus tulee olla tasapainossa suhteessa vuosittaisiin investointeihin.

Liikenteen tulevaisuus: Onko kasvulla loppua?
YTV:n laskelma pääkaupunkiseudun väkiluvuksi vuonna 2020 on 1,1-1,2 miljoonaa asukasta sekä liikkumisen eli matkamäärien kasvuksi 50 % (1998à2020). Näillä luvuilla pääkaupunkiseudun kasvuvauhti hidastuisi nykyisestä. Olisi myös otettava huomioon mahdollisuus kasvun jatkumisesta nykyisellä nopeudella. Liikenteen parantamiseksi on jo olemassa monia hankesuunnitelmia ja aikomuksia. Näitä ovat esimerkiksi Vuosaaren satama liikennejärjestelmineen, Bussi-Jokeri, Länsimetro, Marja-rata, Kehä II:n jatkaminen ja Hakamäentie sekä Espoon väylän rakentaminen. Nämä liikenneinvestoinnit ovat nyt ajankohtaisia.

Yhteenveto
Autoliiton Helsingin osasto esittää tässä liikennepoliittisessa ohjelmassa:

Liikenteen sujuvuus
Kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluu liikenteen sujuvuuden parantaminen. Nykyaikainen polttomoottori on erittäin ympäristöystävällinen, kunhan sitä käytetään oikein.

Uusista keinoista voidaan mainita liikenteen telematiikka. Tällä tarkoitetaan turvallisuutta lisäävän automaation ja informaation käyttöä liikenteen hallinnassa, sekä tienkäyttäjille suunnattuja langattomia yhteys- ja tietopalveluja. Telematiikkaa on myös muuttuvien liikennemerkkien käyttö.

Liikennesuunnittelussa tulisi varautua siihen, että langaton viestintä avaa uusia tarkempia mahdollisuuksia liikenteen sujuvuuden seuraamiseen ja ongelmakohtien aktiiviseen poistamiseen.

Sujuvan liikenteen tavoitteita tulee suosia, koska näin osaltaan vähennetään ympäristön kohdistuvaa kuormitusta ja parannetaan liikenneturvallisuutta.

Liikenteen ympäristövaikutukset
Autoteollisuus on vastannut kaikkiin päästövaatimuksiin ja usein jopa alittanut asetetut päästönormit. Tämän lisäksi on saavutettu autojen hyvin korkea kierrätysaste. Euroopan autoteollisuus (ACEA) on sopinut yhdessä EU:n kanssa aikataulusta ja välitavoitteista, joilla henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä alennetaan. Autokannan uusiutumisella voidaan vaikuttaa erittäin tehokkaasti päästöjen vähentymiseen.

Asukaspysäköinti
Kantakaupungin asukkaiden pysäköintiongelmista ei kukaan kanna todellista huolta. Ongelmien kartoittamiseksi ja ratkaisemiseksi kaupunginosittain Helsingin kaupungin tulee nimittää autopaikka-asiamies.

Tämä toiminta tulee käynnistää neuvotteluilla alueellisten yhdistysten, taloyhtiöiden ja kaupunkisuunnitteluviraston kanssa. Asukaspysäköinnin ongelmien ratkaisuja voivat olla esimerkiksi
- autopaikat käytöstä poistettuihin kellareihin
- leveiden asuntokatujen toispuolinen vinopaikoitus
- aikarajoitusten tarkempi yksityiskohtainen suunnittelu <

Liityntäpysäköinti
Liityntäpysäköinti on hyvä tapa optimoida eri kulkumuotojen hyötyjä. Liityntäliikenneratkaisuissa on erityisesti painotettava vaihtamisen vaivattomuutta ja turvallisuutta. Omalta pysäköintipaikalta on oltava suora ja nopea yhteys joukkoliikennevälineeseen. Liityntäliikenteestä on käyttäjän hyödyttävä ajallisesti ja taloudellisesti. Mahdollisuus päivittäisten ostosten suorittamiseen liityntäpysäköinnin yhteydessä lisää näitä hyötyjä.

Investoinnit
Liikenneinvestoinnit ovat laajoja verovaroin kustannettuja hankkeita. Näistä saatu hyöty kohdistuu kaikkiin liikennemuotoihin. Pääkaupunkiseudun liikennehankkeiden toteuttamisessa on vaikeutena ollut kunnallisen ja valtiollisen rahoituksen suhde. Liikenteelle kohdistettu verorasitus tulee olla tasapainossa suhteessa vuosittaisiin investointeihin.

Liikenteen tulevaisuus: Onko kasvulla loppua?
YTV laskelma pääkaupunkiseudun väkiluvuksi vuonna 2020 on 1,1-1,2 miljoonaa asukasta sekä liikkumisen eli matkamäärien kasvuksi 50 % (1998à2020). Näillä luvuilla pääkaupunkiseudun kasvuvauhti hidastuisi nykyisestä. On myös otettava huomioon mahdollisuus kasvun jatkumisesta nykyisellä nopeudella. Liikenteen parantamiseksi on jo olemassa monia hankesuunnitelmia ja aikomuksia. Näitä ovat esimerkiksi Vuosaaren satama liikennejärjestelmineen, Bussi-Jokeri, Länsimetro, Marja-rata, Kehä II:n jatkaminen ja Hakamäentie sekä Espoon väylän rakentaminen. Nämä liikenneinvestoinnit ovat nyt ajankohtaisia. Liikennettä kehitettäessä on otettava huomioon myös tavaratoimitusten ja huollon tarpeet ja joustettava esimerkiksi joukkoliikennekaistojen käyttämisen rajoituksissa.

Liikennetoimikunta 2012